Hymyilevä eläkeläinen

Voittaja juoksee verenmaku suussa pururataa meditatiivisesti

Posted by: tammikuu44 on: 16.11.2009

Minäkö tyhmä?

Nyt en ymmärrä!

Viisaita  ovat voittajat, nämä, jotka pyrkivät “oman potentiaalin huipulle“. Kuten Jari Sarasvuo. Niin kuin Virpi Kuitunen, joka aina on pyrkinyt huipulle. Joskus ollutkin siellä.  Urheilu on huipulle pyrkimistä ja itsensä voittamista. Keinoja kysellään vasta jälkikäteen.

“Puhtain asein puhtaan asian puolesta!” Niiku.

“Konstit on monet“, sanoi sen sijaan akka, kun kusi, konttas ja kuto sukkaa.  Myös Jari Sarasvuo sai syksyn pimeydessä oivan aatteen tehdä  pururata tyttöystävälleen. Mikä tyyylikäs pikkujoululahja! Vihjeeksi muillekin.
Idearikas konsultti Jari Sarasvuo pistää kolme kylttiä lenkkipolun varteen. Se on siinä, lemmenrata!

Luovuutta ja idearikkautta! Ympäristötaidetta! Kyse on nyt “transformaatiopolusta““meditatiivisesta harjoittelusta“. Mikäli joku uskoo Sarasvuon tulkintaa uudentyyppisestä pururadasta, jonka on lähes kokonaan tehnyt omasta päästään.

Tässä rakennusohjeita:
Kyltteihin kepaa vain englanninkielinen teksti ja nämä laudankapaleet pitää olla jonkun arkkitehdin suunnittelemia. Jotta rata olisi uskottava lemmenrata, niin ensimmäisessä pitää lukea Love more, se kun tarkoittaa rakasta enemmän. Toisessa voisi lukea Fight harder, se tarkoittaa taistele lujemmin, kolmannessa Fear less, mikä meinaa, että ei kannata pelätä. Lisänä led-valot.

Voi, kukapa tyhmä tursunperäläinen tumpelo  olisi osannut tuollaista lenkkipolkua armaalleen suunnitella? Ei kukaan.

Pohjoismaiden suurin sanomalehti, 120 vuotta täyttävä neljäs valtiomahti Helsingin Sanomat, kirjoitti tästä (14.11) kolmen kuvan kera.  Artikkelin laatija Esa Lilja osoitti, että tyhjästäkin voi nyhjäistä, jos ammattitaitoa on. Kiitos!

7 vastausta kirjoitukseen "Voittaja juoksee verenmaku suussa pururataa meditatiivisesti"

Saravuo on velho luomaan tätä…. mitä se nyt oli……….mielikuvataloutta. Ainoa paha puoli siinä on vaan se, että tän talousopin tuotoksilla voi elinkustannuksiaan maksaa vain Sarasvuo ja sen liikekamut itse, oikea tuotanto, kuten sanokaamme nyt vaikka traktorit, leikkuupuimurit ja paperikoneet ynnä laivat tuovat ostovoimaa myös tuotteiden tekijöille ja niillä on käyttöä ehkä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, päin vastoin kuin Sarasvuon sisäinen kirittäjä ja virpinvonkaaja saattaa uuvahtaa jo parissa kolmessa vuodessa…..no, onhan se Jari ihan kivan näkönen playmate, ettei sen puoleen.
Laittakoon kylttejään kunhan ei tule meitin saunapolulle hääräilemään. Saisi siinä sydärin, jos polun pielessä lukisi: Vihdo enemmän tai Hankaa kovemmin tai Pese ydy ennen löylyyn menoa….

