Paska juttu Danten kannalta

10 kirjaa rakkaudesta on niin huono kirjallisuusohjelma, että huonommaksi ei voi enää tulla. Kolme ihmistä ähkii keskenään kuin sisäänlämpiävä savusauna.

Eilen kuultiin kuinka J.P. Pulkkinen johdatteli keskustelijoitaan Jan Blomstedtia ja Kirsti Simonsuurta keskustelemaan Danten Jumalaisesta näytelmästä. Viisaita ihmisiä kaikki, mutta kenenkään alaa ei ole rento ja jouheva keskustelu televisiossa, kirjallisuus kylläkin.

Katsojaa ärsyttävää sanojen ja ilmaisujen hakemista, sekavaa ja väkinäistä puhetta. Katsoja alkaa hikoilla keskustelijoiden puolesta, mistään ei oikein saa kiinni, johtoajatus jää epäselväksi.

Kirjailijoita ja ajattelijoita ei pitäisi päästää esittämään rentoa. Esitelmänpito taatusti onnistuu näiltä korkeasti oppineilta kirjallisuusihmisiltä – ja on nautittavaa, samoin heidän kirjoittamansa teksti. Mutta ei tällaista, ei, ei. Tunnelma oli kuin peruskoululuokassa: kaikki halusivat päästä jo kotiin.

Danten Jumalainen näytelmä alkoi tämän keskustelun jälkeen tuntua lähinnä perkeleelliseltä,  eikä  ainakaan  kammo paksua opusta kohtaan hälvennyt. Mutta katsoja kyllä ymmärsi tämän jälkeen helvetin esikartanoiden tunnelman.

Kunpa Kari Väänänen olisi lukenut vaikka koko ohjelman ajan näytteitä opuksesta: ooh, mikä tunne, mikä helvetin tuska, mikä taivaan kirkkaus Väänäsen ihanan umpikierosta olemuksesta  jo pienessä näytteessä säteili!

Sääli, että näin kävi. Kirjallisuusohjelmat varmasti kiinnostavat monia. Mutta niiden tekemiseen tarvittaisiin  todella ennakkoluuloton ja kekseliäs ihminen tai työryhmä sekä paneutumista, työtä.

Lukion kirjallisuustunneilla on  rutkasti parempia keskusteluja – miksette sitten mene vaikka sinne, hyvät ohjelmantekijät? Hyvien asiantuntijoiden (kuten tässäkin ohjelmassa Simonsuuri ja Blomstedt), pitäisi saada puhua eikä vain hiukan rääpäistä asian syrjästä, mitä he nyt pakostakin joutuivat tekemään.

Ja missä on sekin naiskaksikko, joka pelkästä paskasta (siis siitä jota ihmiskunta suoltaa yleensä vessoihin) sai tehtyä hauskan mutta silti asiallisen ohjelmasarjan? Ohjelman nimi oli Paska juttu.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, kritiikki, mynämäki, sano suoraan, televisio, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Paska juttu Danten kannalta

  1. erikeeper sanoo:

    Satuin minäkin eilen illalla hetkeksi television ääreen ja samalle kanavalle Hymyilevän Eläkeläisen kanssa. Ei kestänyt kolmea minuuttia kun loikkasin toiselle kanavalle. Puuduttava kokemus, vaikkakin lyhyt.

    Tuota Väänäsen luentaa olisin mieluusti kuunnellut minäkin.

  2. tammikuu44 sanoo:

    Erikeeperille kiitos kommentista. – Aika mukavia olisi sellaiset kirjallisuusjutut, joissa käsiteltäisiin nykyään vielä elävien kirjailijoiden teoksia: hiukan haastateltaisiin tekijää, muutama näyte tekstistä, muutama kommnetti muutamalta lukijalta. Vaatii tietysti ohjelman tekijätä näkemystäja kekseliäisyyttä.

  3. erikeeper sanoo:

    Jep. Taannoinen Runoraatihan toimi noin ja oli mielestäni mainio ohjelma! Toimittaja Minna Joenniemi rento ja asiantunteva puheenjohtaja ja Jukka Virtasena itse Jukka Virtanen!

  4. maria sanoo:

    Olen samaa mieltä Runoraadista. Katsottiin sitä äijänkörilään kanssa aina, vaikkei mitään runoihmisiä ollakaan. Minna oli tosi söpö ja ammattimainen.
    Se Saarikosken yhden ex.rouvan ohjelma oöli myös hyvä. Mikä tän naisihmisen nimi nyt olikaan. Dalmatialainen vaivaa!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Olikos se Tuula-Liina Varis? Myös minä pidin siitä, oli Tuula aikoinaan tottunut niin örveltäviin runoilijoihin, että osaa suhtautua kirjallisuuteenkin ilman kommervenkkejä.

  5. maria sanoo:

    Just! Tuula-Liina Varis hän on. Eipä tosiaankaan juuri enää tule kirjallisuusohjelmia, joita tavallinen ”romaanilukija” tajuaisi ja jaksaisi seurata.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Eikä ole kirjastoissakaan enää lukupiirejä tms. Täällä Mynämäellä luultavasti alkaa sellainen syksyllä. Sellainen on kuin luotu eläkeläisille!

  6. Kaisa-Maria sanoo:

    Ohjelma Dantesta oli tosi tumpelo. En sitä jaksanut loppuun asti katsoa.
    Ihmettelin vaan, että jos tämä Dante sattui katselemaan ohjelmaa pilven päältä, niin varmasti naureskeli partaansa.
    Tuli vähän sellainen olo, että herra Dante oli 1200-luvulla juonut vähintään viikon huonoa punkkua ja viimein krapulapäissään riipaissut sulkakynällään esimerkiksi mestarilliset kuvaukset helvetistä.
    Kirjapainotaitoa ei tuolloin ollutkaan, mutta uskon että erinäiset kustannustoimitttajat ovat vuosisatojen aikana parannelleet alkuperäistä tekstiä kaupallisemmaksi.
    Nyt sitten kolme viisasta ihan tosissaan viisastelee telkkarissa sillä, mitä herra Dante on kirjoittanut!
    Mahtaa pilvi sataa Danten nauraessa?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Niipä, tässä oli nyt taas kerrran ohjelma, jossa sen tekijöillä oli hauskaa, tai edes siedettävä olo, ei katsojilla. Hyvänä mittarina voisi mieletäni joka ohjelmassa aina käyttää seuraavaa:” Katsoisitko tätä ohjelmaa, jos et olisi itse sitä ollut tekemässä tai siinä esiintymässä?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s