Paikalliskulttuurin loukutusta ja lihtausta

Maaseudulla asuminen on  nykyään hyväosaisten onnea.  Ilman autoa, tietokonetta ja kännykkää ei kannata tätä onnea tavoitella. Maaseudun onneen kuuluu se, että siellä voi asua nykyään jo rauhassa  tutustumatta naapureihin tai tuntematta erilaisia sukuhistorioita, olematta jonkin suvun jäsen, järjestämättä suuria sukujuhlia. Aivan kuin kaupungissa.

Nurkkakuntaisuus lyö tosin vielä leimansa jokaiseen harrastajapiiriin, yhdistykseen ja järjestöön, kunnalliselämästä puhumattakaan. Tämä on sitä paikalliskulttuuria. Niin Mynämäellä kuin missä tahansa maaseudulla.

Perinteen mukaan jostakin Käkkämäen nimestä saatetaan riidellä verissäpäin. Muistellaan entisiä kunnanjohtajia, apteekkareita, kunnanlääkäreitä ja apulaiskanslisteja. Kaikki parempia kuin nykyiset. Mitään ei voi arvostella, kun aina joku on jonkun ystävä ja tämä joku voi loukata tämän jonkun tunteita.

Paikalliset arvostavat vanhojen maitokannujen keräämistä ja laittamista näytteille, käsintehtyjen taulujen valmistamista, näyttelemistä kesäteatterissa, mattojen kutomista, haitarinsoittoa ja kesäisiä markkinoita, joilla myydään samoja tuotteita kuin halpahalleissa.  Paikalliset kutsuvat tätä kulttuuriksi. Uudisasukas arvostaa sitä mutta pitää sitä kärsivällisyyttä koettelevana.

Vieras ei osaa  ihastella perinnemallein virkattuja  patalappuja tai halua istua kaatosateessa keikkuvalla penkillä itikoiden raadeltavana kesäteatterissa katsomassa näytelmää, jossa renkipojat juovuksissa kaatavat pöydän.

Nykyiseen maaseudun kulttuuriin kuuluvat koulut, päiväkodit, kirjasto. Siihen kuuluu rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema peltoineen, eivät pelkästään kivikautiset löydöt. Uudisasukaskin alkaa ymmärtää, monet kunnan asioista päättävät eivät. Mynämäelläkin rakennetaan vanhaan, säilyttämisen arvoiseen kulttuurimaisemaan hintavia rivitaloja.

Maaseudun elävästä kulttuurista kertoo parhaiten paikallislehti, joka kokonaisuudessaan on kulttuurijulkaisu. Paikallislehdessä on persoonallinen leima, se on paikkakunnan asukkaiden näköinen. Lukekaa valtuustopakinoita Vakka-Suomen Sanomista, ihastelkaa niiden lempeää ironiaa!

Toinen kulttuuria luotaava osasto on Yleisöltä-osasto.  Sieltä näkee kuinka tärkeä yksityiselle ihmiselle on terveyskeskus tai teiden valaisu, missä ovat vaaralliset koulutiet. Osasto kertoo asukkaiden tavasta ajatella, siitä hengestä, missä kulttuuria luodaan.

Paikallista kulttuuria vaalimaan!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, mynämäki, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Paikalliskulttuurin loukutusta ja lihtausta

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    En jaksa nyt ottaa kirjoitukseesi kantaa, sillä päässä kiertää vain ostanko mopon, skooterin tai mönkijän.
    Ahdistavaa on lukea, että käytät ilmaisua Mynämäellä. Diskaat sillä itsesi, sillä kielitoimiston suositus on Mynämäessä!
    Toivottavasti otat opiksesi!
    Muuten olen samaa mieltä. Miksi se maailma muutuisi?

  2. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Ajoneuvopulmasi on pannut minunkin pääni sekaisin. Oletko ajatellut kävelyä?

    On totta, että kielitoimisto suosittelee muotoa Mynämäessä, koskapa paikalliset käyttävät tätä muotoa. Mutta vääräksi ei lasketa myöskään muotoa Mynämäellä. Esimerkiksi Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja mainitsee myös muodon Mynämäellä, tosin suluissa.

    Mynämäellä-muotoa käyttävä siis heti tunnistetaan ulkopaikkakuntalaiseksi tai muualta muuttaneeksi. Käytän muotoa Mynämäellä, koska olen täällä asunut vasta parikymmentä vuotta. Olen kyllä harkinnut viime vuosina Mynämäessä-muodon käyttöä, joskus se on minulta lipsahtanutkin.

    Yritän vastaisuudessa käyttää Mynämäessä-muotoa.

    Olet aivan oikeassa siinä, että käyttäessäni tuota mynämäkeläisille vierasta muotoa annan itsestäni epäilyttävän kuvan.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    En tykkää siitä, että annat miltei heti periksi. Noudatin kuitenkin kävelyohjettasi ja illan hämärryttyä otin ensi kertaa käyttöön edellisvuonna arpajaisissa voittamani kävelysauvat. Pääsin pian kunnon rytmiin eikä ihmisiä tullut vastaan erästä puolituttua koirankusettajaa lukuunottamatta. Tuntui sauvakävely ihan kivalta. Pysäsin juttusille, jolloin sen saamarin hullu labradori nosti jalkaansa ja kusi oikeanpuoleiseen sauvaan.
    Joten kiitos neuvosta.

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Saivakävelyssä on kyllä omat vaaransa. Olen itse luopunut niistä, koska olkapääni kipeytyivät harmillisesti. Urheillessa saa helposti urheiluvammoja, joihin tuo koiran ilkitekokin lasketaan.

    Täällä Mynämäessä (!) kaikki tai ainakin joka toinen sauvakävelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s