Älytön liikuntavimma pois kouluista

Linja-autossa kuulin jonkun sanovan: “…. sellainen zombi-natsi-hitler-ninja kuun pemeän puolen tukikohtineen…”
Kysyin pojaltani, joka lähentelee hyvinkin viisasta ihmistä tietokoneensa avustamana, mitä puhuja tarkoitti.

Kysymyksessä on kuulemma videopeleissä viime vuosisadan lopulla käytetty ilmaisu äärimmäisestä pahasta. Nykyisin tuolle ilmaisulle nauravat paitsi naurismaan aidat myös itseään kunnioittavat pelaajat,  ja sen sanoessaan tarkoittavat äärimmäistä typeryyttä.  Niin se käy elävässä elämässäkin natsininjolle: pirullista tuhoa tuottamaan ei tarvista aivoja ollenkaan, pyssyt riittää.

Nyt on sitten eläkeläisille taas uusi ilmaisu plakkarissa, ennen tätä oli vain äärimmäistä turhuutta, hyödytömyyttä kuvaileva ilmaisu “turhat kuin paavin pallit“.

Sitten lisää rohkeita sanoja. Ilta-Sanomien kolumnissa Juhani Seppänen sanoo  muutamia päiviä sitten suoraan: kouluissa liikuntatunteja on vähennettävä. Oli mennä kahvit väärään kurkkuun. Liian rohkeaa tässä maassa. Erityisen paheksuttava on ajatus Mynämäessä, jossa sähläyspelihallikin pitää saada tismalleen keskelle kylää. Kunniallinen kaurapelto muuttuu hikihattujen temmellyskentäksi.

Kukaan ei ajattele niitä lapsia, jotka inhoavat liikuntatunteja, niitä joille jokainen tunti on katkera muistutus pulleudesta, liiasta läskistä. Kuinka moni lihava lapsi tai nuori on laihtunut näiden reippaiden tuntien ansiosta? Ei taatusti yksikään. Mutta kuinka moni nuori tai lapsi on saanut ikuisen trauman näiden tuntien ansosta?  Taatusti tuhannet.

Hyvin  moni oksentaa muistaessaan sen ikuisen kilpailun, pallopeleissä tönimisen, täydellisen mitättömyyden tunteen seisoessaan pallokentälle, kun  ei saa palloa kiinni, ei tiedä minne pitäisi juosta, tai kun pitäisi sählätä joku esine maali-nimiseen verkolla varustetuun laitteeseen. Olet aina viimeinen, joka valitaan joukkueeseen. Miksi yleensä valtaan, on moni varmasti ajatellut.

Kyllä liikunnasta innostuneita lapsia riittää, riittä kynsin hampain voittoa tavoittelevia. Liikuntaa inhoavat alkavat innokkaiden opettajien painostuksesta entistä enemmän inhota hikisiä kuntosaleja, laitteita, joissa vain loukkaa itsensä. Näistä ajattelevista yksilöistä jokainen inhoaa setä Tahkoa, sitä pesäpallopelleä, sydämensä pohjasta.

Sensijaa moni ihailee vapaudessa skeittaavia, yksin pyöräileviä tai kavereitten kanssa ilman tärpäkkää ohjaajaa narua hyppiviä. Heti kun liikunta muuttuu ohjatuksi, siitä tulee kilpailua, yäk!

Eikö reippaiden liikuntaihmisten päähän mahdu, että typerillä sählypeleillä, joita läskit eivät edes osaa pelata, lihava ei laihdu. Siihen tarvitaan muut konstit. Liikunnan pakkosyötöllä vain vahvistetaan lihavan lapsen huonoa minäkuvaa.

Ja jos joku alkaa puhua, että eläkeläisten pitäisi käydä kuntosalilla, niin puhukoon pukille. Pyöreä ja pehmeä mummo on oikea mummo, ei hikipäässä painavia rautaesineitä nosteleva tai ryssän taikinan polkemista muistuttavaa polkemista liikkumattomalla polkupyörällä toheloiva akkaparka.

Siis liikuntatunteja koulussa vain niitä haluaville ja mummot rauhallisten kotitöiden lomassa keinutuoleihin niin kuin asiallista on!

Hyvää vappua ja onnellista uutta vuotta!

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, koulu, koululaitos, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Älytön liikuntavimma pois kouluista

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Pikkutyttönä olin lihavapuoleinen, mutta murrosiässä liikunta alkoi kiinnostaa. Aloin juosta poikien perässä ja huomasin, että vain hoikimmat onnistuvat. Juoksin varmaan niin kovasti, että hoikistuin itsekin.
    Opettajana olen huomannut, että monet entiset oppilaani kärsivät aikuisikään ehtineinä ylipainosta. Niin tytöt kuin pojat.
    Syytän siitä suolaisia shipsejä, burgereita muuta roskaruokaa sekä sitä, että niitä nautitaan iltakaudet nettiä selataen.
    Kuntosaleja vierastan. Pelkkää rahojen kusetusta. Syömätottumuksista koko homma on kiinni eikä kohtuullinen liikuntakaan ole taakaksi.
    Piparkakuilta tuoksuvat pehmeät mummot ovat oma herttainen lajinsa. Minullakin oli sellainen. Kaikki ihmistyypit ovat ihania, kunhan luonne on kohdallaan. Jopa vatsakkaat miehet.

