Etkö sallisi jumalattoman hyvää elämää?

Oheinen vastineeni Heikki Niittymäen mielipidekirjoitukseen “Miksi Jumalaa ei ole olemassa?” julkaistiin Vakka-Suomen Sanomissa 14.7.
***

Etkö sallisi jumalattoman hyvää elämää?

Mikäli oikein ymmärsin Heikki Niittymäen kirjoituksesta (10.7.)  ”Miksi Jumalaa ei ole olemassa?” hän ei kuulu vapaa- eikä muihinkaan ajattelijoihin. Eksegetiikkaan perehtyneenä vielä huonommin kuin Niittymäki en lähde hänen kanssaan kilpasille tällä alalla. Tarjoan vain vanhaa lausahdusta: jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Mutta vapa-ajattelijoiden sanomassahan on vinha perä, jos sitä suostuu ajattelemaan: lopeta murehtiminen ja nauti elämästä!

Nämä jumalattomat ajattelijat antavat täysin vapaasti kristittyjen ja sen eri lahkoihin kuuluvien sekä islamilaisten, hindujen, kaikkien mahdollisten idän uskontojen tunnustajien, alkuperäiskansojen luonnon palvojien, jopa joogalentäjien tulla uskollaan autuaaksi, uskoa yhteen kolmiyhteiseen tai moniin yksi tai kaksipäisiin tai päättömiin jumaliin.  Mitä murehtimiseen tulee se kuuluu ja näkyy kilometrien päähän luterilaisessa ilosanomassa syntien syynäämisenä, pahuuden näkemisenä kaikkialla.

Heikki Niittymäki varmaan tietää, millaisia lapsia kiireellä tulee; kiireen tiliin on varmasti laskettavissa tuo väitteesi siitä, että vapaa-ajattelijat eläisivät Ellun kuuluisan kanan lailla ja tekisivät kaikki mahdolliset rikokset. Uskoisinpa, että vankiloissamme kakkuaan istuvista kuuluu kirkkoon 89 prosenttia.

Ei uskonto estä rikollisuutta. Kaikenlaisten uskontojen tunnustajat lankeavat tuon tuosta ellunkanamaiseen elämään tai rikosten poluille: lasten hyväksikäyttötapauksia on tullut ilmi etenkin katolisten pappien keskuudessa, suurhuijari Madoff on juutalainen, islamilaiset vuodattavat herkästi verta jumalansa puolustukseksi, kristinuskoa on levitetty tehokkaasti miekka kädessä ja sitä on pidetty yllä polttamalla roviolla ja kiduttamalla, tuomitsemalla kirkon kiroukseen ja  helvettiin. Naapurin aviopuolison ellunkanamaiseen himoitsemiseen on kristillisessä kirkossa syyllistytty alvariinsa, piispoja myöten, lestadiolaisista saarnamiehistä on kuuluisaksi tullut itse Lauri Leevi viinanhimostaan.

Uskonnottomat tuntevat oikean ja väärän, hyvän ja pahan eron ilman väkivaltaa tai henkistä alistamistakin.
Siitä sinänsä kunnioitettavasta “sisäänrakennetusta Jumalan kaipuustakin” voisivat uskonsoturit puhua aina vain omalta osaltaan, ei koko ihmiskunnan nimissä. Ei varmasti ole mahdotonta antaa  vapaa-ajattelijoille vapaus nähdä maailma omalla tavallaan ja olla loukkaamatta  ajattelevien ihmisten vakaumusta. Uskonnottomuus on vakaumus, joka ei pyri sanomaan juuta eikä jaata yhdenkään uskovaisen henkilökohtaisesta vakaumuksesta.

Jumalan/jumalien olemassaolo olisi vapaa-ajattelijalle jopa positiivinen yllätys.
Nautitaan elämästä, ei mökötetä!

Tuula Nikala-Soiha

Mynämäki

******

Tässä Heikki Niittymäen kannanotto vapaa-ajattelijoiden tämän kesän kampanjaa.  Tämä on kirjoitus, josta kirjoittelu lähti alkuun. Kirjoitus julkaistiin Vakka-Suomen Sanomissa 10.7.

Miksi Jumalaa ei olisi olemassa?

Muistan, kuinka kansakoulussa 1940-luvulla opettajani sanoi: ”Raamatussakin on lause, ettei Jumalaa ole.” Ihmettelin sitä kovasti, mutta sitten opettaja lisäsi: ”Samassa lauseessa Raamatussa kirjoitetaan lisänä edelliseen, että tyhmät sanovat, ettei Jumalaa ole.”

Vapaa-ajattelijat ovat kiinnittäneet ainakin Helsingin seudulla bussien kylkiin tarroja, joissa lukee: ”Jumalaa ei ilmeisesti ole olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” En tiedä onko se aivan sanatarkasti näin, mutta ainakin tuodaan julki se, ettei heidän mielestään Jumalaa ole.

Miksi niiden, jotka uskovat Jumalan olevan olemassa, pitää murehtia? Ja ne, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon, voivat elää niin kuin ”ellun kanat”. Toisin sanoen: miksi Jumalaan uskovien tulee olla murheellisia? Miten silloin tulisi elää, kun ei usko Jumalan olemassaoloon? Tulee väkisin mieleen, että silloin tulisi elää aivan niin kuin ei yhteiskunnassa olisi mitään sääntöjä.

Esimerkiksi jos joku nauttii siitä, kun raiskaa lapsia ja yleensä tekee väkivaltaa muita kohtaan, niin näin voi huoletta tehdä. Eikö nimenomaan voi nauttia elämästä silloin, kun elää juuri niin kuin yhteiskunnan säännöt edellyttävät ja saa nauttia Luojan luomasta luonnosta niin metsissä ja kauniilla järvillä tai merellä purjehtien tai soutaen.

