Nuo mainiot olennot kurahousuissaan ja kvartaalitalous

Tältä se näyttää ja tästä se alkaa:
Lapset kuuluvat leikkipuistoihin, joihin taideteollisen oppilaitoksen käynyt naissuunnittelija suunnittelee härvelin, josta lapsi pitää. Sitten tarvitaan peltisiä tynnyreitä, joista pohja on pois. Niissä lapsi haluaa ryömiä. Lapsi lyö kuitenkin nenänsä verille, kun liukumäki ei luista ja tikkuja jää pyllyyn. Onneksi on suojapuku, joka erityisesti hankaloittaa liikkumista. Isommat lapset ovat yöllä kakkineet karuselliin.

Lapsilta hyvin harvoin kysytään  yhtään mitään, kun suunnitellaan lapsille tarkoitettuja leikkipuistoja tai tiloja. Vielä vähemmän lapset otetaan huomioon kaupunkisuunnittelussa.  Silloin tällöin tosin koulujen suunnittelussa kysytään myös lasten toiveita, ajatellaan asioita lasten vinkkelistä. Mutta  toteuttaminen maksaa. Antaa olla.  Lapset sopeutuvat.

Koulujen pihat ovat rajussa käytössä ja siellä tapahtuu välitunnin aikana kaikenlaista, niin että ne perinteisesti pidetään askeettisina. Jotta valvonta helpottuisi. Suurien kouluyksiköiden syntyessä on turha toivoa, että pihat muuttuisivat viihtyisemmiksi.
– Ne rikotaan, sanoo puolet opettajista, jos joku opettajankokouksessa ehdottaa penkkejä pihalle. Kaikki maksaa liikaa.

Pienissä alakouluissa, jos sellaisia vielä on, on tilanne toinen. Voidaan suunnitella ja toteuttaa itse, apuna vaikka vanhempainyhdistys. Muutama iso kivenjärkäle jo käy kiipeilytelineestä,  mahdollisuus heitellä koripalloa  tai potkia jalkapalloa maaliin rauhoittaa kummasti.

Joskus yllättyy. On kouluja, jotka hankkivat jopa taidetta välituntialueelle. Mahdoton ajatus? Uskomattomilta näyttävät esimerkiksi lasikuituiset 1,20 metriä leveät ja 1,40 metriä korkeat kuusi  haahkaa Kotimäen koulun pihassa Kaarinassa. Ne on luonut kuvataiteilija Reima Nurmikko. Linnuissa saa kiipeillä, niiden päällä on kiva istua ja lukea vaikka kirjaa.

Kokeneet opettajat ovat tietysti heti sanomassa, että taide helposti tuhoutuu välituntien kovassa käytössä. Kova käyttö on tässä taiteessa otettu huomioon. Linnut on muotoiltu 500 kilosta polyesterihartsia. Kesävieraiden varallekin on suunnitelma: linnut muuttavat kesäksi läheiselle Littoistenjärvelle.
Taiteilijan sanoma tulee kuulluksi: “Lintu symbolisoi vapautta. Haahkat tuovat tuulahduksen tärkeältä suojelukohteelta Itämereltä.”

Toinen esimerkki: Turun ympäristö- ja kaavoituskeskus ottaa lapset vakavasti Turun elävä keskus -hankkeessaan. Siihen liittyen on Sanna Forsell kartoittanut lasten, nuorten ja lapsiperheiden käsityksiä Turun keskustasta. Tutkimuksessa on ollut mukana mm. viisikymmentä 11-12-vuotiasta oppilasta keskusta kouluista. (TS 21.3.)

Suosikkipaikaksi koululaisten keskuudessa osoittautui uusi pääkirjasto, “koska siellä on mukavan rauhallista ja paljon kirjoja (sekä kahvila) Siellä minulle tulee aina mukava ja rauhallinen olo. Pidän siitä, että pääkirjastossa tuoksuu vanhalle paperille. Pääkirjasto sijaitsee Linnankadulla.”

Jospa lapsille pitäisikin tarjota paikkoja, joissa on hiljaista ja joissa voi olla kaikessa rauhassa…

jossa haisee vanhalle paperille.

Siellä voi tietysti haista myös uudelle paperille. Mitä sanoo kirjailija?
Katso utelias täältä.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, feminismi, ihmiset, ihmissuhteet, koulu, koululaitos, Luonnonsuojelu, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Nuo mainiot olennot kurahousuissaan ja kvartaalitalous

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Koulupihassa lapsille riittää, kunhan on ylämäki ja alamäki kiipeiltäväksi. Turha alakoululaisille on mitään taidetta tuputtaa ja yläkoululaisia joku koulun pihataide tuskin pätkääkään kiinnostaa, sillä ajatukset ovat siinä iässä täysin muualla.
    Kaikkea sitä ylipäätään luullaankin!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Älähän nyt intoile: ei ole tarkoituskaan alakoululaisille mitään taidetta tuputtaa, vaan pihaa voi rakentaa viihtyisäksi ja toimivaksi. Ne taiteilijan tekemät haahkatkin ovat oikeastaan kiipeilytelineitä lapsille, voivathan ne toki olla mukavan näköisiä, vaikka ne lapsille onkin tarkoitettu. Ehkä siinä sivussa ovat taidettakin yhdessä lapsien kanssa.

  2. Pienikoila sanoo:

    Kaisa-Marialle, lapset eivät välittäisi, vaikka jokin hilpeä kiipeilypaikka olisikin ”taidetta” eli taiteilijan suunnittelema.