  2. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Totta, kaikensorttiset ihmisvartalot sopivat tähän maailmaan. Älytöntä on kuitenkin ryhtyä laihduttamaan vanhuksia ja raahaamaan näitä kuntosaleille.

    Miehistä harvemmin katsoo vartalotyyppiä, ratkaisevampia ovat monet muut seikat.

  3. Nils-Åke sanoo:

    Suomi on urheiluhullujen maa. Tuskinpa missään muualla jopa television uutislähetysten aikoja muutellaan jonkun urheilukilpailun takia, niin kuin meillä. Ja urheilu-uutisilla on aina ihan oma uutislähetys normaalien uutisten jälkeen. Ihmiset istuvat television ääressä ja tuijottajat ruutua, jossa joku juoksee, jotkut ajavat autoa ja jotkut tappelevat yhdestä kumipalasta paikassa, jota kutsutaan kaukaloksi. Urheilu on ooppiumia kansalle.
    Muistan miten hämmästyin kun eräs kantapeikko armeija-aikanani kutsui urheilua armeijan kiroukseksi. Hän tarkoitti sillä sitä, että urheilijat saivat usein vapaata palveluksesta erilaisia kilpailuja varten.
    Minun ei ole koskaan tarvinnut liikkua urheilemalla. Olen joutunut tekemään ruumiillista työtä, kävelemään ja ajamaan polkupyörällä pitkiäkin matkoja.
    Kouluaikanani kävelin neljästi päivässä kodin ja koulun välin. Koti oli Turussa Vähä-Hämeenkadulla lähellä sairaalaan ja koulu Aurakadun ja Maariankadun kulmassa. Siihen aikaan oli päivällä parin tunnin ruokatauko ja kävin joka päivä kotona syömässä, mikäli ruokaa sattui olemaan.
    Koulukiusaamista ei silloin tunnettu. Ainoa kiusaaja oli voimistelun opettaja, joka voi jopa lyödä oppilaita. Hän löi etenkin juutalaisia poikia, heitä oli meidän luokalla peräti 5. Oli sota ja täämä opettaja oli kova natsi.
    Kerran nimenhuudossa eräs poika huusi jees. Silloin tuo opettaja suuttui silmittömästi, sillä hänen mielestään poika käytti vihollismaan kieltä.
    Mens sana in korpores smirna eli kyllä tässä urheillaan vaikka terveys menisikin.

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Kiitos Nils-Åke kommentista. Ja ajatellaanpa vaikka jääkiekkoa, miten se voi olla urheilua? Siinähän hakataan kepeillä ja nyrkeillä vastustajia, tehdään kaikkea kiellettyä, kun tuomaari ei näe. Kukaan ei tunnusta pahoja tekojaan, kiroillaan ja syleksitään.

    Lisäksi monet käyttävät huumeita; vain yksi on jäänyt kiinni niitten myynnistä. Samaa lajia ovat hiihtäjät.

    Entä mikä autolla ajamisesta tekee urheilua? En ymmärrä.

  5. Tommi sanoo:

    Lihava en ole ollut, juuri päinvastoin. Koululiikunta sen verran traumatisoi, että mitään liikunnalta tai urheilulta näyttävää en vieläkään halua tehdä. Mitä nyt kävelen yliopistolle puolisen tuntia per päivä ja usein käytän portaita kahdeksanteen kerrokseen.

    Koululiikunta, ja samoin monet muut kouluaineet, ovat pedagogisesti kovan luokan mokia.

  6. tammikuu44 sanoo:

    Kiitos Tommi kommentistasi. Uskonpa, että samoin ajattelevia on lukuisia, mutta tuo liikunnan yletön tyrkyttäminen ja julistaminen maailman tärkeimmäksi asiaksi euroviisujen jälkeen on tehnyt sen, että useimmat näkevät pullikoinnin ja perustellun puheenkin täysin turhaksi.

    Kysehän on tosiaan koululiikunnasta ja sen järjellistämisestä, ei koko maailman liikunnan kieltämisestä. Monet yläkoululaisetkin tuodaan muutaman kilometrin päästä autolla kouluun, viedään harrastuksiin, jopa sählyä pelaamaan puolen kilometrin päässä olevalle hallille. Aivojen käyttäminen liikunnassa lienee myös mahdollista.

    Järkevät ihmiset kuten sinä liikkuvat järkevien ihmisten lailla joka päivaä. Meikäläinen on jättänyt portaat vähemmälle mutta pyllistelee puutarhassa päivittäin.

    Olet oikeassa taatusti noiden muidenkin koulun tarjoamien oppiaineiden suhteen. Uudistajina ovat vain yleensä aina jo luutumaan päässeet ja kammioissaan härskiintytyneet kasvatustieteen tutkijanerot.

    Onnea ja menestystä opiskeluun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s