Jos esimerkiksi nauttii elämästä niin, että viettää rietasta elämää alkohlin ja muiden huumaavien aineiden kanssa niin siinä pilaa ainakin terveytensä hyvin nopeasti. Kaikilla meillä ihmisillä on jo aikojen alussa ”sisään rakennettuna” Jumala-kaipuu eli luotetaan johonkin sellaiseen, jonka uskotaan auttavan. Joillakin se on oma järki ja luulo siitä, että olen aina oikeassa. Toiselle se on raha tai muu rikkaus.

Tässä yhteydessä voi senkin tuoda esiin, kun on sellaisia, jotka palvovat saatanaa, mutta eivät usko Jumalaan. Onko saatanaan uskova nähnyt saatanan? Ei varmastikaan, mutta palvoo silti saatanaa ja sitä ihmetellään, kun palvellaan Jumalaa, jota myöskään ei ole koskaan nähty. Nämä ovat asioita, joista kukaan ei osaa sanoa totuutta, mutta paras on antaa kaikille elintilaa täällä maailmassa.

Heikki Niittymäki

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, kirkko, luterilainen kirkko, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Etkö sallisi jumalattoman hyvää elämää?

  1. Tommi sanoo:

    Hieno kirjoitus.

    Tilanteesta monimutkaisen tekee se, että oikeasti uskovaiset tietävät uskottomien joutuvan helvettiin, joten he yrittävät vain pelastaa sieluja ikuisesta tuomiosta. Ymmärrettävää sinänsä, mutta hieman ärsyttävää.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Loistavaa Tommi: hieman ärsyttävää! Totta totisesti. Sitäkin ihmettelen, että ihmiset vanhentuessaan tulevat monesti täysin pehmeäpäisiksi. Olen kyllä tavannut oikein täyspäisiäkin vanhuksia.

      Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan nuoria: heille vielä on kaikki mahdollista!

  2. maria sanoo:

    On vaikea ottaa kantaa uskontoihin, kun ei voi mitenkään olla perillä niistä kaikista. Periaatteni on, että ennen kuin romaanista tai elokuvasta voi sanoa yhtään mitään, on perehdyttävä siihen.
    Siis: mikä minä olen sanomaan yhtään mitään kenenkään hengenasioista!!! Kun en oikein ole selvillä omistanikaan.

    Suvaitsevaisuus sanan oikeassa merkityksessä on mielestäni uskonnollisuudenkin peruspilari: eihän kukaan voi kuvitella olevansa sen enempää oikeassa kuin kukaan muukaan kuolevainen.Luit oikein: siis KUOLEVAINEN.
    Ikuista elämää joku havittelee: mutta mutta: toiasaalta joku on sanonut, että elämästä tekee ainutlaatuisen juuri se tosiseikka, että se päättyy aikanaan jokaisen kohdalla kuolemaan. Siis myös vuorineuvokset kuolevat! Ja jehovat ynnä mormoonit, hindut ja muslimit. Siinäpä riittää pureskeltavaa!!!
    Itselleini antoi valtavasti elämöniloa yksi kohtaaminen. Sain tutustua yhteen 7-vuotiaaseen Violaan, jonka hänen uusi äitinsä pelasti kuolemalta Kambotzan lastenkodista.
    Viola oli pikkuinen rääpäle, jolle ei juuri toivoa annettu. Muuan suomalainen hyvä nainen otti hänet lapsekseen. Tämä hyvä nainen on perustanut turvakoteja tyttölapsille, jotka muutoin olivat pelkkää kauppatavaraa ihmiskaupassa.
    En ole ikinä nähnyt sen korkeampaan elämänriemua kuin Violan hymy ja nauru. Mikä huumotintaju ja elämänilo. Violan silmissä paistaa koko elämän tarkoitus!!
    Violan kohtaamisen jälkeen mikään ei ole ollut enää ennallaan. Viola opetti minut rakastamaan elämää.
    Kun Viola pelasi jalkapallo pihallani ”punaniskaisen” elonkumppanini (kuusikymppinen pöntöhkö mies) kanssa, jaksoin taas uskoa elämän ihanuuteen!
    Viva! ja elämälle kiitos.
    Rakkaus ja humanismi ovatmpiäelämän tärkein kannattelijoita, vaikka kuka muuta väittäisi.
    Minä elän!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Sinulle Maria tuo elämänilo on oikein konkreettisesti tullut pelaamaan jalkapalloa pihaan. Kuinka monella on rohkeutta tehdä todellinen hyvä teko? Semmoisen on tehnyt Violan äiti. Se hyvä teko säteilee nyt onnellisuutta ja elämäniloa ympäriinsä. Ei siihen mitään uskontoja tarvita.

      Iloitaan elämästä!

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Puuttumatta enempää uskontoihin totean vain edesmenneestä koirastani, että on kuolemisissa eroja.
    Koira aavisti kuolemansa. Se ei tuntenut pelkoa. Katse vain tuli etäiseksi. Se tiesi, että elämä on nyt eletty eikä se tuntenut hätää eikä pelkoa.
    Mutta sitä ei ollutkaan peloiteltu syntisyydellä, piruilla, armahduksilla eikä helvetin tulilieskoilla saati sitten viimeisellä tuomiolla.
    Mainittujen seikkojen johdosta sairastelevan ihmisen kuoleman odotus saa uskonnosta riippumatta aikaan tuskaisia ja ahdistavia piirteitä, joita ei kenellekään millään soisi.

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Eikä elävätkään helpolla pääse: on tunnettava itsensä syntiseksi joka päivä. Ja nöyräksi.Jos menee hyvin se on jumalan ansiota, jos menee huonosti se on sun oma vikasi, jolle jumalatkaan eivät voi mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s