”Kastelimme heitä runsaasti kahvilla”

Turun kirjamessuilla tapasin runoilijan.
“Luultavasti en julkaise  runojani  koskaan”, hän sanoi,
“sellainen ei yksinkertaisesti kiinnosta minua.”

Kuka tahansa nykyrunoilija on lähes samassa asemassa, vaikka haluaisikin runojaan julki. Kustantajat eivät innostu.
Riesana runoilijalla on vielä kriitikko. Turkulainen nuori runoilija Timo Harju on yksi niistä viidestä nuoresta, jotka Jukka Petäjä yhtenä myttynä pesi kartulla kaltaten HS:ssa jokunen aika sitten.

Timo Harjun esikoiskokoelman nimi on Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. Ostin kirjan Pienestä kirjapuodista Turusta. Siellä oli sitä yksi kappale, mutta kustantamo ntamosta saa yhdellä puhelinsoitolla uuden kappaleen myyntiin, lohdutti myyjä.

Ihastuin heti kanteen, se on maisema unen ja valveen välimailta kuin yllättävä muisto – yksinäinen lehmä, yksinäinen puu valonhohteessa.  Tekijänimenä Tomasz Zaczeniuk.
Tämä saattaa olla maailman ensimmäinen runokokoelma, joka on omistettu elämänsä viimeisiä päiviä eläville vanhuksille. Tarkalleen sanottuna Luolavuoren vanhainkodin väelle. Timo Harju suoritti siellä siviilipalveluksensa.

Runoilija pystyy kertomaan asioita, joihin nykyisestä vanhustenhuollosta huolestuneet eivät kykene, joita säästöjä tekevät laskupäät eivät kiireissään ymmärrä. Vanhastaan runoilijat ovat nähneet ja tunteneet, ymmärtäneet selityksittä. Niin tekee nykyrunoilijakin.

Timo Harju ei sorru nyyhkytyksiin, hän tekee mitä on tehtävissä, tekee sen lämmöllä. Totuus on joskus julma, elämä on raadollista, vanhuus on julmaa. Vanhainkodissa rutiinit rytmittävät elämää.  Kiusallista on unohtaa, mistä on tullut minne on menossa.

Lähteminen on sitä että halataan
kuin murskaantuneet mustikat.
Vuosi sitten tuon oven takana, varoitti
vanhainkodin johtaja, että nämä
vanhukset täällä

eivät ole
mitään suloisia mummoja ja pappoja.
Se oli ehkä vitsi.

Haluaisi että vanhainkoti aukeaisi
joo kaikki ovet raukeaisivat
ja mummot ja papat lepattaen ulos
ryppyineen rullatuoleineen
kuin lehmien kevätlaidun säntäävän kirkas.
Mutta eivät he juokse, siksi

tule katsomaan pilviä vanhainkodin käytävillä.

Timo Harjun runot ovat hiljaista, rauhoittavaa puhetta pelästyttävistäkin asioista. Ymmärrettävää, joskus hiukan salaperäistä tekstiä. Pitkätkään proosarunot eivät väsytä.
Vaikka runoilija elää ihmisjoukossa, joka osittain on jo unohtanut, mitä se elämä oli, syntyy ymmärtämisen hetkiä jokapäiväisten rutiinienkin parissa. Jopa humoristisia hetkiä. Pieniä asioita. Rutiineihin kuuluu myös kuolleen mummon löytäminen lattialta.
Vanhainkodissa kyselylomakkeella kysellään outoja asioita, vanhojen laulujen sanat muuntuvat ulkopuoliselle käsittämättömiksi.

Harjun runo parhaimmillaan on herkkä ja hauras kuin vanhus. Se on hetki todellisuutta, jossa eletään menneisyyttä ja nykyhetkeä tässä ja nyt:

Minä voin lypsää lehmät. Sinun ei tarvitse huolehtia yhtään.
Totta kai, heti täytyy lähteä. Minä lähden heti.
Voit ihan rauhassa juoda kahvisi ja syödä nämä lääkkeet.
Kyllä osaan lypsää, otan muistisi käsiini.
Vaikka olenkin poika. Älä mummo huoli.
Minä voi pyytää vaikka Leenaa mukaani, Leena on lypsänyt paljon.
Itke ihan rauhassa. Minä lypsän kyllä ne lehmät.

Timo Harjun runokirja on viesti maailmasta, joka on meidän jokaisen edessä: vanhuus ja kuolema – kivuliasta unohtamista, oman itsensä menettämistä, tuntemattomia pelkoja, itkua, johon ei tiedä syytä. Runoilijan kanssa tutustuin etukäteen paikkaan, josta lähteminen on suuri ilo:

Kompastut kaadut, et löydä kotiin,
kielesi holvit sortuvat. Puheen malja putoaa puusta

—–

Vai mitä täällä oikein tapahtuu?
heihei kumarahullut aamusi
heihei lotinasi
heihei suojaton sitkeytesi
heihei nimesi

heihei nimetön sinäsi
Kappas
komero pilvistä kirkas

saa kämmenet räpyttelemään
Heihei taivas ja meri, avarat kaislat

vessa ahdas, henkselit ahtaasti pöntössä, hei hei henkselit.

