Hilut kinttuihin! Turussa koulun johdolta penätään vastuuta

Turun kouluissa käy tunteet kuumina. Turkulaisissa kodeissa käy tunteet kuumina. Turun ympäristössä käy tunteet kuumina. Nyt Turussa ensi kerran Suomessa koulun johdolta oikein oikeusistuimessa vaaditaan vastuuta yhdestä perusasiasta, opiskelurauhasta.
Turun käräjäoikeudessa luettiin keskiviikkona syyte  virkavelvollisuuden rikkomisesta useammallekin Cygnaeuksen ruotsinkielisen alakoulun henkilökuntaan kuuluvalle.

Kyseessä on koulukiusaaminen, josta oppilas sai kärsiä koko alakoulun ajan. Syyte luettiin rehtorille, kahdelle opettajalle, terveydenhoitajalle ja ruotsinkielisen  opetustoimen johtajalle.

Kiusatun äiti sanoo valittaneensa asiasta monta kertaa eikä häntä otettu tosissaan. Kahden lääkärin mukaan poika kärsii väkivallan aiheuttamista posttraumaattisista stressireaktioista ja voimakkaasta ahdistuksesta.

Cygnaeuksen koulussa on 540 oppilasta. Rehtoria syytetään siitä, että hän ei ole ohjannut riittävästi resursseja  koulukiusaamisen kitkemiseksi ja sama koskee ruotsinkielisen opetustoimen johtajaa. Terveydenhoitaja ja opettajat eivät puuttuneet asiaan kyllin tiukasti heti alkuun, opettaja ei kertonut asiasta koulussa kiusaamisesta vastaavalle ryhmälle.

Siinähän sitä. Nyt on siis tiedossa vain muutama syytekohta.  Helposti koulun  ulkopuoliset langettavat tuomion sumeilematta. Tilanne on kuitenkin paljon kinkkisempi kuin miltä se syytekirjelmän mukaan näyttää.

Mitä todellisuudessa on tapahtunut? Nyt määritellään ja haetaan selviä ohjeita siihen, mikä on riittävää kiusaamiseen puuttumista, onko opettaja aina syyllinen, onko kiusattu aina viaton uhri, missä vastuussa kiusaajien vanhemmat ovat, voiko kiusatun  kotioloissa olla korjattavaa?
Entä onko koko terveydenhoitajien, psykologien ja koulukuraattorien laumasta mitään hyötyä? Onko vuonna 1993 perustettu Kiusattujen tuki -yhdistys saanut aikaan enemmän hallaa kuin positiivista kehitystä kodin  ja koulun välisessä yhteistyössä?

Pohtia kannattasi myös sitä, mitä saavat aikaan suuret koulukeskukset, jatkuva sijaisten käyttö, ylisuuret opetusryhmät, jatkuvat karsimiset ja säästöt.

Koulukiusaamista on saatu vähenemään vuonna 2007 alkaneella KiVa Koulu -ohjelmalla. Turun psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuskeskuksen kehittelemä ohjelma on jo käytössä yli 2000 koulussa ympäri maan. Valtaosa kiusatuista oppilasta on todennut tilanteen parantuneen niissä kouluissa, joissa ohjelma on käytössä.
Yksi keskeinen seikka menetelmässä on se, että tapauksiin puututaan heti ja koulutiimi kokoontuu selvittämiskeskusteluihin tuotapikaa.

Asiasta kertoo Turun Sanomat

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, koulu, koululaitos, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Hilut kinttuihin! Turussa koulun johdolta penätään vastuuta

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kyllä näihin koulukiusaamisiin pitää ehdottomasti puutua, se on rehtorien ja opettajien velvollisuus. Emme tarvitse lisää kouluampumistragedioita ja muita vastaavia katastrofeja.

    Jatkuva koulujen ja luokkakokojen suurentaminen säästöjen nimissä on mielestäni huonoa kehitystä. Lapset tämän kaiken joutuvat maksamaan omasta selkänahastaan. Suuressa koulussa on helppo kiusaajien piiloutua valvovilta silmiltä.

    Pitäisikö olla valvontakamera jokaisessa koulun nurkassa ja koko koulun alueella? Tämä KiVa Koulu- ohjelma kuulostaa hyvältä…

  2. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Toivottavasti tuo oikeudenkäynti selventää eikä sekoita. Koulukiusaaminen on tuon KiVa Koulu -ohjelman ansiosta saatu ainakin vähenemään.

    Koulua kohdellaan tässä lamakurjimuksessa kyllä kaltoin. Kodin ja koulun yhteistyötä tarvitaan enstistä enemmän.

  3. maria sanoo:

