Yhtä juhlaa! on avoinna9.9.2012 asti
Lasten juhlapyötä pursuaa iloa, värejä ja makeaa mahan täydeltä!
*
Yhtä juhlaa! lupaa Turun WAMin kesänäyttely. Tule tutustumaan suomalaiseen juhlintaan, juhlakulttuuriin. Sekaan vaan siis!
No mutta: hiljaista ja kolkkoa, vartijat topakkana tarkkailemassa, tuppisuisia taiteen nautiskelijoita, joku ymmärtämätön jossain naurahtaa. Elämästä muistuttaa museokahvilasta kuuluva kahvikuppien kilinä ja tänään lounaaksi tarjottavan nakkiborskeiton ryystäminen.
Lähes pimeässä näyttelyhuoneessa eläkeläispariskunta varoo tarkoin lattialle ryhmitettyjä laseja ja purnukoita, mies ainakin on selvästi opetettu varomaan, ettei mitään mene rikki. Pöydällä on sikin sokin satoja laseja, tuhkakuppeja, maljakoita, purtiloita. Harmaatukkainen nainen nostelee somia pikareita, katselee tahroja suu supussa. Järkevältä näyttävä mies kieltelee.
- Niihin on tarkoituskin koskea ja niitä siirrellä, kukin mielensä mukaan, sanoo tyhjästä ilmestynyt vartija.
Lasten juhlissa taulutkin on kehystetty herkullisilla kierukkapullaraameilla.
*
Pahvinen suuri vaaleanpunainen monikerroksinen täytekakku houkuttelee melkein nuolaisemaan. Harmaatukkaista naista kiinnostavat erityisesti kakun koristeeksi asetellut lippuja muistuttavat valokuvat. Nainen nostelee silmälasejaan nähdäkseen paremmin valokuvissa saunaseurueen riettaan lekittelyn tuhdilla lavakurkulla. “Ruualla ei saisi leikkiä”, kertoo pula-ajat nähneen naisen ilme.
- Hieno teos, erittelee mies vieressä olevaa mustalla peitteellä verhottua flyygeliä.
- Ei saa koskea, se on just viritetty, huudahtaa nopein askelin paikalle rientävä vartija.
Eläkeläisnainen kääntää hetkeksi katseensa kurkkukuvista. Mutta syventyy sitten taas muistoihinsa hymyillen. Huokaa.
No, nyt alkaa tunnelma kohota. Lasten ääniä! Nyt löytyi huone, jossa lapset tekevät taidetta. Työpaja, ohjaajana Raimo Rytinki. “Museossa on nyt kesällä avointa toimintaa, syksyllä alkaa kursseja niin lapsille kuin aikuisille“, selittää Rytinki. Yhtä juhlaa!
Lasten luoma juhlapöytäinstallaatio on juhlapöytä vailla vertaa: karkkeja, karkkeja, makeaa mahan täydeltä, ihanista kierrepullista taulun raamitkin. Aikuisten puolella vain surkeita valuvia jäätelötötteröitä sekä kananluinen kattokruunu, eikä niissä laseissakaan ollut samppanjaa, ei olutta, ei helmeilevää viiniä tai edes jaffaa. Lapset sen sijaan panevat etusijalle reippaasti syömisen taivaallisen nautinnon.
Karkit ovat mainiota materiaalia juuri taideteoksiin. Taidenautinto syntyy takuuvarmasti.
*
Lapset tekevät juhlistaan mahanläheiset, makeat karkkikestit. Ilo pursuaa. Aikuisten taiteilijoiden antama kuva juhlatunnelmasta jää epämääräiseksi ja kylmäksi. Ehkä suomalainen taitelija ei ole koskaan oksentanut juhlien jälkeen, niin on tasaista. Missä on Jytkyt-tunnelma Tyko Sallisen tapaan tai fiinimpää taiteilijasikailua Akseli Gallen-Kallelan Symposiumin tapaan? Latteat juhlat nämä, Suomen tapaan!
Kerttu Horilan keramiikkanainen jää katsomaan peilistä tukkaansa kammaten, iskee silmää eläkeläispariskunnalle. Elämä oli sittenkin yhtä juhlaa. On vieläkin; vanha mies auttaa tottuneesti vaimoaan portaissa, saa hellän silityksen auttavan kätensä selkämykselle.
*
- Syksyllä alkaa taas kursseja lapsille, nuorille ja aikuisille, sanoo kuvataideryhmien ohjaaja Raimo Rytinki.