Ojennan kirjan niin kunnallisille päättäjille kuin kaikille kansanedustajille, rahamassien vartijoille. Huomaatte kuinka hyvin nykyrunoutta voi ymmärtää. Jos vain sydäntä on.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, kritiikki, Mediamaailma, mynämäki, politiikka, runoilijat, sano suoraan, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta artikkeliin: ”Kastelimme heitä runsaasti kahvilla”

  1. pasanen sanoo:

    Tämän päivän KSML:ssa oli kahden Petäjän rusikoiman runoilijan kirjaesittelyt, Luoma-ahon (Ruumiita) ja Blombergin (Puhekuplia). Edellisestä Outi Kaikkonen (otsikoiden ”Löydän merkityksiä, mutta en löydä niitä”) sanoo: hajanaisuus ja pirstoutuminen ovat nykyrunossa niin sisäänrakennettuja piirteitä, että kokeellisempaa alkaa olla niiden hylkääminen. Luoma-aho risteilee molemmin puolin.

    Puhekuplista Hannu Waarala toteaa (”Ranskalaisen modernismin lehtolapsi”), että kirjoittaja kuuluu siihen kaartiin, joka on palannut kielen raunioille, modernin runon kumouksellista perinnettä sekä ironisoimaan että ottamaan vakavasti.

    Kolmas arvioitu on Jenni Haukio ja arvioitsija Jouni Tossavainen: edelliseen teokseen verrattuna Haukion kirja ei tuo juurikaan uutta. Kokoelma ei irtoa minästä teokseksi eikä proosasta runoksi.

    Jaa-a. Pitäis varmaan joskus käydä jossakin kaupungissa, jossa olisi kirjakauppa, josta voisi ostaa jonkun runokirjan, jotta tietäisi mistä puhutaan tai edes huomaisi ettei ymmärrä yhtään mitään mistä puhutaan.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Paras ratkaisu on aina se, että lukee kirjan itse. Toisaalta olisi mukava luottaa kriitikkoon, joka työkseen lukee ja arvioi.

      Juuri nyt olen tullut tilaisuudesta, jossa lähes 90-vuotias Siiri ulkomuistista lausi pitkän-pitkän runon ihmisten kiireistä. Se oli todellinen elämys! En tiedä kenen runo oli, mutta esitys oli unohtumaton.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Älä mitä murehdi: oli runokirja tai ei usein tuntuu siltä, että ei tiedä mistä puhutaan eikä ymmärrä mitään mistä puhutaan!!

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Kyllä runoilijankin pitäisi tietää, että RULLATUOLIT olivat keskiaikaisia välineitä, joiden alla olivat rullat ja niitä tuupittiin sauvoilla.
    Jos tietämystä olisi ollut, runoilija olisi korvannut sanan PYÖRÄTUOLILLA eikä se olisi tekstiä haitannut.
    Runoilija Timo Harjun tyylikäs runo meni tietämättömyyden takia täysin perseelleen. Pitäisi hiukan ottaa selvää, mistä milloinkin runoilee!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kaisa-Maria, nyt puhutaan runoista eikä rulla- eikä pyörätuoleissa! Senkin feministi!

  3. pasanen sanoo:

    Niinpä. Yrittää miettiä mitä sanat merkitsevät, kun pitäisi ymmärtää mitä sanojen takana on ja silloin kun sanojen sanoma riittää miettii mitä sanojen takana on. Spekulatiivistä fiktiota on sanojemme armas/karvas maailma.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Mutta kaikkien runoilijoiden viehätys on siinä, että ne uskaltavat laittaa sanoja kummalliseen järjestykseen ja iloita siitä, jos joku saa ajatuksesta hivenenkin kiinni, antavat lukijalle vapauden ymmärtää – vaikka väärinkin!

      Runoilijat ovat salaperäistä väkeä. Näkevät tosiaankin sanojen taakse.

  4. Kaisa-Maria sanoo:

    Kriitikot ovat mielestäni juuri sitä turhanpäivästä porukkaa, jotka eivät osaa itse parempia runoja tehdä.
    Jos alkaa runoja arvostella, pitäisi kriitikolla olla todellista näyttöä siitä, että on itse osannut tehdä vieläkin parempia runoja ja ylittänyt niillä kustannuskynnyksen.
    Muutenhan kenen tahansa pälliäisen sopii kirjoittaa niin sanottuun mediaan, että jonkun runo on muka hyvä tai huono.
    Tietäähän autokoulussakin opettaja enemmän kuin oppilas.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kallistun kovasti mielipiteesi kannalle. Ja sitten kun on vielä niin, että kun pääkaupunkilehden kriitikko on jotain sanonut, maaseudun pällit kirjoittavat samaa perässä.