Mielikuvataloudesta: maksan mielelläni enemmän sellaisista kananmunista, joiden munijat saavat elää kanamaisempaa elämää kuin A4 kokoisessa rautalankahäkissä (jos inhimlliset olosuhteet pitävät paikansa, ei kyse oikeastaan ole vain mielikuvasta, vaan reaalitodellisuudesta). Sarasvuon kauppaamia ideoita pidän mielikuvituksettomuustaloutena. Se mielikuvituksettomuus on niiden asiakkaiden päässä, jotka tarvitsevat näitä palveluja. Sarasvuon kannalta sitä tietysti voi kutsua mielikuvitustaloudeksi. Sen hyvä puoli tietysti on, että se ei kuluta kovin paljon luonnonvaroja eikä aiheuta finanssikriisejä, kuten sellainen mielikuvitustalous (eikö joku voisi keksiä parempaa termiä!) jossa pankit kaatuvat jos valtio ei sijoita verovaroja niiden pelastamiseksi. Ennen oli helpompi henkilökohtaisesti arvioida mielikuvan paikkansa pitävyyttä. Jos hevoskauppias sanoi markkinoilla, että hai, osta minulta hyvä hevonen, niin se hevonen oli ainakin nähtävänä edessäsi.

Naulan kantaan osuttu! Mikä huvittavinta nämä kapitalismin konsultit kuten Sarasvuokin elämöivät siitä, että kun ihmisille uskotellaan kaikenmoista kuten voittamisen ideaa ja oman luovuuden herätämistä, nämä alkaisivat raataa niska limassa. Tämä on sitten muka sitä luovuutta.

Nämä konsulttikurssit ovat totta totiseti sellaisille, joilta mielikuvitus puuttuu kokonaan. Esimerkiksi tuossa Sarasvuon kylttien ripottelussa on luovuus yhtä kaukana kuin itä on lännestä.

Vanha sanonta sanoo, että ei kukko käskien laula. Vähän sama on luovuuden kanssa; kaikenlainen näpertely ei suinkaan ole luovuutta.

Mielikuvataloudesta: maksan mielelläni enemmän sellaisista kananmunista, joiden munijat saavat elää kanamaisempaa elämää kuin A4 kokoisessa rautalankahäkissä (jos inhimlliset olosuhteet pitävät paikansa, ei kyse oikeastaan ole vain mielikuvasta, vaan reaalitodellisuudesta). Sarasvuon kauppaamia ideoita pidän mielikuvituksettomuustaloutena. Se mielikuvituksettomuus on niiden asiakkaiden päässä, jotka tarvitsevat näitä palveluja. Sarasvuon kannalta sitä tietysti voi kutsua mielikuvitustaloudeksi. Sen hyvä puoli tietysti on, että se ei kuluta kovin paljon luonnonvaroja/ aiheuta finanssikriisejä, kuten sellainen mielikuvitustalous (eikö joku voisi keksiä parempaa termiä!) jossa pankit kaatuvat jos valtio ei sijoita verovaroja niiden pelastamiseksi. Ennen oli helpompi henkilökohtaisesti arvioida mielikuvan paikkansa pitävyyttä. Jos hevoskauppias sanoi markkinoilla, että hai, osta minulta hyvä hevonen, niin se hevonen oli ainakin nähtävänä edessäsi.

Sarasvuo on malliesimerkki siitä, mitä jumalaton itsekkyys jaitserakkaus saa aikaan. Ilmeisesti myös hyvät kaverit ovat olleet auttamassa miestä mäessä.

Ja erinomaisesti se on myynyt, mennyt kuin häkä päähän.
Rahaa firmoilla on, se on taannut Sarasvuolle miljoonatulot. Nykyään on varaa maksaa huuhaasta, ei mistään tosi tarpeellisesta.

Niinpä, kyllä me ihmisetkin olemme höplästä vedettäviä! Mutta kukapa jossain firman koulutustilaisuudessa uskaltaisi nousta ja sanoa, että täyttä peetä hyvä Sarasvuo!

Tuommoiset huuhaakonsultit saavat mellastaa ehkä siksi, että firman johto on niin puupäinen, että hankkii suurella rahalla luovuuspellen tuottavuusseminaarinsa luennoitsijaksi.

Jätä kommentti