Elämän rajallisuuden ymmärtää vasta ystävän menettäessään

Elämänsä päivien määrää ei voi kukaan tietää.

Teija Sopanen on kirjoittanut tämänpäiväiseen Ilta-Sanomiin muistokirjoituksen ystävästään  Tuula Rosenqvistista. Me eläkeläiset muistamme kummankin tyylikkäänä ja rakastettuna tv-kuuluttajana sieltä jostain puolen vuosisadan takaa. Nyt suremme  Tuula Rosenqvistin poismenoa  yhdessä Teija Sopasen kanssa. Jokainen meistä samalla ihailee Teijan tavoin naista, joka  vanheni tyylikkäästi, uskalsi harmaantua tyylikkäästi, suhtautui elämään tyylikkäästi. Naista, jolle elämä näytti  sekä nurjat että iloiset kasvonsa. Muistoissamme hän elää rakkaana lapsuuden muistona, ikuisena Prinsessa Ruususena.

Teijan kirjoituksessa on paljon kannustavaa ja opettavaa nuorillekin: “Saimme samanlaisen tiukan mutta rakastava kasvatuksen. Velvollisuudentuntoa opetettiin jopa rasittavuuteen asti, olimme sotalapsina Ruotsissa ja opimme onneksemme  kieltä, kirjoitimme ylioppilaaksi samana vuonna, olimme yksinhuoltajia, teimme samanlaisia keikkoja, esittelimme muotia, pesukoneita ja kaadoimme kahvia milloin missäkin avajaisissa.” Siis sisulla eteenpäin!

Monet meistä eläkeläisistä ovat saaneet saman kasvatuksen, monilla on kokemuksia jatkuvasta ponnistelusta ja myös vastoinkäymisistä, joista oli vain selvittävä. Ehkä meillä on kuitenkin rohkeutta Tuulan ja Teijan tavoin katsoa elämää  ilonpilke silmäkulmassa. Teija muistuttaa kuinka hänen ystävänsä sanoi 60-vuotijuhlissaan: “ Tärkeintä on olla kiltti itselleen, pitää itsestään hyvää huolta. Nyt on tullut aika olla vähän itsekkäämpi kuin nuorena.”

“ Parasta mitä voimme lapsillemme tehdä on, että yritämme elää onnellisina ja tyytyväisinä, ettei heidän tarvitse kantaa meistä huolta.”

Meidän on osattava päästää irti otteemme lapsistamme ja meidän on kukin vuorollaan päästettävä irti otteemme myös elämästä. Vanhetessa vasta ymmärtää, kuinka arvokas jokainen päivä on.

About these ads

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, televisio and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin Elämän rajallisuuden ymmärtää vasta ystävän menettäessään

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Jokainen meistä vuorollaan kokee menetyksiä: kukin siirtyy vuorollaan ajasta iäisyyteen, vai miten sen muotoileekin.

    Hienon teeveekasvon muistoa kunnioittaen – Aili-mummo<3

    • tammikuu44 sanoo:

      Tuula Rosenqvitiä muistelemme me kaikki eläkeläiset kaipauksella, hän oli meille kaikille yhteinen nuoruutemme perheenjäsen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s