    Aikaisemmin olen jo maininnut ”Lasten rauhan”. edellinen kertomus kirjaston rauhasta tukisi mielipidettäni.

    • tammikuu44 sanoo:

      Niinpä, me aikuiset usein teemme hätiköityjä johtopäätöksiä ja luulemme tietävämme, mitä lapset haluavat. Nykyään on jo joskus ruvettu kyselemään latenkin toiveita.

      Kaikkea ei voi tietysti toteuttaa. Kun lapset ja nuoret saavat ehdotella, millainen on ihannnekoulu, tulee ensin tietysti vastauksia, joiden mukaan paras koulu on maan tasalle palanut koulu tai sellainen, jossa kaikki tyhmät oppiaineet on poistettu, saa tehdä mitä haluaa. Mutta sitten alkaa tulla todella mietittyjä vastauksia, joista monet voisi pinellä vaivalla ja pienellä rahalla toteuttaa.

      Myös siihen, mitä ja miten koulussa opiskellaan lapset ja nuoret voisivat saada vaikuttaa nykyistä enemmän.

  3. maria sanoo:

    Voipa olla niin, että aikuiset miehet ovat esim. Euroopassa tuhonneet taidetta enemmän kuin koko maialman populaation lapsijäsente koskaan edes pystyvät. Apuaan ovat tarjonneet pommeja pudottelevat siivekkäät teräslinnut.
    Pienimmistä pienein huolenaihe taitaa sittenkin olla se, että ”ne tuhoavat kuitenkin kaiken”.
    Ne /lapset/ eivät tuhoa mitään, me aikuiset tuhoamme! Lapsi ei riko paikkoja, ellei hänellä ole jostain syystä hyvin paha olo.

    • tammikuu44 sanoo:

      Tuo on pikkuisen monimutkainen kysymys tuo ”paha olo”. Se haisee vähän psykologitätien hyssyttelyltä. Mikä hiton paha olo? Oli paha olo tai hyvä olo paikkoja ei saa rikkoa, rikkojan (puhun nyt hiukan isommista lapsista) on otettava vastuu teoistaan, pelkällä ”ymmärtämisellä” ei saa pahantekijää päästää; ojennuksena esimerkiksi korjausvelvollisuus, mieluiten omin käsin.

      ”Paha olo” lapsella jatkuu, jos kukaan ei puutu asiaan, herätä vanhempiakin vastuuseen.

      Missä on päättäjien vastuu lapsista, kun nyt kouluissa taas säästetään, pieniä kouluja lakkautetaan?

  4. maria sanoo:

    En kai sanonut mitään siitä, ettei pahoista teoista saa rangaista. Sanoin vaan, että harvoin lapset ja nuoret pahojaan tekevät ihan lystikseen, jotain pakahtunutta raivoa siellä takana on. Tai turhautumista jne.
    Vastuu on tietenkin myös kasvattajilla, niin vanhemmilla, opettajilla kuin niillä hahmottomilla epämääräisllä ”päättäjilläkin”, joita usein tietysti voi kategorisesti syyttää kaikesta. Helpoin tie?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kyllä vastuu on vanhemmilla On turha ruveta lepertelemään, että vastuu on meidän kaikkien. Vastuu on ensisijaisesti vanhempien. Myös päättäjät täytyy panna vastuuseen. Syylliset on löydettävä aina!

  5. martta sanoo:

    En sanonut, että vastuu on ”meillä kaikilla”. Vastuu on KASVATTAJILLA, joista tietysti vanhemmat ovat lähinnä lasta. Jos heillä kaikilla nyt sitten vanhempia on lähellään…
    ”Syylliset on löydettävä aina” Mistä tietää, kuka on syyllinen? Onko syyllinen se, joka on tahtomattaan periyttämnyt esim. skitsofrenian jälkeläiseensä. Entä sitten, jos perimmäinen ”syyllinen” on vielä kyvyttömämpi ottamaan vastuuta kuin kulloinkin ”syytteessä oleva”. Ja miten muka ”päättäjät pannaan vastuuseen”. Nehän ottavan aina vain poliittisen vastuun, joka ei tarkoita yhtään mitään.

    Vituiks män, sanoi spaidermän….

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Siinäpä se,kun vastuuta ei nykyään ota kukaan. Psykologit ovat osaltaan pahentaneet tätä tilannetta: löytävät aina konnan ”huonot kotiolot” ja muuta potaskaa, uhri (esimerkiksi koulukiusaamisessa ja vakavimmissakin rikoksissa) nähdään usein yhtä syyllisenä kuin varsinainen konna.

      Tätä demokratiaa olisikin korjattava siten, että päättäjät tosissaan kantaisivat vastuun päätöksistään ja toilauksistaan.

      Tietenkin on olemassa näitä ”kyvyttömiä vastuun kantamiseen”, mutta niitä on kuitenkin vähän. Nykyään kaikki nähdään tällaisiksi kohtalonsa uhreiksi ja näihän asia ei suinkaan ole.

      Sellaista kollektiivista vastuuta on harvoin: miten me tavalliset ihmiset voimme olla vastuussa esimerkiksi lamasta? Pitäisi toimia niin, että vastuunkantajat voitaisiin panna vastuuseen, tulevaisuudessa ainakin, koska kyllä hyvin tiedetään, mistäpäin ne löytyvät.

      En minä etkä sinä ole vastuussa ilmastonmuutoksesta. Pitäisi jo nyt kirjoittaa oikein paperille kuka tai ketkä ovat vastuussa, kun atomivoimala hajoaa ja sen mukana puoli Suomea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s