Kun on olemassa monitoimikoneita, niin onko olemassa myös monitoimikirjoja? Kyllä on. Se monitoimisuus on sitä, että kirja soveltuu ja on lukuelämys niin aikuisille kuin lapsille. Hyvän lastenkirjan tunnistaakin juuri tästä monitoimisuudesta.
Tällainen riemastuttava opus on Jukka Laajarinteen (Privaattidosentti) kirjoittama ja Martti Ruokosen kuvittama vastikään ilmestynyt kirja Ruoalla ei saa leikkiä. Nimi viittaa selvääkin selvemmin lapsiin ja lapsistahan tämä kirja kertoo. Mutta se avaa aikuisille vallan uuden perspektiivin lapsen ajatteluun ja elämänmenoon. Kirjoittaja ei tarjoile tätimäistä pullamössöä vaan raikasta mansikkatäytetkakkua, nauruhermoja kutittavia, älykkäällä tavalla opettavia kertomuksia. Kuvat täydentävät tekstiä pureutuen olennaiseen.
Pienet kertomukset ovat tiiviitä ja yllätyksellisiä, ne tarjoavat lukijalle tai kuulijalle ahaa-elämyksiä. Kirjailija ei aliarvioi lukijoitaan. Hän antaa miettimisen aihetta sille, joka haluaa pohtia ja tekee tyytyväiseksi sellaisenkin lukijan, joka haluaa nopeasti rientää eteenpäin. Tiiviit kertomukset ovat selkeitä, rakkaudella kirjoitettuja.
Kertomukset tuovat joskus mieleen toisen taiturin, Aisopoksen satuineen. Nyt eletään kuitenkin nykyaikaa. Opetukset liittyvät nykyajan elämänmenoon ja lukija nielaisee ne kakistelematta, hymyillen onnellisena. Jo ensimmäinen tarina Pikku punkki puutiainen on jännittävä ja ihanaan yllätykseen päättyvä tarina. Taustalla häämöttää satusetä Andersen, samoin Susi tulee, susi tulee – satu on kuin nykyajan variaatio vanhasta kansansadusta. Hurmaava ja jokaisen äidin ikioma sydäntenmurskaaja on myös Fryygian Midas-prinssin uusinkarnaatio.
Jukka Laajarinteen ajatus ei kompastele. Matemaattisella tarkkuudella ja filosofin sydämellä hän kertoo meille tarinansa ja muistuttaa entisaikojen kiertelevää sadunkertojaa, joka saa puristettua hapannaamastakin rehevän naurun.
Elämää voi katsoa monelta kantilta, silloin saa selville monia asioita: mitä tapahtuu, kun syö ruohoa, kuinka painavaksi voi tulla jos ei liiku, kuinka ravitsevaa nykyajan ruoka on, miten Newtonin oivallus oikein tapahtui.
Tässä on juuri sellainen kirja, joka lapsiperheissä tarvitaan. Olisi hauska tietää, mikä satu missäkin perheessä tulee olemaan se ehdoton suosikki. Meidän perheessä suosikikseen Kalle-poikamme (30 v.) valitsi oikopäätä kertomuksen Susi tulee, susi tulee. Itse ymmärsin ensimmäisen kerran liikkumisen merkityksen lukiessani jutun Jos ei liiku.
Suosittelen kirjaa erityisesti opettajille. Ala-asteella se on mitä parhainta luettavaa ja malli omalle ihmetarinalle, yläasteella saa lukemisen lisäksi roppakaupalla mallia tiiviin tarinan tekemiseen. Opettajalle kirja on myös monen aamun pelastus: ehdottomia juttuja aamun avauksissa luettaviksi.
Kirjavinkeissä lisää.
Ruoalla ei saa leikkiä on Jukka Laajarinteen kirjoittama ja Martti Ruokosen kuvittama lastenkirja. WSOY 2009.
Hymyilevä eläkeläinen 
Paluuviite: Vink, vink « Privaattidosetti
Mitäpä tähän muuta lisättävää hymyilevä ystäväni! Kerrankin ollaan yhtä mieltä. Taidan hankkia sen kirjan, muuttua taas kunnon mummoksi ja lukea sitä lapsenlapsilleni.
Itse olen satukirjoissa viehättynyt lasten kautta erityisesti 1990 alussa ilmestyneeseen Lasten Kirjakerhon best selleriin: ”Vanhan Raatihuoneen Pönthiitinen”. Sen on kirjoittanut Tuula Nikala-Soiha ja kuvittanut Leena Lumme. Jos aikanaan loppuunmyyty kirja sattumalta löytyy antikvareista tai kirppareista, kannattaa iskeä kiinni. Se on kohdallani tehonnut, ihastuttanut ja kummastuttanut jo kahta lapsisukupolvea. Kirjastoistakin kannattaa kysellä.
Tässä vielä neuvo satukirjojen lukijoille:
– Lukekaa hyviä satukirjoja lapsillenne, mutta älkää antako niitä kakaroiden käsiin. Pistäkää ne takaisin hyllyyn, sillä kunnon sadut eivät koskaan vanhene. Ne kestävät sukupolvelta toiselle.
Puhut tietenkin asiaa mutta aika paljon liioitellen joitakin yksityiskohtia.
Tuo lastenkirjojen säilyttäminen on kyllä kirotun totta.
Itsellänikin on niitä kokonainen suuri pahvilaatikollinen niiltä ajoilta, kun perheessämme oleili kummallinen pieni olento, joka oppi muutamat kirjat ulkoa.
Kokeilepa tosiaankin tuon Ruoalla ei saa leikkiä -kirjan tehoa lapsenlapsiisi. Olen vakuuttunut, että itsekin viehätyt noista tarinoista. Arvaapas kuinka käy, jos nukahtaa kaupan lihatiskille? Et tiedä sitäkään, miksi suurmiesten patsaat ovat niin painavia.
Palaanpa vanhempaan postiin, koska tulipa ostettua tuo kirja ihan puskista suosituksen perusteella. Sehän on mainio. Sattuneeesta syystä tässä on koko joukko erilaisia lastenkirjoja ja useimmat – etenkin suomennetut – aiheuttavat lähinnä myötähäpeää sillä, että ne pitävät lapsia täydellisinä idiootteina.
Tämä oli oikein raikasta luettavaa; suosikki on Mies makkarana. Se on kuin Kafkaa näin vanhemmalle.
Hyvä Tuukka, osuit naulan kantaan. Sinua voisi kiinnostaamyös kirjoittajan Jukka Laajarinteen blogikin. Ihastut varmasti hänen tapaansa ajatella. Luepa ohjemanjulistus Uusälyttömyys!
Tämän uusälyttömän filosofin blogin nimi on Privaattidosentti.
Paluuviite: Ei ainoastaan lapsille! « Privaattidosetti