Pyhäinpäivän kiiltomadot, lyhdynkantajat

Mikä ihmeen pyhäinpäivä? Eihän nykyihmiselle ole mikään pyhää. Ennen sanottiin sunnuntaita pyhäpäiväksi. Sen erotti arjesta siitä, että kaupat olivat kiinni.  Nykyään ne ovat auki. Paitsi nyt pyhäinpäivänä kaupat ovat vanhan tavan mukaan kiinni. Vallan merkillistä.  Mikä nyt sitten on niin pyhää?
Miten joku pyhä voi sulkea kaupat – mitäs nyt tehdään, missäs nyt shoppaillaan, sieluni on rauhaton!

Kaikkien pyhien päivä. Pyhimyksiä, eihän niitäkään meillä ole, paitsi yksi värttinäluun palanen. Pyhän Henrikin värttinäluu, opetettiin koulussa, Lalli sitä vastoin oli ilkeä murhamies, konnien konna. Pyhimys on unohtunut, mutta Lalli elää.

Ostin etelänmatkalla luostarista ikonin, siinä on pyhimyksen kuva, joku pyhä mies. Athos-vuoren luostari on niin pyhä, ettei sinne pääse naiset ollenkaan – pienessä matkaikonissani on kuitenkin Kristuksen kuvaa vastapäätä Neitsyt Marian kuva.
Pyhä varmaan, tämä pienikin ikoni,  vai pitäisikä vielä pyhittää, en tiedä. Kätevä keksintö kuitenkin: oliivipuinen, tulitikkurasian kokoinen ja näköinen ikoni aukeaa kuin ikkuna. Helposti, vanha keksintö.

Keskiviikkona olin vanhojen ihmisten kanssa retkellä, joka tehtiin Ruskolle, tutustuttiin Ruskon harmaakivikirkkoon. Raudoitetussa 40 kiloa painavassa arkussa monimutkaisen lukon takana säilytetään vanhoja ja arvokkaita kirkon esineitä. Hopeinen viinikarahvi ja kultainen ehtoollisastia. Pyhä kalkki!
Pyhät esineet on suljettu raudoitettuun arkkuun. Niitä ei sieltä varas saa, ei näe kukaan. Pyhä on piilossa, ulottumattomissa, poissa silmistä ja mielestä.
Näin meille on käynyt.

Pyhäinpäivänä menen naapurin 83-vuotiaan Jennyn kanssa viemään Jennyn miehen haudalle lyhdyn. Pimeydessä loistavat sytytetyt kynttilät, kiiltomatojen lyhdyt.
Kiiltomadot, jotka antiikin kreikkalaisille merkitsivät myös sielua. Meidän sielumme täällä. Yön pimeydessä jotain hiljaista valoa.

*

Katso pyhäinpäivän perinteestä!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirkko, luterilainen kirkko, mynämäki, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Pyhäinpäivän kiiltomadot, lyhdynkantajat

  1. isopeikko sanoo:

    On pyhää. Pyhää on liikevaihto ja kate. Pyhempää vielä voitto ja tuotto. Kaikki muu onkin tuotannon tekijöitä. Ja jollei ole niin sitä ei tarvita. Ja jollei se kuulostaisi fraasilta, niin lisäisin vielä tähän sanat ”pyhä yksinkertaisuus”, mutta nyt en viitsi olla niin yksinkertainen.

    • tammikuu44 sanoo:

      Äläs muuta puhu, ihastuin tuohon pyhään yksinkertaisuuteen: nykyään sekin ymmärretään kirjaimellisesti – katsokaamme vaikka poliitikkojamme, pyhimyksiä kaikki.

  2. Nils-Åke sanoo:

    Meillä Suomessa vietetään sekä vainajien että pyhien päivää yhdessä. Ne ovat kuitenkin alunperin kaksi eri päivää ja niin katolinen kirkko viettää niitä edelleenkin.
    Tänään, lokakuun viimeinen päivä on vainajien muistopäivä, dies
    onmium defunctorum. Se on pyhäpäivä, jolloin kirkoissa luetaan tietenkin messu, mutta myöskin hautauismailla pidetään hartaushetki.
    Huomenna, marraskuun 1.päivänä on kaikkien pyhien päivä, Festo omnium sanctorum. Se on siis kaikkien pyhien eli kirkon pyhimysten päivä, jolloin kirkko rukoilee näiden pyhimysten esirukouksia. Päivän evankeliumiteksti on joka vuosi sama eli Luukaan evankeliumin 5.luku. Se on sumalaisessa raamatussa otsikoitu: Vuorisaarna, autuaat.
    Lukekaa se, se on painavaa tektstiä!

  3. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Kiitos Åke tiedoista, jotka tämä amerikkalaisen halloween-mössön omaksunut nuorio on tyystin unohtanut.

    Halloween ei kuulu suomalaiseen juhlaperinteeseen. Se on rymyjuhla, joka Amerikoissa lienee talven alkamisen juhla, seurausta pirun metkuista. Sopii siis sinne oikein hyvin.

    Yhdysvalloissa lapset pukeutuvat kummituksiksi ja kiertävät kerjäämässä karamelleja. – Muistuttaa siis meikäläistä nuuttipukki perinnettä.

  4. Aili Nupponen sanoo:

    Useimmille meistä pyhiä ovat kuolleet läheiset, ne joita rakastamme ja kunnioitamme.

    Mielestäni luterilaisilla ei ole varsinaisia pyhimyksiä, vai lienenkö ymmärtänyt asian väärin…

    Ortodoksit ovat asia erikseen, heillä on paljon pyhimyksiä ja pyhäinjäännöksiä. Viimeksi mainittua en ymmärrä.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Vaikka luterilaisilla ei olekaan varsinaisia pyhimyksi, on olemassa kauniita tapoja kuten tuo kynttilöiden tuominen haudoille, rakkaitten muistelu. Eiköpä siinä olekin jotain pyhää.

      Siinä on sekin hyvä puoli, että voi rauhallisesti ajatella omankin matkansa päätä. Levollisesti.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Pyhimys Henrikin värttinäluu! Lieneekö ihan alkuperäinen? Eikös siltä isompaa luuta jäänyt?
    Tappavat nyt Lallin! Sen pitkään ilmestyneen sanomalehden.
    Entisen työnantajani vakiokysymys oli, kun ajeltiin Köyliön kohdalla Helsingin suuntaan:
    ”Minkäs järven jäällä se Lalli tapettiin?”
    Vastaus alkoi olla matkustusporukalla jo yleisessä tiedossa, mutta työnantajan mieliksi joku aina vastasi:
    ”Köyliönjärven jäällä.”
    Silloin tietoviisas tehtaan patruuna kysyi naama virneessä:
    ”Olikos se Lalli, joka tapettiin?”

    • tammikuu44 sanoo:

      Jotkut tutkijat väittävät, että se ei ole ollenkaan vättinäluu vaan ihan muu luu. Ja jotkut sanovat, että koko luu on ihan jonkun muun olennon kuin Henrik-piispan luu, koska koko Henrikkiä ei ole edes ollut.

      Kaikenlaista sitä tutkitaan ja puhutaan. Kaikenlaista tavaraa pidetään pyhänä.

  6. Aili Nupponen sanoo:

    Ja pyhiä ovat nekin ihmiset, jotka pitävät näitä myyttejä yllä, esimerkiksi ortodoksikirkon metropoliitat. Ja roomalaisilla on tietenkin omansa…

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ehkä meille tavallisille pulliaisille riittää toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostaminen; siinä on pyhyyttä jos missä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s