Raivoisat ruusut vähän raivona

Ystäväni Maikki sanoi jo parikymmentä vuotta sitten, että positiivisella energialla, tyhjillä korulauseilla ei pitkälle pötkitä.

Amerikkalainen taskulämmin naistenlehdistä opittu  psykologisointi on kaiken pahan alku ja juuri. Se kasvattaa naisia, jotka ovat hirvittävyyteen asti positiivisia, niin että näkevät sadepäivässäkin loistavan mahdollisuuden siivota yläkomerot.

Kunnon suomalainen pahansisuinen akkaenergia, jonka voimalla on kuitenkin selvitty ankeinakin aikoina hengissä, alkaa olla kortilla. Lepsuillaan ihastelemalla samoja keltaisia vaahteranlehtiä joka syksy, kirjoitetaan niistä jopa runoja. Ja vettä tulee kuin Esterin saavista kaataen.

Mahdottoman positiivisesti latautunut yksilö terrorisoi koko ympäristöään ja  kahlitsee tumpeloiden kanssasisartensa mielipiteitä.
Kirjoja lukeneet naiset alkavat puhua innovaatioista, luovuudesta ja onnellisuudesta, alkavat nähdä onnen pisaroita kertakäyttövaipoissakin.

Ainoastaan feministeihin voi nykyään enää luottaa: miestä lyödään kuin vierasta sikaa nähtävästi jatkossakin. Tämä on kuitenkin liian suppea aihealue todelliselle raivoavalle naisenergialle.

Ihanteeksi nousi Maikille väistämättä suomalaisen kirjallisuuden ainoa täyspäinen nainen, Niskavuoren Heta, tämä Hella Vuolijoen luoma ihailtava naishahmo.
Erityisesti ystäväni korosti Hetan repliikkiä: “Mutta nöyryyttä minuun ei tule!” Periksi ei siis anneta, nöyristelemään ei ruveta. Eläköön Raivoisat ruusut!

Tässä viimeisimmän istuntomme raportti:

Projektit ovat hanurista. Suomalainen uusi menestys ja työ ei kyllä synny projekteissa, vaikka projektihallinnan maailmankongressin tieteellinen ja taiteellinen johtaja Kalle Kähkönen HS:n Vieraskynässä 26.7.niin väittääkin.
Koko projektimeininki on uusimuotoinen ruoska, jota porvari selkäämme soittaa. Soittaa nyt projektien osallistujilta vapaa-ajankin, raivosimme.

“Meilläkin koulussakin on projekteja, vaikka kyllä me joskus jotain opitaankin”, huomautti tähän kylään tullut Maikin pojanpoika kädet rasvassa mumminsa paistamista letuista ja nenänpää mansikkahilloissa.
Maikista tuli mummomaisen lälläri koko loppuillaksi.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, koulu, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Raivoisat ruusut vähän raivona

  1. maria sanoo:

    Näin on! Todellinen ja pesun kestävä positiivisuus on aivan jotain muuta kuin rakennekyntisten, blondattujen, ikipirteiden aikuispissiten tyhjjänpäiväinen höösäys. Teeskentelyä kaikki tyyni!

    Todellisesta postitiivisuudesta kertovat vain teot ja ratkaisut, joita ihminen tekee vaikeissa paikoissa. On niin kovin helppoa leperrellä ihanasta päivästä jonkun kvartaalijohjatajan edustusfrouvana, joka käy miehensä järjestämässä työssä lähinnä ajankulukseen.
    Suomalainen aito naispositiivisuus on kestäviä ratkaisuja ja todellisia tekoja, ei tekohymyä maalatulla naamarilla.
    Siksi arvostankin korkealle esim. suomalaiset naispuoliset elokuvaohjaajat, kirjalilijat ja muut oikeat innovaattorit, myös johtaviin asemiin tiensä raivanneet yritysjohtajat ansaitsevat sulkahatun nostoni.
    Nämä oikeasti positiiviset eivät tarvitse mitään Sarasvuon humpuukikursseja tajutakseen, mistä elämässä pärjäämisessä on kysymys. Tekoja ja työntekoa ynnä hurttia huumoria ja luovuutta. Sitä on aito postiivinen asenne, joka ottaa huomioon myös muut ihmiset.

