Vankila piristää köyhän eläkeläisen elämää

Jos 82-vuotias Keijo Parkkunen asuu Mynämäellä, hän on kuuluisin mynämäkeläinen kautta aikojen. Turun Sanomien jutusta (7.3) ei selviä tarkka asuinpaikka, mutta selviää ainakin hänen toimintansa täällä. Parkkunen nimittäin on kiintynyt hiidenkirnuihin. Sellainen löytyy jostain jumalan selän takaa Mynämäelläkin.

Parkkusen kuuluisuus ei johdu yksinomaan hänen kiintymyksestään noihin jääkaudella syntyneisiin muodostelmiin. Se perustuu tunteen syvyyteen ja erityisesti tapaan, millä hän on tunteensa ilmaissut. Kiintymystäkään ei saa ilmaista liian rajusti, vaikka rakkauden kohteena olisin vain luonnon muovaama kummallisuus. Siitä ei hyvä seuraa.

Tuomioistuin on luokitellut elottomaan hiidenkirnuun sekaantumisen lieväksi vahingonteoksi. Ehkä rytäkässä katkesi muutama oksakin ja maalia roiskui polulle. Parkkuselle mätkähti 72 euron sakot.

Varsinainen maineeseen nousu on kuitenkin siinä tavassa, jolla raju vanhus sakkonsa kuittasi: hän istui kolme vuorokautta Saramäen vankilassa. Se taas on vähän, jos vertaa sitä Lähi-idän muinaisten paimentolaiskansojen tarinoissa kuvailtuun Jaakobin vankeusaikaan ja kärsimyksiin.

Jaakobhan teki seitsemän vuotta ilmaista työtä Laabanille yhden kuolevaisen tytönheitukan tähden. Sai työnantajan petollisuudesta johtuen ensin vanhan ja kälväkkään Lean ja joutui tekemään alipalkattua työtä toiset seitsemän vuotta ennen kuin sai tavoittelemansa Raakelin. Nainen rupsahtaa neljässätoista vuodessa, mutta elottomat hiidenkirnut  ovat ikuisia.

Parkkunen on vapaaehtoisesti uhrannut hiidenkirnujen ja pirunpeltojen hyväksi runsaasti aikaansa: 30 vuoden aikana  kaiken vapaa-ajan ja nyt kolme valtion kustantamaa vuorokautta vankeudessa. Sisukas mies ei kadu mitään, päinvastoin. Ehkäpä olisi katumista niillä niuhoilla, jotka vanhuksen vankilaan hommasivat.

– Mainetta tämän on tuonut mynämäkeläisille, Parkkunen sanoo veitikkamaisesti lehtihaastattelussa.
Ja siinä hän on aivan oikeassa. 82-vuotias Keijo Parkkunen päihittää hyvinkin seuraavaksi tunnetuimman mynämäkeläisen eli  1700-luvulla eläneen Antti Lizeliuksen. Hän oli pappi ja lehtimies, joihin koskaan ei ole kyllä ollut luottamista.

Yhtymäkohtia on. Nimittäin Lizeliuskin oli vähällä joutua leivättömän pöydän ääreen, sillä köyhien avustamiseksi  rahankeräykseen tarkoitettu, puusta veistetty vaivaisukko oli ilmeisesti useinkin kirkkoherran hätävarakassa, kun sokeri lehtimieskirkkoherran taloudesta oli loppu, ja totia kipeästi tarvittiin haastavassa lehtityössä.

Kaikki tietenkin vain  pahaa puhetta.  Kuten nykyäänkin, jos virkamies käyttää asemaansa väärin, lehdistö vain paisuttelee asioita, hakee sensaatioita. Tässäkin suhteessa Lizelius näytti moraalisen selkärankansa: hänen lehtensä ei kirjoittanut vanhusten varojen väärinkäytöstä sanaakaan.

Sen sijaan katolisessa kirkossa voitaisiin aloittaa kaikenkarvaisten piispojen ynnä muiden hiipankantajien ja itse pääjehunkin sakottaminen  umpiluupäisyydestä ja saatanallisen sadismin harjoittamisesta; katolinen kirkko on tuominnut Brasiliassa äidin ja tyttären kirkonkiroukseen, koska isäpuoli raiskasi 9-vuotiaan tyttären, tytär tuli raskaaksi ja hänelle tehtiin abortti. Sama kirous koskee myös lääkäreitä, jotka tekivät abortin pikkutytön hengen pelastamiseksi. (HBL 10.3.)

Isäpuoli jatkaa ellunkanan elämäänsä.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): sano suoraan. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Vankila piristää köyhän eläkeläisen elämää

  1. Anders sanoo:

    Hiidenkirnuista puheen ollen, kannattaa käydä Uudenmaan Askolassa. Siellä ovat Suomen suurimmat hiidenkirnut.
    Niihin liittyy myös monia tarinoita, jotka kilpailevat Mynä-tarinoiden kanssa.
    On muuten hauskaa, että Mynämäessä ainakin takavuosina miltei kaikki firmatkin olivat mynä-alkuisia. Se on kunniakasta, että kaikki siellä on pelkkää Mynää!
    Ihastuttavaa paikalliskulttuuria!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s