Varamummolta saa aidon mummokatseen ja lihapullia

“Voi itku!

minä tahdon mummon!

minulla ei ole mummoa,
minun mummoni on kuollut

minä katson muiden mummoja sillä silmällä,
että ne olisivat minun mummojani
että ne tekisivät mummotekoja minulle
ja puhuisivat mummosanoja
ja katsoisivat minuun mummokatseella

että se olisin minä joka tuossa istuu mummon kanssa metrossa
ja selittää mummolleen uuden kännykän ominaisuuksia
että jos ukki soittaa, niin painat vaan tosta

ja sitten se mummo painaisi niitä nappeja aikansa
ja sujauttaisi kännykän pieneen napsahtavaan laukkuunsa
ja alkaisi puhua lihapullista”


Siinä on monenkin pikkulapsen suuri unelma: kun olisi mummo, niin voi, kuinka mummoa voisikaan rakastaa, kuinka mummo rakastaisikaan minua. Mutta miten suhtautua ukkiin? Se selviää, kun klikkaat runon kirjoittajan  sinisiä taikasanoja erikeeperin runnoja. Voit matkustaa myös rautateitse: (Ja Helsinki-Riihimäki-radalle tästä.)

Mutta hätä ei ole ollenkaan tämän näköinen. Mummoihin ja pappoihin saa nykyään varaosia tai oikeastaan saa kokonaisia varamummoja tai varapappoja. Tähän hommaan ovat muutamat eläkeläiset oikein sitoutuneet.

Tämmöinen varaosapalvelu on tuttua  Mynämäessä. Tuntumaa voi saada  torstaina 6.8. kun nämä varaisovanhemmat järjestävät Mynämäen kirjastossa lapsille tilaisuuden, jossa tutustuttaa isoisän ja isoäidin aikaan. Esillä on vanhoja esineitä, tehdään kaikenmoista askaretta. Silloin Kirjastossa suhisee.

Vastaavanlainen tapahtuma on järjestetty Mynämäessä jo kaksi kertaa. Järjestäjinä ovat kunnan kulttuuritoimi ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton varaisosvanhemmat. Varsinaisena puuhanaisena on Katja Rippstein ja kirjaston puolelta Viktoria Kulmala.

Varamummot ja -papat haluavat kirjastotapahtumassa näyttää lapsille kuinka elämän ketjuun kuuluu monen ikäisiä ihmisiä, kuinka ihmiset ja elämä jatkuvasti muuttuu ja kasvaa, kuinka ennen on eletty. Vanhat tarvitsevat nuoria, nuoret vanhoja. Ketjussa ovat tärkeitä kaikki, siinä voi olla – vaikka vain varaosana – mukana arjen tavallisissa touhuissa lapsen kanssa mutta myös leikissä ja puuhailussa.

Kirjastotapahtumassa  on piirustuspaja, on tuohipaja, voi tutustua ikivanhoihin esineisiin kuten tallilyhtyyn tai tuohipulloon. Ämpärikin tehtiin ennen puusta. Kirjatohtori auttaa sairaiden, repaleinfluenssaa potevien kirjojen parantamisessa.

Tämä maailma on nykyään niin hullusti mallillaan, että harva pitää tämmöistä tapahtumaa yhtään minään. Ei tällä pääse television uutisiin, ei tällä luoda Suomi-brädiä!

Tällä tehdäänkin paljon arvokkaampaa: ollaan ihan tavallisia lapsia ja mummoja, pikkupoikia ja pappoja ilman kiirettä ja kilpailua, tuetaan elämän alkua elämällä  hetkiä yhdessä, jaetaan tasapainoa, paistetaan luovuuden lihapullia.

Ihmetellään, katsotaan mummokatseella.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, mynämäki, politiikka, runoilija Koistinen, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Varamummolta saa aidon mummokatseen ja lihapullia

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Oivallinen systeemi tämä varamummohomma. Varsinaisille oikeille mummoille sanoisin, että mummotelkaa niitä lapsenlapsianne! Minulta paras mommoaika meni usempien lastenlasten kohdalla muka työkiireitten takia miltei ohi, mitä nyt piikomassa kävin sekä synttäreillä.
    Nuorempia hiestä tapaan vain toisinaan, sillä he asuvat kaukana, eri paikkakunnalla.
    Paikalliset lastenlapset ovat kasvaneet yllättäen ohi mummotteluiän, mitä nyt nuorin poika on skooteristani kiinnostunut, joten käymme toisinaan ajelulla. Murrosikäinen vanhempi vastaa puhelimeen jo möreällä miehen äänellä.
    Joten mummotelkaa lastenlapsianne pienstä pitäen! Aika kuluu yllättävän nopeasti.
    Varamummot saattavat tajuta mummona olemisen arvon paremmin kuin ne ihan oikeat.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Toden totta. Nyt vasta itsekin ymmärrän kuinka tärkeä tuollainen mummo olisi ollut. Mutta aikoinaan tämä mummon puute ratkaistiin niin, että ystävättäreni, minua huomattavsti nuorempi, tokaisi kerran pienelle pojalleni: ”No, minä rupean sun mummiksi.!”

      Ja tämä ystäväni on vieläkin poikani (30 v.) mummi. Nyt oikein yhdessä hymyilemme, kun puhumme Maikki-mummista.

  2. Kata sanoo:

    Aivan ihana tuo mummoruno ja ajatukset kaiken kaikkiaan :) Itse olen omien lasteni kautta jäänyt koukkuun tähän varaisovanhempi juttuun: kun omat isovanhemmat ovat a) liian kiireisiä, b) liian kaukana tai c) liian humalassa on äärettömän arvokasta näiden varaisovanhempien antama aika. Pienet hetket: mitä sinulle pikku mies tai neiti kuuluu?
    Toivon, että itse olisin näkemässä kun tämä homma syntyisi vielä spontaanimmin hetkissä, joita ei kukaan ulkoa organisoi – kohdataan avoimesti ja luodaan mummo- ja vaarisuhteita.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kuka tahansa ihastuu ajatukseen varamummonta tai varapappasta. Kun vaan ihmiset jakaisivat sitten olla tällaisina mummoina ja papoina. Mutta ilmeisesti, jos hiukankin on aikaa, ei voi vastustaa ”omia” mussukoitan.

      Aika kuluu niin nopeasti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s