Runoilija toivottaa Hyvää Äitienpäivää

Kotirunoilijamme Koistinen tuli oventäydeltä, sylissä verevänpunainen ruukkuruusu, kassissa jokin äitienpäivälahja.
– Hyvää äitienpäivää, toivotti Koistinen.
– Ei me sun äitejäs olla, sanoimme Koistiselle Maikin kanssa yhdestä suusta. Koistinen vain hymyili. Sellaista pikkupojan hymyä.
– Niinpä, mutta äitejä kumminkin.

*
Koistinen avasi itse äitienpäivälahjan ja kaatoi kaikille laseihin makeaa kirsikkaviiniä. Runoilijansielullaan se näki, että jotain oli vinossa: lapset olivat lähteneet maailmalle.
– Ei hätää, minä olen teidän kummankin poika!
– Mutta sylissä me ei sinua jakseta pitää,  Maikki jo vähän nauroi.
– Ei se mitään, tulkaa te minun syliin, sanoi runoilija.
Ja niin me äidit istuimme runoilijapojan polvelle, toinen toiselle ja toinen toiselle.
– Ja tässä tulee runoilijaveljeni kirjoittama runo:

“Äeti kertoo, ettei minua saanut
pienenä edes vaunuissa pysymään:
minä kierähdin pientareelle ja kipaisin

hakemaan kukkia äetille.”

*
– Justiinsa tuommoinen oli minunkin poika, keskeytti Maikki, aina oli  vetämässä kaapelia lankarullasta, lankaa oli ympäri huonetta. Ajoi autoa rattina vaikka tyhjä tuhkakuppi.
-Joo, sama juttu meillä. Piirteli ja teki laatikoista majoja..
– Oli viisas poika..
– Tosi viisas…
– Entäs ne pienet kädet, hymykuopat käden selkäpuolella..

*
Ajattelimme ihania hymykuoppia, pehmeitä käsiä, unohtumattomia silmiä, joissa kyyneleet olivat viatonta aamukastetta, sydän melkein halkesi katsoessa. Ne piti heti suukotella pois omenaposkilta.

*
– Huonoja äitejä olimme..
– Aina kiire…
– Ihan huonoja…
Yhdessä me äidit  vetistelimme huonouttamme. Ja runoilija kiikutti meitä polvillaan lohduttavasti. Hyräili hiljaa.
– Silti ne haki meille kukkia, suukkoja antoi, kietoi pehmeät kädet kaulaan…
– Teki koulussa äitienpäiväkortit joka vuosi, haki aina meille kukkia; leskenlehtiä, päivänkakkaroita, ruiskukkia, niittyleinikkejä, kieloja ja vanamoita… ja  ruukkuruusuja. Me vain kiireessä vilkaisimme.

*
– Vallan mahdottoman hyviä äitejä olette, sanoi Koistinen, se meidän pikkupoika. Lausui ulkomuistista:

“elämä, niin kuin sipuli, on
käsiteltävä terävällä veitsellä,
empimättä.

Itkettää se silti.”

*
Pyyhimme kyyneleet. Katsoimme punapartaista ottopoikaamme, emme antaneet suukkoja, hiukan makeaa viini kyllä. Muistot muuttuivat myös makeiksi. Rakastimme maailman kaikkia lapsia, me, maailman parhaat äidit!

Hyvää Äitienpäivää!

******
Mukana myös runoilija Juice Leskinen Äeti-runokirja  kainalossa.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, mynämäki, runoilija Koistinen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Runoilija toivottaa Hyvää Äitienpäivää

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Just, juu.
    Heleää helluntaita!

  2. tammikuu44 sanoo:

    Runoilijoita pitää rakastaa!

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Olen jo kerran kirjoittanut, että älä rakastu siihen saamarin Koistiseen!
    Kysy ainakin, tuleeko se taloudellisesti toimeen runoillaan?
    Tai hyppele sitten kukkakedoilla pilvissä, mutta katso sen verran ettet tallaa sini- ja valkovuokkoja.
    Voikukista ei myöhemmin ole kovin väliä, mutta varo niitäkin! Ne tahraavat puserosi selkämyksen. Käpyjäkin kannattaa väistellä.
    Ne ovat karheita selän alla.
    Toisaalta. Kevät on tyhmyyksien tekoa varten. Muuten en osaisi sinua neuvoa.

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Älä marmata niin kuin joku vanhus tai eläkeläinen. Keväällä sinunkin kannattaisi lennellä lintusten lailla. Huomaanpa, että historian opetus on tehnyt sinusta kovan ja julman materialistin. Huh-hei ja taas lentoon!

  5. ihqope sanoo:

    Oi, kun oli niin koskettava tämä äitienpäivän kirjoitus. Minä halaan huomenna taas entistä hellemmin noita minun pikku tenavia..joskus ne nekin karkaa maailmalle, äitin sylistä kauas pois – voi voi.. Nautinpa siis näistä päivistä, kun minulle kannetaan kevään ja kesän kukkaset silmät ja suu iloa täynnä : ” Kun äiti pitää niin kukista, niin minä toin sulle tämmösen”. On ne semmosia mussukoita :)
    Oletkos käynyt enää vilkuilemassa minun blogiani? ;)

  6. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Paras äitienpäivälahja on kyllä tämä sinun antamasi palaute: joku kuuntelee, joku ymmärtää – perusäidit, ikuiset murehtijat ja kuitenkin parhaat mahdolliset äidit lohduttavat toisiaan, huomaavat onnen olevan aivan vieressä odottamassa silmät kirkkaina. Ytäkkiä eteisen lattialla ei olekaan likaisia lenkkitossuja, takit roikkuvat hyvässä järjestyksessä. Joskus hymyilee itsekseen kuin muka ilman mitään syytä.

    Olen vilkuillut, mutta en ole varma, olenko löytänyt viimeisimmät jutut, vilkuilen jatkossakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s