Susi-ihminen

Mynämäeltä pääsee Turkuun bussilla 45 minuutissa. Kuljettajan kanssa ehtii hyvin siinä ajassa korjata maailmanpolitiikan virheet ja muut epäkohdat. Jotkut kuljettajat ovat kaikkien alojen asiantuntijoita ja puhetaidon mestareita. Kuljettajat näet seuraavat  ajaessaan radion uutislähetyksiä ja ovat myös tutustuneet henkilökohtaisesti kunnanvaltuutettuihin,  kunnanjohtajiin, isäntämiehiin, yksityisyrittäjiin, lääkäreihin, opettajiin  ja useimpiin muihinkin kunnan viroissa killuviin, koska joutuvat busseineen kuskaamaan  näitä erilaisiin hyödyllisiin laivaseminaareihin. Joten pienin tiedoin ei kannata heidän kanssaan ryhtyä väittelyihin. Eläkeläisiä tarvitaan vastapuolelle ainakin kaksi.

–  Joo, täällä Mynämäessäkin on noita viherpipertäjiä, niitä rätvänien ja liito-oravien papanoiden tutkijoita ja susien suojelijoita, kuski avaa keskustelun heti lähdön jälkeen.
– Miten muka susi kuuluu mynämäkeläiseen luontoon, kuski ihmettelee, peto mikä peto, nappi otsaan vaan. Ei ne muuten pysy erämaissa. Monta kertaa on Vakka-Suomen Sanomissa ollut kuva raadelluista lampaista. Eivät uskalla sivukylillä, niin kuin nyt Karjalan kylässä, lähettää lapsia pimeällä kouluun. Tulee kunnalle kalliiksi kustantaa muutamalle mukulalle susien takia koulukyyti. Kohta on lehdessä kuva raadellusta lapsesta sanon minä. Halvemmaksi tulisi posauttaa susi hengiltä. Vaan eihän nämä…

Tavallisesti rauhallinen kuski vaatii nyt verta pakkiin.
– Mikä vahinko se nyt on, jos sudet kuolevat sukupuuttoon, kuski höyryää.  Jos ilves joskus vie jonkun kuselta haisevan kissan, niin se ei ole vahinko eikä mikään. Mutta susi… On ihan eri asia, jos vaikka lemmikkipuput villiintyvät niin kuin Helsingissä, jonkun puun jyrsivät poikki, ei muuta…Mutta eihän tämä EU…

Kuskin on vedettävä henkeä.
– Torpparinpoika Matti Hillberg tappoi 11. tammikuuta 1882 viimeisen suden Mynämäeltä. Ja viimeinen  suden kynsiin joutunut lapsi oli Kalle Grönroos, jonka susi raateli Vahdolla 7. marraskuuta 1881, Maikki saa tuikattua susivuodatuksen väliin.

Kuljettaja hiljenee. Ollaanko nyt hänen puolellaan vai vastaan? Näen kuinka kuljettajan niskakarvat nousevat pystyyn.
– Miksi sinulla on noin suuret silmät?
– Miksi sinulla on noin suuri suu?
Tassujen terävät kynnet pitävät ilkeää ääntä, kun susi kääntää rattia.

Sanon hädissäni mitä päähän pälähtää:
– Turun Sanomien päätoimittaja kirjoitti pääkirjoituksessaan  joku aika sitten, että Sofi Oksanen on nyt kyllä lukijoiden ja palkitsijoiden suosiossa, mutta vasta aika mittaa kirjailijan arvon. Tarkoitti ilmeisesti, että Sofi Oksasta ei vuosien kuluttua tunne kuin Googlen hakukone. Näin puhuu mies, joka itsekin on kynäilijä. Hänen kirjoituksensa ne vasta lyhytikäisiä ovat: Turun Sanomissa ne keräävät yli 250 000 lukijaa päivässä, mutta jo seuraavana päivänä koko hoito on kalan käärettä. Ettei  mies olisi pelkästään kateellinen. Sofi Oksasen kirja pysyy lukemisen jälkeen kirjahyllyssä. Sieltä sen löytää vielä tänä päivänä vaunuissa potkiskeleva kullannuppu.

Ihmissusi murahtaa, huomioi hyvissä ajoin punaisen valon, hiljentää ja pysähtyy.
– Ihminen on ihmiselle susi, kuljettaja sanoo.
Valo muuttuu vihreäksi.

Niin metsästäjä ampui suden ja me eläkeläiset hyppäsimme iloisina sen vatsasta. Kuljettaja käveli Marlboro suussa kohti linja-autoasemaa lakisääteiselle kahvitauolle.

