Tonttuja tontuille, sukkia puille, lukutaidottomille runoja

Runossa visuaalisuus
voi ylittää kielelliset rajat.
Rumat esineet voi kätkeä
kutomalla ne piiloon.
Tonttu ei pääse maineestaan.

Taiteesta puheenollen: siinä on monesti katsojan luova mielikuvitus, kommunikointikyky ja suvaitsevaisuus eritoten kovilla.
Oikein löperöt kulttuuria luovasti rakastavat naiset sanovat jopa ymmärtävänsä taidetta. Se on sitten heidän häpeänsä, mutta koetelkoonpa  nyt taitojaan vaikka tässä ja nyt, kun räväytän tähän  muutaman nykytaiteen ilmiön.

Ensimmäisenä tonttutaidetta
Puutarhatontun erottaa nyt ukko mustalainenkin puutarhatontuksi, mutta vastikään on näidenkin suhteen syntynyt tonttuilunperinteen emämaassa, Saksassa, hässäkkää. Taiteilija Ottmar Hörlin on tehnyt kieli keskellä suuta puutarhatonttuveistoksia ja asettanut ne näytteille nürnbergiläiseen taidemuseoon. Hässäkkä johtuu siitä, kun tonttu-ukkojen käsi on kielletyssä natsitervehdyksessä ja muistuttavat  Aatu-sedän ikiomia, nyt jo vaineeseen vaipuneita, umpiluupäätonttuja tonttumaisessa pienuudessaan ja suuruudenhulluudessaan.

Tonttu on symbolisoinut jo 1800-luvulla poliitikkojen tonttumaisuutta. 1870-luvulla protestiksi rautakansleri Bismarckille ihmiset asettivat pihalleen puutarhatontun. Siitä tuli saksalaisen pikkuporvarillisuuden symboli ja DDR:n alkuaikoina ne jopa kiellettiin.

Australiassa niitä on käytetty protestina talouspolitiikassa: Sidneyssä syyskuussa 2000 keskuspankin portaille ihmiset liimasivat 150 puutarhatonttua vastalauseeksi pankin johtokunnan tontuille.

Säästäkää ihmiset puutarhatonttunne, niitä tarvitaan heti!

Toiseksi villasukkagraffitteja
Villasukkagraffitit ovat uutta kuvataiteissa. Kudo graffitti villalangasta ja päällystä ruma puunrunko tai vaikka patsas sillä! Nyt tosi taiteen pariin eikä nyhjätä villasukkien kantapään kavennuksen parissa. Värit loistamaan!
Totta joka sana. Tuloksia voi ihailla vaikka heti  Hyvänkäällä, jossa  lankataiteilijat Aino Louhi ja Kaija Papu ovat päällystäneet kaupungin keskustassa olevan Hitsarit-patsaan kudotuilla graffiteilla ja ainakin yksi ruma puunrunko on saanut villasukan runkonsa ympärille tämän Pitsihilli-projektin yhteydessä.

Totta tässä puhutaan, taidesuunta on saanut alkunsa Amerikasta, Texasista vuonna 2005. Idean juuret ovat niissä keskenjääneissä villapaidoissa, joita jokaisella kutovalla naisella on tuskiteltavanaan. Mikäpä sen tyylikkäämpää kuin tehdä näistä taidetta, peittää maisemassa rumia kohtia tai antaa pehmeyttä koville arvoille ja päällystää metallipatsas. ( Tarkemmat tiedot HBL:ssa 18.7. Hanna Rönnqvistin jutussa I Kontrast mot det hårda)

Kolmanneksi visuaalinen runous
Geof Huth Saaren kartanossa Mynämäessä äskettäin  järjestetyssä visualaisen runon työpajassa:” Sanat saattavat vain muistuttaa sanoja ja kirjaimet kirjaimia. Runolla ei välttämättä ole kielellistä merkitystä, mutta merkitys kuitenkin. Tärkeintä on se miltä teksti tai kuvio näyttää.”(TS 18.7.)
Parasta on nyt katsoa ja lukea itse painamalla sinistä nimeä Satu Kaikkonen.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Tonttuja tontuille, sukkia puille, lukutaidottomille runoja

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Hyi, hyi, Hymyilevä! Nykyisin ei saa käyttää nimitystä ”ukko mustalainen”. Pitää sanoa ”noin 20-vuotias miespuolinen eläkeläinen”.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Otan moitteen vastaan. Mutta eikö eläkeläinenkin ole hiukan syrjivä nimitys?

