Runoilija yllyttää eläkeläisiä kapinaan

Runoilija Koistinen purjehti purjeet pullollaan ja kissa olkapäällään ovesta sisään. Sanoi:

-Retkiä miehen kekseliään, runoneito, sa kerro, / kauan harhailleen pyhän Troijan kaatamatiellä! / Kansat, kaupungit monet nähdä hän sai, tavat oppi.
Sitten kuitenkin selvisi, että kysymys saattoi olla paljon tärkeämmistä asioista kuin runoilusta.

Runoilija jatkoi omasta päästään:
– Jos työeläkeindeksi kääntyy laskuun, inflaatio muuttuu deflaatioksi. Tosin kuluttajahintojen pitää laskea ainakin prosentin verran, jotta työeläkkeiden indeksikorotus muuttuu negatiiviseksi.
Sitten runoilija avasi oman runokirjansa. Kissa killitteli meitä silmät päilyen.

Maikki ja minä emme koskaan ole oikein täysin ymmärtäneet modernia runoutta. Osasimme kuitenkin olla hiljaa.
– Aika kiva, Maikki kuitenkin pölhöyksissään sanoi.
– Ai se, että hintatason lasku voi pienentää eläkkeitä, Koistinen uhosi, ensin aletaan hilata eläkeikää ylöspäin sitten leikataan vielä eläkkeitä. Tämä on kapinan paikka! Kaikki eläkeläiset kaduille ja toreille ja ollaan niin kuin muuallakin sivistyneessä Euroopassa, kapinoidaan! Heitellään mätiä munia.

Maikki katsoi parhaaksi tuoda lasit.  Runoilija unohti pian vallankumouksen ja alkoi runoilla. Kun Maikki sitten sytytti valot, tömähdimme todellisuuteen. Runoilija alkoi kutsua kissaansa Päilyväsilmää.
–  Ällös kauemmin pidätelkö, kun mennä jo mielin, sanoi Päilyväsilmä ja hymyili.
– Jalkoihin jalohohtoisiin sirot anturat pauloi/ uksest ulkosi sorjana kuin joku kuoloton aivan, puheli runoilija sovitellessaan kenkiä jalkoihinsa.

Katsoimme ikkunasta, kun Koistinen purjehti Päilyväsilmä olkapäällään kohti kotisaartaan.
– Tee tässä nyt vallankumousta ruman punapartaisen runoilijan ja kissan kanssa, jolla on nimenä Päilyväsilmä, Maikki harmitteli. Mietti hetken ja sitten lisäsi:
– Vaan toisaalta tilkka makeaa viiniä runoilijan seurassa nautittuna tekee unelmat tosiksi, matkalla olo on tärkeintä, sinä kirottu Odysseus, ikuinen köyhä matkamies, maailman valloittaja, ihmisolento kuin päilyväsilmä Athene:

…ja kauniit, kultaiset, kulumattomat pauloi
anturat alleen,
joill yli laajan maan, yli merten

ilman leyhkeänä liihottain
kevyesti hän kiitää…

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, novellit, runoilija Koistinen, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Runoilija yllyttää eläkeläisiä kapinaan

  1. Saara-Maija sanoo:

    Viime syksynä näin rusosormisen Eoksen nousevan Parnassosvuoren takaa. Monineuvo Odysseusta ei harmi kyllä näkynyt.

  2. Anders sanoo:

    Heitellään mieluummin tuoreita salmonellamunia. Niissä on paremmat tehot.

  3. Kana-Jussi sanoo:

    Runoilijoiden on turha yllyttää eläkeläisiä kapinaan. Kuka helvetin kapinahenkinen ylipäätään viitsii lukea jonkun runoja. Lähipiiriini kuuluu yksi runoilija. Sanoin sille, että tules poika katsomaan salmonellaan tapettuja kanoja ja tee siitä kunnon runo ja myy se jollekin kustantajalle, niin meni kaveri totiseksi.
    Hengen lento oli lyhyempi kuin kanan.
    Joten se niistä runoilijoista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s