Lapsuuden unelmat ovat suloisia.
*
Kun laittaa pennin rahan ratakiskolle ja odottaa, että juna ajaa sen yli, niin siitä rahasta tulee semmoinen hassu. Naapurin poikien kanssa niitä pennejä kesällä liiskattiin, vaikka pennillä sai kioskista yhden nallekarkin, tikkunekkuun tarvittiin viisi penniä. Joku sanoi, että Suomen rahaa ei saa tuhota, mutta eihän ne pojat uskoneet. Uhallakin vain yltyivät ja nauroivat.
Radalla haisi. Pojat sanoivat, että se rautatie haisee kuselle, kun matkustajat käyvät junassa asioillaan, oli sitten isompi tai pienempi hätä. Siellä junassa on melkein oikea kaupunkilaisvessa, tuuli huuhtelee kakat ja pyllyt, sanoivat. Meillä kaikilla kotona oli vain ulkohuone, mutta sekin haisi vähän samalle.
Ratakiskoa myöten oli myös hieno kävellä. Kädet piti levittää sivulle, jos halusi kuvitella olevansa nuorallakävelijä. Naapurin Kari oli nähnyt nuorallakävelijän kaupungin sirkuksessa. Jos oikein kauan treenaisi, saattaisi päästä johonkin sirkukseen nuorallakävelijäksi, Kari sanoi ja lupasi viedä minut mukanaan sellaiseen kaupunkilaissirkukseen.
Oikeastaan radalla ei saanut ollenkaan olla. Juna saattoi tulla milloin tahansa, aikuiset varoittelivat. Joskus yöllä herätessä, kun kuuli junan vihellyksen, hiukan pelotti.
Kari laski suksilla seuraavana talvena koulumatkalla suoraan junan alle. Sen jälkeen siihen radan ylikulkusillan pieleen tuli varoitusmerkki. Aamuisin koulumatkalla katsoin aina kumpaankin suuntaan. Ajattelin, että Kari tanssii jo kaukana ratakiskolla, tanssii turvaan ratakiskoa pitkin. Jotenkin tuntui pahalta, kun en tiennyt, kumpaan suuntaan Kari oli lähtenyt.
Joku ystävä älysi varoittaa pojista jo lapsna, mutta et tainnut uskoa häntä?
Ihana kuva;DD
Niin teki, mutta enpä ottanut varoituksesta opiksi. Ja hyvä niin, sillä eipä olisi Kalle-poikaa, jos olisin neuvoa kuunnellut. Ja tarpeellinen se on vanhempikin mies huushollissa.
Huhhuh… Mikä yhdistelmä onkaan kuva ja teksti. Vaikuttavaa.
Siinä vanha kiiltokuvakansioni. Sain tuon kiiltokuvan tuon värssyn mukana vuosia sitten. Olin täysin myyty.
Ihmisten iän aavistaa värssykirjan kiiltokuvista, käsialasta ja nallekarkkien hinnasta. Niitäkin todella ostettiin yksi kerrallaan. Juuri tuolla hinnalla.
Onkohan muuten nykyään enää tuommoisia kiiltokuvalla varustettuja värssykirjoja enää ollenkaan olemassa? Nallekarkkeja sentään on.
Kyllä kiiltokuvia löytyy kaupoista, ja kaiken lajin kuvavihkojakin löytyy…;))
Olet pysynyt ajan tasalla niiden ihanien lastenlastesi ansiosta, onnellinen mummi!