—————–
( Kirjoita sinä oma kommenttisi susista ja susi-ihmisistä! )

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): sano suoraan. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Susi-ihminen

  1. maria sanoo:

    Millaistahan mahtaa olla suden vatsassa? Luultavasti ainakin lämmintä, ja murkinaakin luulisi riittävän: pitsalla ruokittuja alakoululaisia, vereviä vahtikoiria. seeballa kyllästettyjä kissoja ynnä riippunutta peuraa tai ylivuotista hirveä mustikanvarvuilla ryyditettynä.
    Vihjeeksi voisin sanoa, että marjanpoimuri on paras sudenkarkoitin, ellei halua sen vatsaan joutua. Siitä on todisteena Rauman suunnalla asuvan veimerän muorin toiminta: näytti harvat hampaansa ja heristi punaisella puolukanpuimurilla. HUS! Ja susi suksi suolle. Vain vana jälkeensä jäi.

  2. Kalle sanoo:

    Enemmän ja pahempaa tuhoa tosiaan saavat aikaiseksi nämä modernin ajan ihmissudet kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa kuin muutama Mynämäen Karjalan takametsissä jolkottavat villit sudet kuunaan. Kokoomuksen Kataisenkin suuri suu sen kuin vilkahteli tuossa jokunen päivä sitten. Vai vielä Otto-Willen kanssa samassa kelkassa. Ja hah!

  3. Terhi sanoo:

    Kuljettajat kilpasille susien kanssa! Kumpi kaataa enemmän ihmisiä autot vai sudet? Mihin niitä autoja ammutaan, jos susia silmien väliin? Liikenteen uhreista meillä on yllin kyllin tilastotietoa niin kauan kun ihminen on liikkunut ja varsin tarkkaakin 1900- luvulta asti. Susien raatelemista ihmisista (lapsista) ei voida tilastoa tehdä kun vetailuluku on 0.
    Kait niitä joitakin lapsia meni suden suuhun 1800-luvulla kun ahneet ihmiset kasvattivat susia lähes kesyiksi nurkissaan saadakseen niistä sitten talvella paremman tapporahan. Kesykoirat ovat nykyään suurempi uhka (ainakin 1 uhri per vuosi). 1800-luvulla oli suuret nälkävuodet eli montakohan köyhän lasta joutui metsään ”suden suuhun” eikä jälkeäkään jäänyt.
    Koko roskan mielenkiintoinen puoli on se, miten ihmismassa hysterisoituu susista niin, että näkee milloin minkin otuksen sutena eikä osaa enää pelätä terveesti pimeällä kadulla vastaantulevaa hampparia. Siellä niitä vammoja tulee ja paljon! Tosin – korvaahan valtio osittain katupotkimiset kuten korvaisi susivahingot – jos niitä olisi.
    Susi syö lihaa (niin ihminenkin) ja joutuu sen myös pyydystämään. Harmi, että se joutuu olemaan samoilla apajilla metsästäjien kanssa, vaikka sen metsästystapa on jotenkin reilumpaa ja rehellisempää – kynsillä ja hampailla.
    Eläinmuseoon voi mennä tutustumaan suden ulkonäköön. Muuten sitä tuskin näkee.

  4. Ikala sanoo:

    Se on pääkaupunkiseudulla iskenyt villikani ihan ongelmaksi asti ja nyt ne ovat valtaamassa jo Turun seudunkin. Ei kun Mynämäen sudet sinne linja-auton tavaratilaan ja suoraan Ruissaloon, niin jo hiljenee kaneista hermostunut Aarni Kasvikin! Kyllä ruokaa pitää saada, sano nälkänen susi.

  5. Kautta aikojen on puhuttu susirajasta, missä se sitten leineekin? Ilmeisesti aika pohjoisosassa maatamme.
    Joten ajetaan ne sudet etelästä sen rajan tuolle puolen. Jos joku susipiski sattuu olemaan eri mieltä, niin ainahan sitä susiturkkeja, karvalakkeja kintaita sekä minkin ruokaa tarvitaan.
    Tällainen meininki tosin vähentäisi näinä ankeina aikoina koulukyydistsijöiden sekä iltapäivälehtien tuloja melkoisesti, joten homma pitäisi toteuttaa ennen kuin T. Karpela saa vauvan.

  6. marjukka sanoo:

    Sen enempiä susi-intoja tai-inhoja tuntematta luin mainion juttusi hymyssä suin. Ihmisusi ratissa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s