Runoratsut liitelevät syksyllä koululuokissa

Yläkoulun villivarsat
eivät hevin runolle syty.

Nyt runo etsii nuorisoa.
Antaa mennä! Runo vieköön!

Ja mistäs sytyt, kun ei ole koskaan oikein ollut sopivia runoja luettavaksi. Äidinkielenopettajat tietävät, että suosituin runo on tämä:

Kevät  tuli
lumi suli
puro sanoi:
puli, puli.

Sitten on kyllä niitä eteerisiä tyttöjä, jotka kirjoittavat  runoja pöytälaatikkoon, joskus tuovat opettajallekin luettavaksi: tuskaa, sydän vuotaa verta, sinua niin rakastan.

Kyllä runoja luettaisiin yläkoulussakin, mutta lastenrunot ovat lapsellisia ja Tommy Tabermannkin liian aikuinen, liian kaukana yläkoulun nuorten viattomasta rakkaudesta, murrosikäisen ylikuohuvista mielialoista.

Turkulainen kirjailija, Lukukeskuksen johtomies  Kari Levola, on ottanut pulman vakavasti: syksyllä Turun kirjamessuilla julkistetaan erityisesti nuorille suunnattu  runoantologia  nimeltä Runo vieköön.

Kari Levola pyysi opusta varten pariltakymmeneltä nuorelta runoilijalta juuri yläkouluikäisille ja hiukan vanhemmille suunnattuja runoja. Levola  tuntee nuorten tavan ajatella, hänhän on itsekin nuortenkirjailija.

Mukana antologiassa ovat  mm. Harri Istvan Mäki, Mari Mörö, Niina Repo, Ilpo Tiihonen, Johanna Venho, Ville Hytönen ja Jyrki Heikkinen. Kaikki tunnettaan myös nuorille kirjoittavina kirjailijoina.
Suurena apuna on ollut myös Kulttuurirahaston hankkeelle myöntämä apuraha.

Hankkeeseen liittyy myös syksyllä alkava runojen ja runoilijoiden vierailukierros Suomen kouluissa. Siis huomio opettajat, nyt on saatavilla eläviä runoilijoita joskus kovin vaikeasti lähestyttäväkirjallisuuden lajin esittelyyn – Runo vieköön!
– Ensimmäinen haaste on se, että opitaan ylittämään kynnys ja kuuntelemaan, mitä  runolla on sanottavana. Runokin pystyy olemaan mielenkiintoineen,  tällaistakin se voi olla, voi itsekin kokeilla. Runo vieköön, sanoo Kari Levola.
Kokoelman runot sijoittuvat nuorten maailmaan ja kokemuspiiriin, joten lähestyminen on helppoa, runo ja nuori ymmärtävät toisiaan.

– Ei tässä mitään manifestia nuorisorunoudesta kuitenkaan luoda.
Tarkoitus on tutustuttaa  oppilaat runoon, haastaa niin kirjailijat kuin oppilaat kirjoittamaan runoja, vahvistaa runouden asemaa äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa.

Opettajia varten on tehty oheiskirja, joka toimitetaan kouluille. Antologian runoja voi käyttää koulussa esimerkkinä puhuttaessa runouden erilaisista mahdollisuuksista. Ja niitä runoja luetaan tietysti muutenkin.

– Runous on haastava kirjallisuuden laji, sanoo Levola, runo antaa mahdollisuuden  nuorille rakentaa omaa maailmankuvaansa.

Mennään runon mukana tukka suorana koko luokka!

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, kirjallisuus, koulu, koululaitos, mynämäki, opettajat, runoilijat, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Runoratsut liitelevät syksyllä koululuokissa

  1. Saara-Maija Kallio sanoo:

    Aivan mahtava hanke! Olisipa jotain tuollaista ollut jo silloin, kun olin itse yläkoulussa. Toisaalta tulihan niitä runoja luettua jo silloin, varsinkin Eeva Kilven ja Risto Rasan runoja, jotka ovat kovin rakkaita edelleenkin.

    • tammikuu44 sanoo:

      Totta! Olet kuitenkin niitä melko harvinaisia olentoja, joille kotona on luettu ja jotka jo hyivn varhain kiintyivät kirjoihin.

      Jo varhain havaitsit sen, että luettua voi mietiskelle, ei juoni olekaan aina se tärkein.

      Varmasti oli elämys, kun huomasit, että lyhyt runo avasi monia ajatuspolkuja ja tunteita, joita saattoi seurata!

      Hyviä lukuhetkiä edelleen!

  2. erikeeper sanoo:

    Hyvä idea tosiaan.

    Tuo antologia tulee kyllä kirjakaupasta aikanaan hankittua.

    Mielenkiintoista ajatella mitä ja minkälaisia runoja kirjoittajilta syntyy.

    Tiihosen runoja odotan erityisesti!

    Olen muuten yrittänyt silloin tällöin (muun lukemisen ohessa) lukea tyttärelleni ääneen runoja, iltasaduksi. Ei kovin kauan jaksa isää kuunnella mutta jonkunlainen kiinnostuksen pilke selvästi silmissä käy jos runossa on jotain yllättävää ja hauskaa.

    Ei mitään lilleri-lalleri-juttuja kuitenkaan.. vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.

    • tammikuu44 sanoo:

      Jatka vain yritystä, se kannattaa:
      ”Riisin raasin rusina. kirjoja on tusina
      niitä sidon siivikseni, pynttää pyrstösulikseni,
      niillä lentohon lehahdan…” nyt en muista enempää, mutta hyvin muistettu noin 25 vuoden jälkeen.

      Entä Kirsi Kunnas tai toinen runotäti Kaarina Helakisa (tietysti tuttuja mutta sieltä se löytyy se lemppariruno). Eikös ne Muumi-jututkin ole jonkunmoisessa runomuodossa?

      Nyt vaikutin justiinsa sellaiselta ”viisaalta” tädiltä kuin olenkin.

      Ihania ne lukuhetket kuitennkin ovat, vaikka rasittavia.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Joo. Runoja on tarjottu koululaisille ennenkin. Minun nuoruudessani kouluissa kierteli kuuluisa runotaiteilija Yrjö Jyrinkoski.
    Hommasta jäi mieleen paatoksellinen esitys: ”Oon sementtimylläri, kuonaa nenässäin…”
    Silloin vieressäni istunut Sinikka tönäisi kylkeen ja kuiskasi korvaani:
    – Kumma kun ei se ole ymmärtänyt kaivaa sitä kuonaa pois nenästään jo ennen esityksen alkua.

    • tammikuu44 sanoo:

      Nämä nyt ovat oikein nuorille kirjoitettuja runoja ja kertovat nuorten tuntemuksista. Mutta onpa ollut Jyrinkoskikin mahtava elämys.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s