Runoinfluenssalle kyytiä!

Koistisen runoratsu oli sairastunut runoinfluenssaan. Koistinen toi sille tuoretta, juuri maasta esiintullutta ruohosipulia. Ei maistunut. Koistinen yritti juottaa sille mustaviinimarjamehua. Ei maistunut. Ratsu peitteli itseään siivillään. Koistinen oli huolesta sekaisin.

Koistinen yritti runoilla: ei onnistunut tietokoneella, ei kuivamustekynällä, ei lyijykynällä. Ei edes harakan sulasta valmistetulla kynällä ja oikealla musteella.

Koistinen osti runokirjan ja luki runoja. Runoratsu ei halunnut kuunnella. Se pärski ja Koistinen pyyhki sen nenää sängynpeitteeseen.

Kun lähdimme hakemaan kukkakeppejä, Maikki houkutteli sairaan Koistisen mukaan. Matonpesulaiturin luona kasvoi sopivia pajuja. Koistinen katseli niitä arvostellen ja alkoi leikata niitä meille, piristyi, käytteli veistään, koversi ja koputteli. Tuuli leikitteli sen parralla. Oikein hiki nousi otsalle katsellessa.
– Pajupilli, Koistinen sanoi vihdoin.

Runoilija nosti pillin huulilleen ja puhalsi. Pajupilli soi.

Hetken ajan näytti siltä, että Koistinen pieneni pikkupojaksi ja vieressä seisova iso Koistinen soitti. Tuuli se vain temppuili. Mutta sitten kuului siipien havinaa ja runoratsu lensi nauraen paikalle. Täysin terveenä. Runoilija oli löytänyt oikean sävelen. Tästä se lähtee, runoilu!

Runoilija kipusi ratsunsa selkään.
-Nyt minä soitan runoilijaveljeni sävelmää. Runoilija etsi kirjasta oikean runon:

“Lähtiessäsi Ithakaan
sinun tulee rukoilla, että matka on pitkä,
täynnä seikkailuja ja kokemuksia”

“Laistrygonit, kykloopit,
riehuva Poseidon – et koskaan kohtaa niitä
ellet kuljeta niitä sielussasi,
ellei sielusi nosta niitä eteesi.”

Me ei ymmärretty mitään, mutta ennenkin Koistinen oli keväisin osoittanut älyttömyyden merkkejä. Lähdimme liikkeelle, kuljimme yhdessä, me kaksi risutaakat selässä runoilijan liitäessä runoratsullaan. Viimeisenä kissa Päilyväsilmä suussaan lihava peltohiiri.
– Mikä se Ithaka on, Päilyväsilmä sihisi hampaidensa välistä, ja ne jotkut ne lastit ja lööpit, kuka Poseidon?
-Shiii, hiljaa, runoilija puhuu, varoittelimme.

“ … mutta älä lainkaan kiirehdi matkallasi…
ole vanha kun ankkuroit saaren rantaan

rikkaana kaikesta, minkä olet saavuttanut matkalla…”

Illalla kun kuuntelimme runoilija Koistisen omia runoja ymmärsimme Ithakan, ymmärsimme runoilijan tuskittelua, runoinfluenssaa. Mutta runoiljan matka on myös täynnä seikkailuja, sydänten rikkautta. Runoilija tuli onnelliseksi jo siitä, kun kaksi luutamummoa kuunteli.  Ammoin kuollut  runoilijavelikin nyökytteli kirjan takakannen kuvassa:  “Poika yrittää, hyvä.”

” Olet tullut viisaaksi, olet kokenut,
Ja silloin olet ymmärtänyt Ithakan merkityksen.”

——————–
Osa Konstantinos Kavafisin (1863-1933) runosta Ithaka, suomennos Aapo Junkola, 1984.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, koulu, mynämäki, opettajat, runoilija Koistinen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Runoinfluenssalle kyytiä!

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Kerrohan Hymyilevä, mitä muuta Koistinen teki kuin näki pajun ja nosti heti pillin huulilleen?
    Kun olin pikkulikka, äiti teki minulle pajupillin ja siinä tarvittiin taitoa, loveamista puukolla, kuoren osittaista irti naputusta ja veistotaitoa.
    Kerrohan nyt palstallasi, miten oikeaoppinen soiva pajupilli tehdään, sillä tarkkailit varmaan Koistisen aherrusta. Jos et, niin kysy häneltä.
    Tarkat ojeet olisivat mukava malli sukupolvelle, jolla ei ole tietoakaan pajupillien valmistuksesta!
    Kunnon valmistusohjeet olisivat kansallinen kulttuuriteko.

  2. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Runollisen pajupillin teko on Koistisen ilmoituksen mukaan runoilijoiden salaisuus.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Voi sinä ja sinun Koistisesi! Tutustuin ihan äsken erääseen Olkiluodossa työskentelevään varttuneempaan puolalaiseen atomivoimalan rakentajaan.
    Tosi jämerä kaveri. Ei mikään pajupilliin puhaltaja. Haisi marketin jonossa sopivasti hieltä ja patoutuneelta miesenergialta. Seksikäs. Ehdotti treffejä. Puhuu hyvää englantia. Vietteli minulta kännykkäni numeron.
    Mitä teen, jos se soittaa ja viettelee lisää? En ole tottunut tällaiseen.

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Tuommoisen onnen kohdatessa on jo kohteliasuuden nimissä mentävä katsomaan, mitä puolalainen haluaa. Veikkaan, että hän haluaa pätevän oppaan, jotta voisi tutustua Rauman taidemuseoon. Ehkä voisit ehdottaa myös piipahtamista jossain runomatineassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s