Puutarhanatsitonttujen juhlaparaati rauhan juhlaa odotellessa

Saksassa asuu puutarhoissa 25 miljoonaa puutarhatonttua. Kun Saksassa on 85 miljoonaa asukasta, se tietää sitä, että joka kolmannella on oma tonttunsa. Saksalaiset ovat perinteisesti maailman tontturakkain kansa.

Natsi-Saksan aikaan ei juuri tarvittu puutarhatonttuja, tonttuja oli omasta takaa. Niillä oli aina vain käsi pystyssä.
Taiteilija Ottomar Hörlin on nyt rakentanut Baijeriin entiselle Suur-Saksan aukiolle Straubingeniin installaation: 1250 pikkuruista puutarhatonttua on nostanut kätensä natsitervehdykseen.
Ehkä taiteilija kerjää verta nenästään ryhtyessään tähän: valituksiahan on tietenkin tullut, tervehdykseen liittyvät muistot ovat pöyristyttäviä  oli tervehtijänä tonttu tai sika. Epäselvää on nyt vain, ovatko valittajia ne, jotka surevat puutarhatonttujen häpäisyä vain nostaako päätään vanha aatu.

Belgiassa sama installaatio ei poikinut yhtään valitusta. Taiteilija itse vakuuttaa, että kyse ei ole herrakansan pienoisnäköispatsaista.

Patsaat herättävät tunteita, niitä kaadetaan ja pystytetään. Mannerheimin patsas herättää meillä silloin tällöin vieläkin lieviä tunneryöppyjä, itäisessä naapurissa yksi jos toinen isä aurinkoisen patsas on saanut kyytiä, mutta virolaisilla on tuoreessa  muistissa pronssipatsaskiistansa.

*

Myös kaikkiin uskontoihin liittyy omat vaaransa. Luterilaiset kristityt pääsevät aika helpolla, kun eivät yleensä edes käy kirkossa. Mutta idän uskonnot sisältävät yllättäviä vaaratekijöitä.  Suomessa jokin aika sitten  vieraillut tanskalainen  buddhalaisuuden opettaja Ole Nydahl kävi Turussakin kertomassa tämän uskonnon keskeisestä osasta, meditaatiosta.

Meditaatio se vasta varallista onkin. Meditaatiossa  voi mennä jopa henki, jos erehtyy meditoimaan sopimattomissa paikoissa.
Kaikkein vaarallisimmaksi on osoittautunut meditaatio laskuvarjohypyn aikana.
Tämä meditaation mestari meditoi kerran hypyn aikana. Mestari hoksasi vasta viime tingassa vetää oikeasta narusta.
Enimmäkseen buddhalainen on kuitenkin onnellinen, ainakin pyrkii sellaiseksi.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirkko, Luonnonsuojelu, luterilainen kirkko, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta artikkeliin: Puutarhanatsitonttujen juhlaparaati rauhan juhlaa odotellessa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Ovatkohan nämä puutarhatontut niitä entisajan haltioita, joita vuosisatoja sitten oletettiin joka talolla ja rakennuksella olevan?
    Tontut ja haltiat olivat hyväntahtoisia henkiä, jotka suojelivat rakennuksia ja ihmisiä pahalta.

  2. maria sanoo:

    Vastaus Ailille: Puutarhatontut ovat KERAAMISIA VANHUKSIA. Niin ainakin luki kerran erään halpakaupan ilmoituksessa, jossa nämä ”keraamiset vanhukset” oli laitettu alennusmyyntii.

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Hah-hah, hauskasti sanottu! Eipä olisi tullut mieleeni, mutta nyt sen tiedän…

  4. Iines sanoo:

    Saksalaisilla on ilmeisesti myös häpy. Olen havainnut paikan päällä ollessani, että väki ei halua mitään menneisyydestään, vaan jonkinasteista kiemurtelua esiintyy, kun sodanaikaa joskus sivutaan.

