Politiikassa ei ole moraalia.
Päätöksiä herutetaan riihikuivilla seteillä.
Tyhmä kansa napisee.
Puoluepamput pistävät kädet korvilleen,
puhuvat itsensä pussiin.
Mutta raha ei haise,
sanoi Nero ja rimpautti harppuaan!
Tämä on totta: valtaosa kansalaisista uskoo, että rahalla voidellaan niitä rattaita, joilla tehdään esim. kaavoituspäätöksi, 77 prosenttia kansalaisista uskoo, että ehdokkaiden saama vaalituki vaikuttaa kuntien päätöksiin isojen kauppakeskusten paikoista. Tiedot ovat Turun Sanomien ja neljän muun maakuntalehden teettämästä kyselystä.(TS 25.7.) Joka seitsemäs on sitä mieltä, että vaalirahoituksella on paljon vaikutusta politiikassa.
Poliitikkojen on turha rypistellä, kun puolet on jo housuissa ja selittää, että asia vain näyttää siltä. Jos asia näyttää joltain se useimmiten myös on sitä. Ja tässä tapauksessa vielä pahemmin; jos politiikka näyttää salailevalta huijaripeliltä, niin se on silloin täysin päin prinkkalaa, vaikka se ehkä läpäisisikin juuri ja juuri laillisuuden rajan.
Politiikan pitää myös näyttää rehelliseltä, jos se sitä kerran on.
Ja nytkös sitten puolueiden puoluesihteerit viattomasti äimistelemään! Kaikkien tekopyhien äiti tai sitten kuurosokea, on kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen, joka kommentoi tulosta näin:
“ Todella surullisia lukuja. On murheellista, jos kansalaiset luulevat, että Suomessa voidaan poliittisia päätöksi ostaa.”
Ei tässä enää mitään luulla, hyvä Taru Tujunen. Höristä nyt niitä suuria puoluekorviasi ja kuuntele: kansa pitää poliittisia puolueita läpeensä korruptoituneina, politiikkaa nykyisellään pelleilynä: salailua, vääristelyä, suoranaista valehtelua.
Toinen torvelo on SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen, joka ei älyä sen enempää, vaan pitää gallupin tulosta luonnollisena, huomaa sentään selitellä kuin pikkulapsille, että “päätökset Suomessa ovat hyvin monen asian summia“. Loistavasti lohkaistu! Ja vielä puoluesihteerin suulla!
“Ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole sellaisia kytköksiä korruptioon, että ajateltaisiin, että rahalla ostetaan poliittisia päätöksiä”, tämä rippikoulutyttö väittää silmät kirkkaina.
Hyvä veli, politiikassakin pitäisi sentään joku tolkku olla.
Kaikki puoluesihteerit kauhistelivat Turun Sanomien kyselyn tulosta. Nytkö vasta?
Poliitikot etsivät selityksiä ja toivottavasti löytävät niin suuria porsaanreikiä, että mahtuvat niistä itse ulos.
Isäni sanoi minulle siinä iässä, kun olin lähdössä opiskelemaan:
Kaisa-Maria! Sinulla on edessäsi tulevaisuus. Toivottavasti pärjäät elämässä. Hanki kunnon ammatti, mutta älä sotkeudu politiikkaan! Vähäinenkin rehellinen työ koituu sinulle kunniaksi.
Isäukko antoi hyvän neuvon. Kuitenkin politiikka on perimmiltään yhteisten asioitten hoitoa. Tämä puoli on kyllä tyystin hukassa nykyään.
Kun Isäukkosi jo aikoinaan näki kuinka epärehellistä peliä polittikassa pelattiin, niin mitähän tuö nykyän sanoisi noista emäroistoista.
Isäukkoni meinasi vain sitä, että politiikkaan sotkeutuvat vain ne uupelot suunsoittajat, entiset urheilijat ja muut julkkispöljät, jotka eivät enää muuten tekisi tiliä.
Siitä on nyt miltei joka päivä ollut näyttöä.
On se vahinko. Järkimiehet eivät toistaiseksi ole politiikkaan puuttuneet, koska pärjäävät muutenkin.
Juuri nämä uupelot urheilijat ja missinruipelot tekevät parhaansa, että viimeinenkin uskottavuus politiikasta karisee. Ja oman kortensa kekoon kantaa hiihtävä pääministeri lakeijoineen, jotka eivät muista mitään, eivät ole kuulleetkaan mitään mistään, eivät ole olleet koskaan missään.
Oikein nauratti, kun katsoin suoraa lähetystä i Ateenan uuden Akropolis-museon vihkiäisistä alkukesästä. Kukas siellä kekkaloitsi? No, meidän Vanhasen Matti. Siinä oli kulttuurin kehtoon lähetetty ehkä hivenen väärä mies. Saikohan se edes uuniperunoita, raukka!