Lehdistö löysi etusormen jo 1800-luvulla

Erityisesti poliitikot ovat tympääntyneet mediaan.  Se väristelee, vainoaa ja liioittelee, eikä poliitikko saa siunaaman rauhaa. Viaton kansalainenkaan ei tiedä mitä uskoisi tai ajattelisi. Elämme vaikeita aikoja. Ennen oli kaikki paremmin.

Ennen ei ollut muita medioita kuin sanomalehti. Se oli silloin hyvin suosittu eikä välitetty ja valitettu, mitä lehti kirjoitti, koska  sen sopivuus kalankääreeksi ei riippunut siitä, kuinka lehti vääristeli tai liioitteli tai oli muuten harmiksi. Lehteen suhtauduttiin ilolla, vanhakin sanomalehti täytti tehtävänsä. Myös ikkunanpesuun sanomalehti oli kätevä ja ympäristöystävällinen.  Erityisesti kovavatsaisille se oli rauhoittavaa luettavaa puuseessa, ja jos juttu ei miellyttänyt, saattoi pyyhkäistä siihen pyllynsä.

Mediamaailma on nykyään moninainen ja sanomalehdistö jäämässä sähköisten viestimien jalkoihin. Yhä harvemmin kalakauppiaalla on käytössään kunnon mediaa, johon kääräistä hauki tai made.

Vanhat 1800-luvun sanomalehdet ovat siitäkin mukavia, että lukija on tyytyväinen pieneenkin tietoon, ei aina tarvitse olla suuronnettomuutta tai murhia ja tappoja. Voi olla myös somia uutisia. Ohessa muutama, joita löytyy lisää kirjasta Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä. Kirjan on koonnut 1800-luvun lehdistä Miia Kontu.

“Orava tuli eilen kadulta taloon, jossa tämän lehden toimitus on, juoksi masinihuoneeseen ja lykkäsi sitten akkunasta pihalle.” (Uusi Suometar 12.8.1878)

Vaikka kyllä epäilyttäviä rikokseen tai muuhun onnettomuuteen viittaavia juttujakin on:
“Etusormi löydetty! Kotkan Sanomat kertowat että siellä Wiime Wiikolla on Howinsaarelta löydetty ihmisen etusormi, ja jätetty poliisikonttoriin, mutta omistajaa sille ei ole ilmaantunut.” (Haminan Sanomat 29.11.1889.)

Jos nykyajan lehdistöä syytetään lähteiden heikkoudesta ja salailusta, niin entisinä aikoina ei edes käytetty omaa päätä paikkansapitävyyden arviointiin:

“Satakunnassa kerrotaan, että taloll. Antti Antinpoika Hätilän kylästä Tyrwään pitäjässä tämän kuun 10 p. yhdellä ainoalla laukauksella on ampunut kolme sutta.” (Hämäläinen 28.1.1875.)

Nyt on kuitenkin turha naureskella. Ei ole tyyli paljon muuttunut noista ajoista. Täydestä menevät uutisina vielä tänäkin päivänä seuraavat:

“Turun poliisin sunnuntain vastainen yö oli työntäyteinen ja erilaisia poliisin suorittamia tehtäviä oli toistasataa.—- Eerikinkadun ravintolassa puoli neljän aikaan 20-vuotias tyttö oli pahoinpidellyt tanssilattialla 18-vuotiasta tyttöä kasvoihin niin, että tämän kasvoihin aiheutuneeseen haavaan jouduttiin panemaan tikkejä.
Varttia yli yksi olivat 20- ja 38-vuotiaat naiset pahoinpidelleet toisiaan  Kotkankadun ravintolassa. Vammat jäivät pieniksi.— Asunnottomien yön merkeissä Itäisen Pitkänkadun talossa paikalla olleet pitivät nuotiota pihalla tynnyrissä, mikä aiheutti useita ilmoituksia tulipalosta. Paikalla käytiin poliisin ja palokunnan toimesta.” (Turun Sanomat 19.10.2009.)

Miksi siis aina kertoa poliitikoista, pientä rikollisuutta ja ilkivaltaa löytyy tavallisen kansankin keskuudesta!