  2. maria sanoo:

    Eläkeläiset ovat painonsa arvosta ”kultaa”. Se tullaan vielä näkemään!

    Onhan niin, että sikaflunssan iskiessä monet eläkeläiset kutsutaan taas ”remmiin” kun nuorempi väki potee ja hyvinkin monet jopa vain lievästi ikä- ja sukupuolivammaiset ovat saaneet kengän kuvan levenneeseen takapuoleensa.
    Eläkeläinen, muista tehdä punnerrusharjoituksesi, sillä Sinä olet ehtymätön ja aulis voimavara patruunallesi, joka aivan varmasti muistaa sinua suklaarasialla, ainakin jouluna, jos jaksat olla hädän hetkellä alati käytettävissä!

  3. maria sanoo:

    Visuaalinen runous on hyvä idea. Törmäsin kerran Tampereella ilmiöön: rumien, osin ruostuneiden, kaiteiden ympärille oli virkattu pinkkejä ”sukanvarsia”.
    Vielä mahtavampi ilmiö ovat todella karmeet ekoterroristit, jotka kulkevat loppukesästä kukkasipulit taskuissa ja tuikkivat niitä kaikkein kolkomman näköisiin paikkoihin. Käyvät sitten kevällä kuikuilemassa, millaista JÄLKEÄ ovat saaneet aikaiseksi.
    On siinäkin hippejä. Mikseivät mene kunnon töihin. Vaikkapa verkostomarkkinoinnin pariin!

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Ah ja voi! Ihmettelenpä heikkoa tietämystäsi visuaalisesta runoudesta. Sekoitat sen selvästi kudottuihin graffitteihin.

    Tutkipa heti sitä visuaalista runoutta, paina sitä sinistä Satu Kaikkonen -nimeä. Sieltä aukeaa sivusto, jossa Satu esittelee visuaalisten runojensa tekemistä. Aivan varmasti ihastut! Itsekin olin alussa ennakkoluuloinen mutta en ole enää. Ihania kuvia=runoja!

    Tutustuin tänään kirurgiseen runouteen: lääkärisetä poisti jalasta sellaisen pienen sievän kasvaimen ja nyt siinä koden on tikkejä ja päällä laastari.

  5. maria sanoo:

    No voi sentään. Luin taas liiaan huolimattomasti. Luulin, että visuaalinen runous olisi todellakin niitä sukkia puiden runkojen ympärillä. Siksi, että nehän jotenkin NÄYTTÄVÄT runoilta.
    Kiitos valistuksesta. Otan selvää!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Taidatkin olla luontaisesti visuaalisen runouden taitaja: nehän aivan hyvin voisivat olla myös runoja…heh: kudottuja runoja!

  6. maria sanoo:

    Olenpa hyvinkin!
    Ja poikanikin ymmärsi jo kolmevuotisena lukea YMPÄRISTÖÄÄN.
    Tämä tuttisuu kummasteli talvella lykätessäni häntä vaunuissa, että ”miksi toi liikennevalo on niin kiukkuinen.”
    Ihmettelin, että mitä se horisee, toi kääpiö…!
    Mutta, todentotta: lumi oli tennyt ymmyrkäiselle valopylpyrälle ikäänkuin raskaan luomen, ja koko SILMÄ näytti todella kiukkuiselta. HUI!
    Selitä siinä sitten, kun et itekään ymmärrä!?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Lapset ovat viisaampia kuin niiden äidit.

      Mutta et siis vieläkään usko, että on ihan oikeasti olemassa sellaista kuin visuaalista runoutta.Nämä modernit runoilijat puhuvat visposta ( tarkoittaa varmaankin visuaalista poetiikkaa). Katso hyvä ihminen se Satu Kaikkosen sivusto (pääset sinne painmalla kirjoitukseni viimeistä sanaa Satu Kaikkonen).

  7. maria sanoo:

    Jee jee. Kyllä katsoin ja ihastelin. Painoin sinistä, painoin, painoin!!!!!
    Värien sinfoniaa tai jotain sieltä putkahti, koukeroita ja korumaisia hämähäkinverkkoja. En jaksanut paneutua kovin pitkäksi ajaksi, mutta tajusin toki että pakkohan tän on olla vähintäänkin POETIIKKAA, jota muutoin hyvä humpuukikin on!
    Krran kissa kakki matolle ja siinäkin olin näkevänäni kauhunsekaisen värssynpätkän, etten sanoisi hitonmoisen skenaarion.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s