Runoilija astuu mustan kissan kakkaan

Kesäaamuna puutarhaan voi astua suotaan unesta. Runoilija lähtee aamuisin ensimmäisten mehiläisten kanssa lentoon ja kerää mettä ja hunajaa.
Oi tätä paratiisin onnea!

Tänä aamuna Koistinen karjaisi ja pelotti pienet helikopterilentäjät kukista, joku pudotti säikähdyksessä mesikannunsakin. Kostinen lateli kaikki tuhmat sanat.
Maa oli myllätty ihanan punaisen ruusun juurelta.

– Ja tässä on selvä kissa paska, huusi Koistinen oikein kamalalla äänellä.

Maikki kiirehti katsomaan mullassa olevaa läjää ja vakuutti sen olevan kissan kakkaa.

Kissa Päilyväsilmä tuli portista yöllisiltä retkiltään hymyhuulin.
Portista marssi sen perässä ensimmäisenä pikimusta pantteri ja sitten musta kissanpallero ja toinen ja kolmas. Päilyväsilmä hyppäsi ylpeänä puutarhapöydälle. Me ymmärsimme heti.

Sanaakaan sanomatta Koistinen häipyi sisälle ja tuli ulos kädessään runokirja, jonka kannessa oli mustan kissan kuva.
Aloitettiin kasteseremoniat, Maikki toimi sylikummina ja Koistinen pappina.
Ensimmäiselle kissalle Koistinen luki loitsun:

Hevonen on Hevonen, ja kissa on Kissa,
delfiini on Delfiini, ja kani on Kaniini,
Kirahvi on Kirahvi, olkoon vaikka fiini.

Mutta ihminen on eläin kaikesta huolimatta,
eläin jolla on Puoluetuki ja pankissa Tratta.

Kissa sai nimekseen Tratta. Toiselle kissalle Koistinen valitsi kasterunoksi tämän:

Tulee yö. Katti nostaa ylös yön kannet ja salaisuudet
ja sulkee ne taas ja kulkee outoja teitä,
loitsua lukee kuin mitäkin isämeitä
ja keksii matkalla tuhannet metkut uudet.
Vain silmät kiiluvat yön hämärässä
(kuin sanat viekkaat Liisan kirjassa tässä).

Kissa sai nimeksi Liisa. Kolmas kissa:

Mirri voitti Kirrin sekunnilla.
Mörö joka töllötti toosaa ja samalla luki proosaa
(ja näin sai sivistystä kaksin verroin)
hörönaurun päästi ja kikatti kaksinkerroin:
Mitä Mirri teki sekunnilla jonka näin säästi?
Tai sotki korttipakan? Tai teki mahtavan kakan?

Viimeinen kissa sai nimekseen Kakka. Kauhean kakan kunniaksi.
– Eläimella on eläimen luonto, ja se kakka on kyllä tuon mustan emäkissan, runoilija Koistinen summasi  luovan luontoaamun.

______________________________________________________
Eeva-Liisa Manner (1921-1995) on suomalaisen modernismin uranuurtaja kokoelmallaan Tämä matka (1956). Uudisti suomalaisen runouden ilamaisukieltä. 11 runokokoelmaan. Kirjoitti myös näytelmiä (esim. Poltettu oranssi, Eros ja Psyke), kuunnelmia, proosaa. Taitava suomentaja. Toistuvina teemoina musiikki, filosofia, luonto, maailmanpolitiikka. Oheiset runot ovat kokoelmasta Kamala kissa ja Katinperän lorut.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, mynämäki, politiikka, runoilija Koistinen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Runoilija astuu mustan kissan kakkaan

  1. Hilma sanoo:

    Kyllä siinä kissassa on sitä jotakin, kun jopa Pablo Neruda on siitä pitkän runon tuottanut, tässä pari säkeistöä:

    Eläimistä tuli susia,
    millä liikaa häntää, millä iso
    murheellinen pää.
    Vähä vähältä ne alkoivat
    sopeutua.
    Kävivät maisemaan taloksi,
    saivat täpliä, somistuivat,
    joku lensi.
    Kissa,
    kissa yksin
    ilmaantui valmiina
    ja ylpeänä:
    se oli heti syntyään täydellinen,
    kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

    Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,
    käärme saisi mielellään siivet,
    koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
    insinööri soisi olevansa runoilija,
    kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,
    runoilija yrittää matkia kärpästä,
    mutt kissa
    haluaa olla vain kissa
    ja yhtä kissaa se on
    hännästä viiksiin,
    harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,
    yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

    Neruda neuvoo meitä elämän tarkoitusta kaukaa ja läheltä hakevia.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kissa Päilyväsilmä on kiitollinen ja kiittää myös puolisonsa mustan pantterin puolesta. Poikaset Liisa, Tratta ja Kakka voivat hyvin ja viisveisaavat runoudesta, jos sitä ei voi syödä tai siinä ei ole ainakin puolet maitoa.

      Kissanpäiviä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s