    • tammikuu44 sanoo:

      Nyt puhut aivan kuin tuttavani Maikki, tätä se justiinsa tarkoitti. Tervetuloa Raivoavien ruusujen kerhoon!

      Ja ei kun raivoamaan, raivoamisen estetiikkaa ja raivoamisen oikeudenmukaista onnea! Ei höperöintiä kiinalaisten sananlaskujen ja omatekoisten kukkarunojen parissa! Vapauttavaa, asiat sanotaan halki, poikki ja pinoon.

      Mutta miehiin suhtaudutaan rakastettavasti.

  2. maria sanoo:

    Ilman muuta! Miehethän ovat elämän suola ja sokeri; vaahtokarkki ja vatupassi.
    Suuttuessaan meis on parhaimmillaan. Kun puna karehtii kasvoilla ja mies polkee jalkaa ja uhittelee, on siinä valoa ja iloa ilmassa. Ei tarvi mihinkään komediatettareihin mennä kallista lippua ostamaan.
    Söpöjä, kerrassaan lutusia ovat nämä elämän sulostuttajat.
    Ja sitä paitsi, ruohonleikkuu ja lampun vaihtokin sujuvat näiltä multitaitavailta miehiltä mallikkaasti.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kaikkeen pieneen puuhaan mies on mitä käyttökelpoisin. Ja hirveää olisi, jos feministinaiset saisivat tahtonsa läpi ja naisten täytyisi ruveta veistämään veneitä, juoksemaan hirvien perässä metsässä, kaivaa kultaa Lapissa, ajaa rekka-autoa heikoilla jäillä tai leikkiä tappajaa armeijassa, johon älyttömyyteen jotkut sukupuolemme vähemmän älykkäät edustajat sortuvat.

      Kiukutelkaamme somasti, ravotkaamme ruusuisesti!

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Maria ja Tammikuu! Raivositte kaiken totuuden miehistä niin osuvasti ja värikkäästi, ettei siihen ole lisättävää. Ihan sääliksi käy miesparkoja, joiden pollaan ei mahdu, että nainen on aina viisaampi.
    Toisinaan niillä on kuitenkin muutakin käyttöä kuin lampunvaihtajana. Ihania ilmaisuja Maria, nuo vaahtokarkit ja vatupassit! Miksiköhän monet meistä kuitenkin pitävät miehiä, vaikka dalmatiankoira olisi uskollisempi?

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Kaisa-maria, olet hyväksytty Raivoisiin ruusuihin, vaikkakin joskus tuntuu siltä, että et pysty näkemään naisellisuuden ytimeen. Kun sotket viattoman dalmatiankoiran tähän mieskysymykseen, se herättää epäilyksiä siitä, että haluaisit ärsyttää naisia puuhastelemaan miesten kanssa ties millaiset riettaudet mielessä.

    Kuten Kalle Kähkönen viisaasti sanoo: ”Projekteissa on Suomen pelastus”; mies on hyvä kaikenlaisissa projekteissa.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Dalmatiankoirasta vielä. Se oli narttukoira, joka yritti livistää pois pihapiirista vain silloin, kun sillä oli kiima-aika.
    Mies sitä vastoin lukittautoi vessaan, josta soitti kännykällään taksin, ja meni.
    Nykyisin tuntuu todella ihanalta, että meni.
    Sellaista tämä dalmatialainen ei koskaan tehnyt. Aika vain loppui tämän ihastuttavan Prinsessa-nimisen koiran kanssa.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kyllä nyt tuntuu siltä, että sinä et ymmärrä miehista yhtään mitään, annat niiden karkailla vessastakin. Olisit mennyt sinne mukaan, ei olisi karannut. Jotkut kanssasisaret kertovat ihastuttavista kokemuksistaan jopa lentokoneiden vessoissa.

      Oikeasti positiivinen nainen pitää miehen kurissa ja herran muhteessa, ei päästä karkaamaan, antaa sille sopivasti töitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s