Runoilija poliittisten seksiobjektien taikapiirissä

Runoilija Koistinen avasi aamun lehden. Sen välistä lehahti siivekäs olento. Kun oikein tarkasti katsoi, tunnisti sen Pegasos-runoratsuksi.
– Sofi Oksanen, runoilija huokasi, nyt Sofi Oksanen on yhdessä Imbi Pajun kanssa toimittanut Viron historiaa käsittelevän kirjan Kaiken takana oli pelko.

Runoilijan posket punoittivat.
– Tässä lukee: “Kirja on koettu niin sietämättömäksi, että sitä vastaan järjestettiin mielenosoitus, jossa oli mukana Venäjältä ja Virosta poliittisten järjestöjen jäseniä.”
Katselimme Maikin kanssa runoilijaa ihmeissämme, kaapin päälle lennähtänyt runoratsu hirnahteli levottomasti.

– Mieleeni muistuvat nuoruuteni harharetket, ihanat poliittisesti valveutuneet naiset: Aulikki Oksanen, Marja-Leena Mikkola, Kaisa Korhonen…olutravintolat olivat iltaisin täynnä näiden klooneja, kuumana käyviä, poliittisesti valveutuneita kauniita naisia…

– Ja sinä katselit niitä silmä kovana, Maikki letkautti.
– En minä silmä kovana katsellut, sanoi runoilija, minä ymmärsin heitä, olin poliittisesti aktiivinen, kasvatin parran Fidel Castron tapaan, kirjoitin heidän käsiinsä ja muihinkin paikkoihin syvällisiä taistelulauluja.

Runoilija Koistinen hyppäsi runoratsun selkään. Maikki hermostui ja alkoi esiliinallaan hosua keittiössä yltympäriinsä lentävää Pegasosta, sehän saattaisi särkeä jotain tärkeää. Se lensikin sitten hädissään ovelle ja ovesta ulos.

Samassa ovenavauksessa kissa Päilyväsilmä laahusti sisään yöllisiltä retkiltään. Se loikkasi suoraan Maikin sohvalle ja alkoi kuorsata, nuolaisi vain silloin tällöin maireana huuliaan.
– Samanlaisia ovat, runoilija ja sen kissa!

Olin vähällä kysyä, että miten niin samanlaisia, mutta sanoinkin:
– Ei se runoilijaraukka edes ymmärrä, että poliittiset tuulet ovat kokonaan kääntyneet päälaelleen, Virokin yrittää nyt tulkita itse omaa historiaansa ilman itäisen naapurinsa rautaista otetta. Meillä taistelulaulut ovat vaienneet.

Maikki katsoi minua hulvattoman huvittuneesti ja Päilyväsilmäkin avasi silmänsä.

– Rakkaus ja politiikka, ei ne ole kumpikaan järjellä käsitettäviä, sanoi Maikki.
– Kunhan töhelletään mukana, lisäsi Päilyväsilmä, maaliskuinen rinta rottingilla ja korva purtuna verille.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, politiikka, runoilija Koistinen, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s