Pintaliitoa ja sydämeen käyvää tyylikkyyttä

Liito-orava vain kakkii sievästi,
mutta Stora Enso syö
maapallon keuhkot.

Liito-oravan viimeinen lento.
Nyt?

Joka on nähnyt liito-oravan lähtevään korkealta puun oksalta uskaliaaseen liitoon, ei unohda tuota ihmettä koskaan. Kirkassilmäinen pörröhäntä muuttuu uljaaksi ilmojen sankariksi, joka liitää tarkasti siihen paikkaan, jonka sen päässä oleva tutka on havainnut ja tietokone salamannopeasti laskenut koordinaatit ja välimatkat.
Liito-oravan lento on  kiehtova satu.

Näitä suojeltuja eläimiä elää vielä Turun saaristossa. Mutta ei elä kauan. Siitä pitää huolen maailman keuhkojen, sademetsien tuhooja Stora Enso, joka on iskenyt  silmänsä  nyt Saaristomerelle.

Stora Enso on jo tuhonnut sademetsää  ja sotkenut maanviljelijöiden elinoloja ympäri maapalloa. Se on   kummallisin keinoin hankkinut viljelijöiden maat omille eukalyptusviljelmilleen. Se on hankkinut 320 000 hehtaaria maata Brasiliasta, tuhonnut vesiä ja sademetsää. Se on jauhanut säkkikaupalla rahaa Brasiliassa, mutta on myös kerännyt suunnattoman määrän vihaa siellä.

Parhaillaan tätä suomalais-ruotsalaista metsäteollisuusyhtiötä syytetään Brasiliassa rahanpesusta ja lahjonnasta. Syytetään eukalyptusplantaasien laittomasta laajentamisesta, rajojen muuttamisesta ja dokumenttien väärentämisestä. Suomesta tehtaitaan lakkauttanut Stora Enso on siis panostanut Brasiliaan.
Samat syytteet kuultiin jokin aika sitten  Kiinasta. Brasilia on yhtiön laskelmissa osoittautunut edullisemmaksi kuin Kiina, Indonesia ja Argentiina.
Yhtiö on mukana myös politiikassa, se on maksanut  vaalitukea 365 000 euroa vuonna 2006. (HS 30.8. Stora Enson jättipotti)

Rahaa siis tulee kuin suokuokalla yhtiön moolokinkitohin. Paikalliset asukkaat protestoivat, mutta kukapa heitä kuuntelisi, ei kuunneltu Suomessakaan työntekijöitä kun yhtiö lakkautti tehtaitaan täällä.
Suomessa  Stora Enso on nyt iskenyt silmänsä Turun saaristoon ja rytinä käy lähes koskemattomissa metsissä. Hakkuita Turun saaristossa vastustavat vain muutamat liito-oravat.

Yhtiön vastaava hankintaesimies Jouni Marttila sanoo Helsingin Sanomissa 31.8., että Haverön hakkuut tehdään piilossa saaren sisässä, rannoilla olevat leppämetsät jätetään käsittelemättä.
Marttilaa myös harmittavat hakkuita hidastavat parituhatta muinaismuistomerkkiä, jotka ovat pronssi- ja kivikautisia hautoja, linnavuoria, tervahautoja ja pyyntikuoppia.
Liito-oravia yhtiön miehet toki suojelee, tarkkailevat josko maassa on liito-oravan papanoita.

Isot petolinnut tuskin
ovat niin tyhmiä, että tulisivat pesimään aukiolle, johon on jätetty muutama puu pesäksi.  Eikä liito-oravatkaan jaksa niin kauheasti kakkia, että Enson isot työkoneet niiden papanoita huomaisivat.
Niin että jossain päin maailmaa on sentään kolkka, jossa ei heti olla suuna päänä. Oravan suu on helppo tukkia.
Ja mitä me teemme kaikella sillä paperilla?

–  Äitiii, pyyhkimään!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, Luonnonsuojelu, mynämäki, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Pintaliitoa ja sydämeen käyvää tyylikkyyttä

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Näin nämä suuryhtiöt nykyään tekevät, kulkevat maasta toiseen kuin heinäsirkkalauma, ja ryöstävät parhaat palat voittojen maksimoimiseksi. Suomessa ei ole enää paljon ryöstettävää, mutta että Turun saaristokin on sillä listalla?! Rahanhimoiset liikemiehet eivät kunnioita ketään eikä mitään.