    Koulukiusaamien on vakava ja toisinaan hyvinkin salakavala perin ikävä ilmiö. Vuosia jatkunut piina on varmaan vaikea katkaista, koska lapset ja nuoret voivat osoittaa kaikkein suurinta nerouttaan juuri toisen kiusaamisessa. Nykyään myös netin kautta voi piinata toista loputtomiin; laittaa ikäviä kuvia, varastaa tunnuksia tai muuta ja saattaa kiusauksen kohde todella ikävään valoon.
    Joskus puolustellaan pientä huutelua, että se pitää kestää. Mutta kaikki eivät kestä; kiusauksen kohde päättää aina sen, mikä on kiusausta.
    Jollekin toiselle haukkuminen ja huutelu ei vaikuta juuri mitään, mutta joku toinen voi saada siitä iänikuiset haavat.
    Muistan noin 12-vuotiaana saaneeni uuden talvitakin, jonka kävin isän kanssa ostamassa kaupungista. Hieno reissu: oikein isän kanssa ja baarissa berliininmunkkeja kaksinkappalein.
    MUTTA, mutta: takki oli niin iso että roukkui hennolla tytönvartalollani: isä ja ammattitaidon myyjä kun ajattelivat, että kasvunvaraa on hyvä olla reilusti.
    Kun ylpeänä menin kouluun duffelitakissani, joku huusi perääni, että ”mikäs mummo toi on”. se riitti; sen jälkeen vihasin sitä takkia. Yritin itse pienentää mutta ei oikein onnistunut.
    Hylkäsin takin niin pian kun pystyin. Loppuajat takki palveli äitiäni, joka käytti sitä viedessään maitokärryillä tonkkia kilometrin päähän maitolaiturille.
    Yleensä en ollut kovin pienestä loukakantuvaa sorttia, muttta tuo osui arkaan kohtaan.
    Lukiossa ratkaisin kiusaustilanteen jo reippaammin: muuan Jouko, ihan kiva kaveri, ärsytti mua tahallaan. Sanoin sille pari kertaa, että nyt turpa kiinni; ei uskonut. Tulistuin ja pamautin juuri teroitetun lyijykynän pystyyn sen käsivarteen. Siinä tää Jouko sitten vähän aikaa uikutti, mutta PITI TURPANSA kiinni.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Harvassa ovat ne, joita ei joskus olisi koulussa kiusattu jollain lailla. Pieneltä näyttävä juttu voi tuoda suuret traumat.

      Itse muistan ennen eläkkeelle jäämistäni tutustuneeni melko erilaiseen tapaukseen. Poika oli erittäin hyvin kasvatettu, huomattavasti älykkäämpi ja ahkerampi kuin luokkansa muut oppilaat. Tietysti ne paukapäät alkoivat kusata.

      Mutta poikapa oli niin viisas, että ei välittänyt tuon taivaallista tai tietysti välitti, mutta valttikorttina oli se, että poika oli aina tehnyt tehtävänsä. Se kaikkein typerinkin ymmärsi, että jos meinaa päästä viisaan pojan vihkoa vilkaisemaan, on oltava ihmisiksi. Poika saavutti vähän niin kuin johtajan aseman luokassa.

  4. Tommi Brander sanoo:

    Jos opettajat tulevat tuomituksi, tapahtuu merkittävä muutos johonkin suuntaan. Suunnan positiivisuudesta en ole varma; toisaalta koulukiusaus saattaa mennä alaspäin, toisaalta kouluista saattaa tulla entistä tiukemmin valvottuja laitoksia ja koulutuksen hinta valtiolle kasvaa entisestään (mikä nostaa paineita yksityistää vartiointi tai koulutus, ainakin jossain määrin).

    Saisikohan kiusaajia haastettua oikeuteen millään mielekkäällä tavalla?

  5. tammikuu44 sanoo:

    Luulenpa,että ei saisi, koska ovat alaikäisiä. Jotain sellaista koulusta erottamista joksikin aikaa ekä voisi ajatella, mutta sekin tuntuu tyhmltä, koska mihin ne polot siksi koulupäivän ajaksi menisivät: kaupungille pahantekoon?

  6. pasanen sanoo:

    Mielestäni kiusaamiseen ei voida pelkällä valvonnalla vaikuttaa olennaisesti, sillä niin moni-ilmeinen ilmiö se on. On käytettävä vaivaa ja aikaa oppilaiden saamiseksi mukaan toimintaan. Heillä on aikuisia tai valvontakameroita herkemmät silmät näkemään asioita. Oppilailla on valmiutta pohtia myös omia asenteitaan, jos tilanne on sellaiselle otollinen. Jonkinlaista tunnekasvatusta kai tarvitaan, sillä kotien puolesta ei sitä harrasteta riittävästi.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Nyt puhut järkeä ja juuri niin kuin nykyään ajattelevat koulun kehittäjät ja opettaja, joka taidat itsekin olla.

  7. Kaisa-Maria sanoo:

    Kun kävin kansakoulua, neljännellä luokalla oli 42 oppilasta eikä kukaan sitä ihmetellyt. Se oli sekaluokka. Normaalit pojat vetelivät letistä ja sotkivat hypinnarut. Pahinta oli, että eräs pahimmista suttasi kiiltokuvilla koristellun muistokirjani.
    Kaadoin tarkoin vaalimani kirjan sutanneen pojan koulureppuun mustepullon, jonka olin tarkoitusta varten harkitusti ostanut vähillä viikkorahoillani kirjakaupasta.
    Tapauksesesta nousi helvetinmoinen haloo, kun pojan kirjat ja reppu olivat pilalla.
    Kun luokan mustepulloja rehtorin ja opettajien toimesta tutkittiin, tönötti oma Akvilani pulpetissa yhtä sopivasti vajaana kuin muidenkin. Kosto tuntui suloiselta.
    Kukahan tässä tapauksessa oli se 1950-luvun koulukiusaaja?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kertomasi tapaus oli selvä kahden oppilaan välinen yksityinen kamppailu, jossa ovelampi voitti. Tuhmaa tietenkin.

      Nykyään on myös tapauksia, joissa se ns. kiusattu osapuoli tuntee itsensä kiusatuksi, kun ”se katto sillalailla”. Eli sanotaanko näitä nyt sitten yliherkiksi näkemään kiusaamista kaikkialla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s