Etsin ja soisin löytäväni nykyrunon Turun kirjamessuilta

Ennen suutarin piti pysyä lestissään. Nykyruno eroaa suutarista siinä, että se ei pysy kansissaan. Tämän sain jo eilen tietää osallistuessani runokritiikkityöpajaan, joka jatkuu tänään. Järjestäjänä on  runon lukijoiden ja kirjoittajine yhteisö Nihil Interit, joka toimii lähinnä Helsingissä ja pysyy sen takia aikan kaukaisena muualla Suomessa asuville, vaikka onkin perustettu jo vuonna 1993.

Nyt Turun kirjamessujen yhteydessä Nihil järjestää kyseisen seminaarin. Hyvä on että järjestää, vaikka varsinaisten osallistujamäärä eilen jäi neljään, lisänä järjestäjien kolme edustajaa. Yhdistys on siis tervetullut runouden asianajaja. Ja paljon tehtävää sillä onkin ennen kuin nykyrunon ilosanoma leviää: minä olin ainoa pelkkä utelias Aatu, nykyrunon ihmettelijä, joukossa, jossa kolme oli kriitikkoa.

Saa nähdä miten käy tänään, kun seminaari jatkuu. Nyt on vuorossa Työpaja, jossa pohditaan kritiikkimuodon rajoituksia ja muutoksia. Vetäjänä on runoilija ja Tuli &Savu -lehden päätoimittaja Henriikka Tavi. Järjestäjinä Satu Sälpäkivi ja Virpi Alanen.

Päivä jatkuu runokritiikkiseminaarilla, joka on otsikoitu Arvo vai arvoitus? Puhujina ovat professori Mervi Kantokorpi, FL Juri Joensuu, FL Kristian Blomberg Jyväskylän yliopistosta ja runoilija, kriitikko Anna Hallberg Ruotsista. Eiköhän tuolla joukolla jo jotain ole kerrottavana, tavalliselle nykyrunon etsijällekin.

Jo eilen minulle valkeni, että esimerkiksi ääniruno on uudenuutukaista: se on esitys eli siis se on nähtävä ja kuultava. Ihmisäänen lisäksi äänimaailmaa voi täydentää tietokoneen äänillä,  liikehdinnällä eli runoilijan on oltava myös liikunnallisesti lahjakas ja eduksi on myös jonkunmoinen laulutaito tai ainakin rytmillisen ääntelyn taito.  Puhutaan kone-estetiikasta, kyborgeista ja yllätys, yllätys: huumorista! Ja paljosta muusta.

Huomenna sitten Suomen ensimmäisen videorunoilija J.P. Sipilä julkaisee videorunonsa Katso kun silloin olen kunnossa, Kristian Blomberg esikoisrunoteoksensa Puhekuplia ja Ville Sutinen runollisen proosateoksensa Suolavesitoffeekone.

Pitkä matka tässä vielä on kuljettava ennen kuin pääsee selville nykyrunon olemuksesta. Mutta minähän en anna periksi, vaikka hampaat irvessä jatkan matkaa. En piruuttanikaan mene kuuntelemaan Jenni Haukiota ja ihastelemaan linturunoja, en. Sinä kuulet sen soiton on minulle runon löytöretkeilijänä liian vanhanaikaisen tolkullinen!

Sen sijaan nykytilaani sopivien runoilijoidenkin tarjonta on runsasta: lauantaina on tarjolla mm. Kauko Röyhkää, Markku Intoa ja A.M Yrjänää ja Risto Ahtia.

Huomenna aion ihmetellä myös Runo vieköön -antologian ja oppaan julkistamistilaisuutta. Siinä on varmasti mukavaa tavaraa, neuvoja ja opastusta opettajille runojen lukemiseen ja käsittelyyn erityisesti yläkouluun. Mukana tilaisuudessa on kirjailija Kari Levola, joka on hankkeen isä ja äidinkielen lehtori Maaret Perälä.
Ehkä meikäläisenkin olisi syytä tyytyä vain tähän oppaaseen…

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, koulu, mynämäki, opettajat, politiikka, runoilijat, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Etsin ja soisin löytäväni nykyrunon Turun kirjamessuilta

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Onnea ja menestystä runotaipaleellesi Hymyilevä!
    Olisiko pian odotettavissa näyttöä omista runoistasi? Edes näytteeksi.
    Olenko väärässä, jos arvaan, että pöytälaatikkosi tai tietokoneesi muisti suorastaan pursuilee niitä?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Valitettavasti ei pursuile, en ole kirjoittanut ensimmäistäkään runoa. Sen sijaan ole äärimmäisen kiinnostunut ilmaisutavasta, jota sanotaan runoksi.

      Tämä runortekeni Nihil Interilin runokritiikkityöpajaan ja runoseminaariin oli todellinen seikkailu. Tapasin nuoria ihmisiä, joista useimmat olivat sekä runoilijoita että kriitikoita.
      Ja mikä opettavaisinta: ymmärsin sen verran, että en oikeastaan ymmärrä yhtään mitään.

      Se on kuitenkin varmaa, että nykyruno elää ja jopa kehittyy johonkin suuntaan näinen nuorten hoivassa.

  2. Paluuviite: Traumatisoivaa avantgardea oikein tosissaan « poEsia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s