    Mutta tämä ihmisen loputon ahneus tuhoa kaiken, lopullisesti.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kiitos kommentista, näinhän tässä käy. Mutta sinun kirjoituksistasi vielä kuuultaa sellainen perinteinen maaseudun tasapainoinen elämänmeno, sellaista siis vielä on!

      Tapaamisiin näillä blogipalstoilla!

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Oletko Hymyilevä ottanut selvää, onko Stora Enso Turun saaristossa hakkuukohteina olevien saarien omistaja? Vai onko rahapulassa oleva Turun kaupunki tai joku muu torvelo taho tehnyt saariensa puustosta mainitsemasi metsäkaupat?
    Kerrankin ollaan samaa mieltä! Hankintaesimies Jouni Marttila lausuntoineen saisi pyyhkiä kätensä leppään ennen kuin lehdet putoavat. Rantalepikot jätetään kaatamatta ainoastaan siksi ettei lepällä ole Stora Ensolle käyttöä.
    En muuten ostaisi halvallakaan kesän aikana paljon mainostetusta ruskeasta ”kestopuusta” valmistettuja puutarhakalusteita, sillä niidenkin materiaali on temmattu sademetsistä.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kyllä pyöri mielessä, että kukahan tilapäisessä käteisen puutteessa oleva herrasmieskalastaja tai viljelijä nuo kaupat on tehnyt. Käväisi mielessä se Ruotsin kuninkaan poikaystäväkin.

      Uskookohan Jouni Marttila tosissaan, että hänen puheitaan muinaismustomerkkien ja luonnon suojelusta joku ottaa tosissaan?

      Taitavat ainoita olla meidän puupäiset päättäjät , se Häkämies ensimmäisenä.

  3. maria sanoo:

    Globaalin maailmantalouden yksi perusidea on, että pääoma ei tunne kotimaata. Niin se vaan on, eikä sille mitään näytetä mahtavan.
    Hallitukset tai ay-liike ja kansalaisliikkeet ovat pikkunappuloita suurten pörssiyhtiöiden pelissä. Demokratialle kehitys on suuri uhka, sillä päätöksenteko on vaivihkaa siirtynyt talousherrojen käsiin kaikissa asioissa.
    Voiton maksumointi on selkeästi pörssiyhtiöiden johtajien tavoite, eikä siinä joku ns. yhteiskuntavastuu paina yhtikäs mitään. Jo irtisanotaan kymmenen tai kaksi tuhatta ihmistä, se on johtajille yks hailee. Silloinhan kurssit lähtee vaan nousuun ja optiot paukkuu entistä ehompina.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Pakkohan tämän kehityssuunnan on joskus loppua! Silloin tällöin jopa joku järjellinen talousgurukin varoittelee nykyisestä globaalista riistosta.

      Ihmiset ovat fiksuja ja haluavat elää tavallista, tasapainoista elämää. Ihanteet ovat muuttumassa: huippujohtajan pallit eivät enää houkuttele…

      Voi kun olisit nähnyt televisiosta vaatimattoman dokumentin innokkaasta luontokuvaajasta: Tuhannen kuvaa liito-oravasta. Siinä ei puhuttu sanaakaan Stora Ensosta, se vain näytti liito-oravan lennon ja ihmisen, jonka tuo lento on hurmannut.

      Ainutlaatuista, korvaamatonta!
      On jotain mitä rahalla ei voi ostaa, mutta jonka voi helposti tuhota.
      ”Toiminnassamme ei ole mitään laitonta”, sanoo Stora Enson lakimiesarmeija.

  4. maria sanoo:

    Kyllä katsoin liito-orava -ohjelman. Mutta varmaa on että valtavirrassa uivat perusmerkonimit vähät välittävät jostain liito-oravasta, jos suon reunassa siintää setelinippu.
    – Mitä hyötyä liito-oravan suojelusta muka on, kysyy moni. Niin mitä hyötyä?
    Mitä hyötyä on yleensäkään syntyä tänne maailmaan kuluttamaan luonnonvaroja. Rankka tosiasia on, että jos ihmisiä ja varsinkin kaiken nieleviä valtavirtataaveja olisi vähemmän, maailma voisi paremmin. Ehkä.
    Pahimpia ovat kaksilla korteilla pelaavat, arjen kaksoisagentit, jotka tuskin nsotavat persettään penkistä kun on aika puolustaa heikompaan asemaan ajettua (joko eläintä tai ihmistä.)

    • tammikuu44 sanoo:

      Hyvä, että otit esille nuo valtavirtataavit, nyökyttelevät hiirulaiset, jotka eivät uskalla olla mistään mitään mieltä, mene ät tiukan paikan tullen toisten selän taakse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s