Elämänsä päivien määrää ei voi kukaan tietää.
Teija Sopanen on kirjoittanut tämänpäiväiseen Ilta-Sanomiin muistokirjoituksen ystävästään Tuula Rosenqvistista. Me eläkeläiset muistamme kummankin tyylikkäänä ja rakastettuna tv-kuuluttajana sieltä jostain puolen vuosisadan takaa. Nyt suremme Tuula Rosenqvistin poismenoa yhdessä Teija Sopasen kanssa. Jokainen meistä samalla ihailee Teijan tavoin naista, joka vanheni tyylikkäästi, uskalsi harmaantua tyylikkäästi, suhtautui elämään tyylikkäästi. Naista, jolle elämä näytti sekä nurjat että iloiset kasvonsa. Muistoissamme hän elää rakkaana lapsuuden muistona, ikuisena Prinsessa Ruususena.
Teijan kirjoituksessa on paljon kannustavaa ja opettavaa nuorillekin: “Saimme samanlaisen tiukan mutta rakastava kasvatuksen. Velvollisuudentuntoa opetettiin jopa rasittavuuteen asti, olimme sotalapsina Ruotsissa ja opimme onneksemme kieltä, kirjoitimme ylioppilaaksi samana vuonna, olimme yksinhuoltajia, teimme samanlaisia keikkoja, esittelimme muotia, pesukoneita ja kaadoimme kahvia milloin missäkin avajaisissa.” Siis sisulla eteenpäin!
Monet meistä eläkeläisistä ovat saaneet saman kasvatuksen, monilla on kokemuksia jatkuvasta ponnistelusta ja myös vastoinkäymisistä, joista oli vain selvittävä. Ehkä meillä on kuitenkin rohkeutta Tuulan ja Teijan tavoin katsoa elämää ilonpilke silmäkulmassa. Teija muistuttaa kuinka hänen ystävänsä sanoi 60-vuotijuhlissaan: “ Tärkeintä on olla kiltti itselleen, pitää itsestään hyvää huolta. Nyt on tullut aika olla vähän itsekkäämpi kuin nuorena.”
“ Parasta mitä voimme lapsillemme tehdä on, että yritämme elää onnellisina ja tyytyväisinä, ettei heidän tarvitse kantaa meistä huolta.”
Meidän on osattava päästää irti otteemme lapsistamme ja meidän on kukin vuorollaan päästettävä irti otteemme myös elämästä. Vanhetessa vasta ymmärtää, kuinka arvokas jokainen päivä on.
Jokainen meistä vuorollaan kokee menetyksiä: kukin siirtyy vuorollaan ajasta iäisyyteen, vai miten sen muotoileekin.
Hienon teeveekasvon muistoa kunnioittaen – Aili-mummo<3
Tuula Rosenqvitiä muistelemme me kaikki eläkeläiset kaipauksella, hän oli meille kaikille yhteinen nuoruutemme perheenjäsen.