Nunnatkin rakentavat pilvilinnoja!
*
Ylhäällä vuoristossa ikivanhassa luostarissa nunnat kutoivat kangaspuilla mitä hienoimpia pellavaliinoja, kasvattivat puutarhassa sitruunoita ja hoitivat huolella mehiläispesiä. Hunaja oli taivaallista ja mehiläisvahasta käsin valmistetut kynttilät palaessaan levittivät luostariin salaperästä tuoksuaan. Nunnat elivät puolinukuksissa.
- Tämmöinen peli ei vetele, abbedissa mietiskeli sitruunaa imeskellen ja selaten maallista naistenlehteä, joka tavallisesti oli piilossa pöytälaatikossa Luostarielämän ihana askeesi -lehden alla. Lehdestä hän löysi ratkaisun: urheilu.
Niinpä luostariin hankittiin polkupyörä. Siinä yhdistyi nyt liikunnan nöyrä ilo ja hyödyllisyys. Pyöräilevä nunna myös ripeästi toimittaisi kaikenlaisia luostarin asioita alhaalla kylässä. Ja totta totisesti, pyörä sai heti kerta kaikkiaan mahtava suosion. Nunnat kilpailivat sen käytöstä.
Kyläläisetkin seurasivat hymyssä suin, kun nunna ajoi kylän halki ikään kuin pää pilvissä pyhimyksen hymy huulillaan. Hurskaat kyläläiset tekivät ahkerasti ristinmerkkejä pyöräilevän nunnan kohdatessaan.
- On se kaunista synnittömän nunnan ajo, huokailivat etenkin kylän nuorukaiset ja jopa papparaiset nuolivat huuliaan nunnan viilettäessä ohi. Nunnat luostarissa alkoivat kikattaa keskenään.
- Noin ne ajelevat nyt pää pilvissä, mietiskeli abbedissa, mutta liekö suurikaan synti, työt ainakin sujuvat nyt ripeästi, ja posket punoittavat.
Sitten yksi nunnista ajoi niin pää pilvissä, että ajoi ojaan. Kumi meni puhki ja piti kutsua korjaaja. Mies paikkasi kumin käden käänteessä. Ja kysymättä keltään mitään käänsi syntisesti pystyssä olevan satulan oikeaan asentoon, kiristi tiukaan ruuveilla.
Mutta voi: nunnien kiinnostus pyöräilyyn loppui kuin seinään. Kun satula pantiin oikeaan asentoon, pilvilinnatkin hajosivat. Nunnissa elää toivo, että joku remonttimies joskus vielä unohtaa työkalupakkinsa luostarin puutarhaan ja naiset yhteisvoimin saavat väännettyä satulan pystyasentoon. Sitten sitä taas kelpaa ajella!
Pilvilinnassa kaikki on mahdollista, väärä onkin oikeaa ja oikea väärää, ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Pilvilinnaa ei voi paikata, se elää tai kuolee uljaana unelmissa. Miten mielitte.
olipa hauska pieni novelli, vai mikä lienee…
hauskaa viikonloppua, TUULA.<3333
Hauskaa pitäisi ihmisen elon aina olla. Nauraakin kuulemma pitäisi ainakin kerran päivässä. Hyvä jos siis raavit tuosta jutustani päivän annoksen. Kiitos ja hyvää viikonloppua.
Kiitos, todella mieltä nostava juttu! Syöpäsairaan ystävän rinnalla kulkien näitä tarvitään. Ystävä ilahtuu myös näistä! Kokemus: Ei syöpä tee “hölmöksi”. Säälin tunne tai oma pelko tai joku muu ?? voimattomuus saa mielen lukkoon, niin, ettei osaa tai uskalla kertoa mitä siellä mielessä liikkuu,.
Noinhan se on. Mieli lukossa ihmiset kulkevat. Miksi pitäisi aina näyttää niin hirveän viisaalta? Ei kannata. Näin vanhetessa huomaa kuinka helpottavaa on se, että turha “viisaus” karisee ja uskaltaa jopa olla hölmö. Uskaltaa kiukutella ja uskaltaa nauraa kun naurattaa, uskaltaa puhua jopa tuntemattomille. Ja kaikkein hienointa on, jos uskaltaa olla jonkun ihmisen tukena. – Kaikkea hyvää, ilon ja auringonvalon välähdyksiä sinulle!
Aivan mainio :) Kiitos illan nauruista.
Nauru pidentää ikää!