Demetialle kyytiä!

Puhu sille köriläälle!
Yksinäistä auttaa juoruilu!
Helmat heilumaan ja matkaan!
Perusta oma tietotoimisto!

Tutkijat ovat saaneet selville, että parisuhde torjuu dementiaa. Tuon nyt kuka tahansa hiukankin ajatteleva on tiennyt ilman tutkimuksiakin. Yksinäiset vanhukset kyhjöttävät kotonaan. Kukaan ei tule. Hiljaista.
Kuolevatkin yksin, eikä kukaan käy katsomassa. Joskus vasta vuoden, jopa kymmenen vuoden kuluttua, haetaan asunnosta se, mitä vanhuksesta on jäljellä.

Neljännesvuosisata sitten tarkkailin puolisoni kanssa kaljakapakassa vanhaa pariskunnan, joka istuskeli pöydässä kaljatuopit nokan alla. Eivät puhuneet sanaakaan. Odotimme jännittyneinä, alkaisiko puhe luistaa kolmannen kaljan jälkeen.
Ei alkanut. Vaikutti siltä, että dementia oli jo iskenyt. Mutta käytössä oli väärä torjumistapa: vaikeneminen.

Taika on puhumisessa. Eikä kohtuullinen riitelykään ole pahasta demetian torjunnassa. Helppo harjoitella siis kotona ja kapakassa.

Yksinäistenkään ei tarvitse joutua epätoivoon. Ilman tutkimuksia suoralta kädeltä voin sanoa, että juoruilun merkitys dementian torjunnassa on  valtavan suuri.  Naapureiden tarkkailua ja mielikuvituksen käyttöä, suorastaan pahan puhumista voinkin suositella lääkkeeksi, jos ei ole aviopuolisoa.
Vanhastaan kylän juoruämmät pysyivät virkeinä juuri juoruilunsa ansiosta. Ja kun helmat hulmuten juoksi keromassa kuulumisia, pysyi fyysisestikin terveenä.

Maaseudulla perinne on vielä säilynyt. Tosin kylän keskusten muuttuminen kaupunkimaisiksi heikentää  tätä ikivanhaa perinnettä. Kerrostaloissa  ihmiset istuvat parvekkeillaan ja myssyttävät, kasvattavan oikein demetiaansa.

Yksinäisen vanhuksen dementiantorjuntaan edullisin on  rivitalo. Asumismuoto on kuin luotu  naapureiden tarkkailuun. Omalta patiolta kuulee vaivatta naapurien riidat ja muut edesottamukset, voi huoletta seurata grillijuhlia  ja sukulaisvierailuja, pystyy tarkkailemaan siivotaanko naapuristossa viikoittain, kenen pyykit ovat narulla. Kaikkea mielenkiintoista, josta voi tehdä omia päätelmiä.

Asiansa hyvin hoitava yksinasuja saattaa päästä entisaikojen juoruämmien tasolle  kiertäessään  tuttavapiirissään, marketissa, apteekissa ja keskiviikkoisin torilla kertomassa naapureidensa asioista. Hän on kävelevä tietotoimisto.
Hyvä tarkkailija ja kertoja saa kuuntelijoita ja vaikutusvaltaa. Hän on tämän päivän runonlaulaja. Taitavasti hän sommittelee muutaman säkeen omasta päästään Elias Lönnrotin tapaan.

Hoitokeinon vaarana tosin on se, että juoruaa itsensä pussiin, eli ei ole enää puheväleissä yhdenkään taloyhtiön asukkaan kanssa.
Tuntuuko tutulta?

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, mynämäki, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s