  5. martta sanoo:

    Suurin osa ns. mediaan kirjoitetuista ”kritiikeistä” on aivan täyttä höpönlöpöä. Näin varsinkin useimmissa sanomalehdissä, joissa Paasikivi.-opiston käyneet täyttä bulkkia suoltavat pimatsut ja pojannulkit skriivailevat mitä mieleen tulee tyyliin ”viihdyin tämän parissa”.
    Kesäteatareista runoillut arviot ovat kaikkein kauheimpia. Joviaalit hupsut ”ettei vaan kukaan ottaisi nokkiinsa”-toimittajat eivät useinkaan ymmärrä esim. sanan dramaturgia merkitystä. Ja miksi pitäisikään, kun täysi tyhjä huttu menee täydestä kustantajaan. Ei kuitenkaan aina lukijaan, sillä lukijat ovat usein palhon fiksumpia kuin nämä toimitsijat luulevat tietävänsä.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Miksi jonkin runon tai romaanin arvion aina pitää olla kovia kokeneen kriitikon työtä. Aivan tavallisen lukijan lukuelämyksen esittely voisi olla lukijalle antoisampi. Nämä ”asiantuntijakritiikit” voisivat olla kirjallisuuslehtien heiniä.

      Suurempi mahdollisuus kritiikin on olla potaskaa kuin arvosteltavan teoksen. Miksi kriitikko vain haluaa ns. mollata tekijän hengentuotetta?

      Sen positiivisen puolen löytäminen joskus vasta vaikeaa on, sen tietää kuka lukija tahansa. Siinä kriitikonkin ammattitaito punnitaan.

  6. Aili Nupponen sanoo:

    Usein kriitikot eivät edes lue kokonaan runokokoelmia, vaan muutaman runon, jonka perusteella sitten kirjoittavat ns. kritiikkinsä. Kokemusta on.

    Tai lukevat osan runosta, ja ovat valmiit sanomaan tuomionsa. Tällaistakin tapahtuu.

    • tammikuu44 sanoo:

      Joskus tuntuu, että runoilijaraukka on vähän niin kuin lainsuojaton: kuka tahansa saa ampua tavattaessa!

      Esikoiskokoelmiin mielestäni pitäisi suhtautua kannustavasti.

      Äsken tossa luin yhdestä blogista, kuinka nuori kirjailija ihmetteli sitä, miten kustantaja vähät välittää uudesta tulokkaastaan, ilmeisesti mainostaakin vain niitä jo tunnettuja.

      Kaipa nyt pienenkin 1000 kappaleen painoksen kirjailija on muutaman mainoksen arvoinen. Ja muutaman sanomalehden kriitikon avion ansaitseva.

  7. martta sanoo:

    Ongelma on juuri siinä, että useimmissa sanomalehdissä ei ole ”kriitikoita” vaan kirjallisuudesta, kuvataiteesta ja vaikkapa runousesta voi kirjoittaa vaikkapa vasta-alkanut ylioppilastyttö. Ei siinä mitään, jos tuntee edes hiukan asiaa, mutta usein ei tunneta. Olisihan sekin outoa, jos esim. jääkiekko-ottelusta tekisi selostuksen ”toimittaja”, joka on ensi kertaa matsia katsomassa. Tulos oklisi varmaan, että ”kiekko oli milloin toisessa, milloin taasen toisessa päässä kaukaloa. Ja että kaukalossa oli kahdenlaisiin asusteisiin pukeutuneita ukkoja. Tätä lähinnä tarkoitin.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Sen täytyy olla kyllä kovin pieni lehti, jossa noin tapahtuu. Ja arveluttava, tuskin kovin luotettava missään suhteessa.

      Uskon, että suuremmissa ja itseään kunnioittavissa lehdissä ei toimita noin kuin kuvailit.

      • Timo Harju sanoo:

        Kiitos kovin paljon!

        Timo Harju

        P.S. Tiedän kyllä että pyörätuoli on virallinen nimi, mutta kun rullatuolit rullaa alkusointuineen ja muutenkin niin kivasti. Rulla on isompi kuin pyörä, minun korvassani. Ja tuntuu hyvältä käyttää sanoja, joita ihmiset oikeasti käyttävät. Ehkä tämä on julmaa heitä kohtaan, jotka yrittävät suojella kieltä ja pitää tippumisen tippumisena ja putoamisen putoamisena. En tosin ajattele etteikö heitäkin tarvittaisi siihen, että saamme jotain hyvää kielellä aikaiseksi.

  8. tammikuu44 sanoo:

    Runoilija Timo, sinulle itsellesi kiitokset niin vanhusten hoidosta kuin runoilusta, ajatuksistasi ja teoistasi siis.

    Se mäkätys siitä rullatuolista oli uskoakseni – ja mäkättäen tuntien uskonkin – pelkkaa huumorivitsiä!

    Hyviä runoiluilmoja ja joulun odotusta!

    Hymyilevä eläkeläinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s