    Kenties siis tämä tonttutervehdys vain palauttaa heidän mieleensä häpeän noista ajoista. Tavallinen kadun saksalainenhan on hyvin lämminsydäminen ihminen, joka ehkä kiltteyttään ja kuuliaisuuttaan erehtyi niin kaamealla tavalla historiassaan.

    • tammikuu44 sanoo:

      Ihan vakavasti puhuen: niin minäkin uskon, että tuo työ saa monet häpeämään menneisyyttä.

      En myöskään kiltteyttään perässä menoon usko, mutta kilttihan saksalainen on minunkin hyvin pienten kokemusten mukaan.
      On tietysti täysin mieliuolista syyllistää enää ketään saksalaista esi-isiensä synneistä. Muistaa kuitenkin pitää.

      Televisioelokuvien mukaan tuntuu, että saksalaiset haluaisivat oikein ruoskia itseään noista kaameista tapahtumista. Jonkunlainen katharsis vissiin käynnissä.

  5. Iines sanoo:

    Tuli tuo nimeni linkkin yllä olevaan väärin, joten uudella perään. Toivottavasti linkki on nyt oikein.

  6. pasanen sanoo:

    Onko patsaalla taidearvoa sinänsä vai saako se arvonsa sisältämänsä merkityksen johdosta? Jos hirmuhallitsijasta tehdään kuva, joka taidokkaasti paljastaa kohteensa julmuuden, niin toisille se on todella taidetta ja joku ryhmä suorittaa sen äärellä palvontamenojaan, jotka vaarantavat rauhan.

  7. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Mielestäni nämä näköispatsaat ovat pelkkiä palvontakohteita, tuskin koskaan taidetta.

  8. Kaisa-Maria sanoo:

    Heitin kerran mökille tuliaisiksi tuotuja keraamisia tonttuja järveen. Kun vieraat seuraavan kerran tulivat, tiirailivat he pihanäkymiä ja kysyivät, mihin pihatontut on sijoitettu. Sanoin, että jätin ne talveksi paikoilleen ja nyt ne on varastettu.
    Joten seitsemää kääpiötä esittäville pihatontuille kävi kuten Leninin patsaille Neuvostoliiton kaatuessa.
    Liiton ainoalle selvälle miehelle eli Gorbatsoville tuskin ehdittiin kaadettavia patsaita pystyttää?
    Patsaat kuitenkin tarjoavat puluille kunnon tähystys- ja paskannuspaikan.
    Havis Amandakin oli hylätty patsas, kunnes se viimein kulkeutui Helsinkiin. Se on patsas paikallaan korostaen naisellisuuden merkitystä olematta pelkkä ylioppilaitten lakkiteline. Kekkosen muistomerkkiiin pääsee sulana aikana varkain uimaan.
    Työllistiväthän nuo patsaat kuitenkin apurahakuvanveistäjiä ja Sibeliuksen patsas työllisti aikanaan vielä ihan kunnon työssä ahertaneita putkimiehiä sekä hitsareita.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Mutta vakavasti puhuen: monet ns. sankaripatsaat ovat varsinaisia hirvityksiä patsaina. Ne puoltavat paikkaansa muistomerkkeinä, herättävät tunteita.

      Olisi hauska tietää, mitä tavallinen virolainen ajattelee siitä kuuluisasta pronssipatsaastaan, käyvätkö tunteet vielä kuumina.

  9. maria sanoo:

    Taideteoksia voi tulkita niin monin eri tavoin. Picasson näyttelyssä kertoi ”briifaaja” tutun tarinan; Picasson ehkä kuuluisin maalaus, Guernica, esittää saksalaisten pommittamaa Guernican kaupunkia .
    Virallinen taho sotavoimineen kurmuutti Picassoa oikein kunnolla. Hänen ateljeehensa tehtiin ratsia. Tarkastajana ollut sotilas kysyi Pablolta Guernica-teoksen äärellä: oletteko Te tehneet tämän?
    Picasso vastasi: En, te teitte sen!

    Asiasta toiseen: mielestäni se käsiä ojenteleva tonttumeri on väkevä taideteos, joka juuri tuo julki sen, mihin kiltit kunnon kansalaiset voidaan maanitella tehokkaalla propakandalla käyttäen hyväksi esim. lama-aikaa. Juuri kiltit kympin oppilaat menevät näihin ansoihin. Sankari on se, joka nostaa perseensä pulpetista ja sanoo kaiken uhallakin: EI KÄY!
    Taideteos on aina myös jollakin tavalla poliittinen. Lälly koristetaide on sitä siksi, että laittaa päänsä puskaan ja tyytyy olemaan vain maksukykyisten olohuoneen somistajana sen obligatorisen valkoisen nahkasohvan yläpuolella.
    SAnkaripatsaat ovat voittajien voitonmerkkejä, jotka uudet ”voittajat” sivuuttavat omilla patsaillaan.
    Voi voitettuja!

    • tammikuu44 sanoo:

      Sitä minäkin, että lällyä ei lasketa taiteeksi. Sen puutarhatonttuinstallaation minäkin lasken hyvin oivaltavaksi taiteeksi: kuinka nopeasti koko kiltti joukko voi muuttua tahdottomaksi hirviölaumaksi.

      Picassosta tuli mieleeni, että kyllä tänäkin päivänä oikea taiteentekijä on kovilla taiteensa kanssa. Ei paljon tarvitse valtaväyliltä poiketa, kun on yksi jos toinen besserwisser kimpussa.

      Nyt esimerkiksi yksi jos toinen nykyrunoutta arvostava kriitikko on tuohduksissaan HS:ssa 19.10. ilmestyneestä Petäjän nykyrunouden kritiikistä, jossa ukko ylimielisesti vähätteli useammankin nuoren runoilija esikoisteosta. Miksi?

      Jotenkin olen ymmärtänyt, että kaikki kustannustoimittajatkaan eivät ymmärrä, jos nokan alla työnnetään teos, joka vähänkin poikkeaa totutusta.

      Ja kovia se koki Smedskin Tuntemattomansa kanssa. Entäpä se Mannerheim-animaation tekijä!

  10. maria sanoo:

    NÄIN ON! On hyvä muistaa, että nykyään klassikkoina pidetyt taideteokset ovat aikoinaan olleet NYKYTAIDETTA.

    Mitä iloa on taiteesta, joka ei säväytä millään tavalla. Joskus juteltiin poikani kanssa hyvästä elokuvasta. Tämä hyväkäs menee aina mahd. eteen elokuvakatsomossa ja on sitä mieltä, että elokuva, joka vaikuttaa niin, että lähestulkoon ns. huonot livahtavat pöksyihin on hyvä elokuva. Tämä sama tyyppi sanoi kehuessani Gallen-Kallelan töitä, etteivät ”ne lumimöykyt ole mun juttu”.
    Makuasioista on siis turha kiistellä, mutta silti HYVÄ on syytä kuitenkin erottaa KEHNOSTA, niin kuvataiteessa kuin musiikin kaikilla osa-alueillakin. Samoin kirjallisuudessa: paska on paskaa, vaikka marsipaanilla kuorruttaisi.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Sitäkin olen ihmetellyt, kuinka voimakkaita tunteita joku taideteos voi herättää.Varsinkin, jos teos ei heti avaudu, ollaaan kauhean kiukkuisia. Olen kyllä itsekin kokenut sen.
      Mitähän varten aina pitäisi ymmärtää?

  11. maria sanoo:

    Niin! Mitä pitäisi ymmärtää. Jos teos herättää tunteita, vaikkapa kiukkua, vihaa, halveksuntaa tai ihan mitä vaan, se on jo tehtävänsä ainakin osittain tehnyt. Kehnointa on sellainen, johon ihminen suhtautuu tyystin välinpitämättömästi. Sama tietysti pätee ihmisiin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s