Voittaja ilman vastuuta ei ole koulukiusaajaa kummempi

“Minä en ole tehnyt mitään laitonta“, sanoi eräs tunnettu pääministeri jokunen aika sitten vaalirahoitussotkujen ja niihin liittyvien puukauppojen yhteydessä.
Kovasti tuntuu repliikki tutulta erityisesti jokaisesta opettajasta. Sanat ovat  ensimmäisenä huulilla jokaisella koulukiusaamisesta tai muusta luvattomasta teosta kiinnijääneellä: “En varmaan heitellyt kiviä, en varmasti häirinnyt opetusta. En. Muutkin häiritsi, muutkin kiusasivat.”

Koulun terveydenhoitaja, koulukuraattori, luokanvalvoja, rehtori ja koulupsykologi tutkivat asiaa. Otetaan yhteyttä vanhempiin, oppilastyöryhmä kokoontuu. Lopputuloksena on, että kiusaajaa pitää ymmärtää, on niin huonot kotiolotkin, isä on työtön, äiti on löytänyt toisen miehen.
Alkaa kiusaajan ymmärtämisvaihe, uhri unohdetaan. Psykologit veisaavat  samaa virttä kuin iltapäivälehdet: yhteiskuntarakenne, työttömyys, seksistinen mainonta ovat syyllisiä. Lasta ei saa syyllistää. Kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä. Plus miinus nolla.

Mutta nyt kuuluu Ruotsista kummia!

Ruotsalainen teologian tohtori ja etiikan tutkija Ann Heberlein iskee kirjassaan Se ei ollut minun vikani pöytään uudet vanhoin totuuksin merkityt kortit: elämästään ja teoistaan ihmisen tulee  itse ottaa vastuu, ihmisen on osattava tuntea myös syyllisyyttä pahoista teostaan.

On olemassa sekä oikeita että vääriä tekoja. On valittava oikeita.
Jos  vaatii oikeuksia, täytyy huolehtia siitä, että osaa ottaa vastuun omista teoistaan, täyttää omat velvollisuutensa, ei polje toisen oikeuksia. Meidän tulee ennen kaikkea huolehtia niitten ihmisten oikeuksista, jotka tekevät velvollisuutensa. Jokaisen on saatava ansionsa mukaan.

Ennen kuin panostamme kiusaajien oikeuteen oppia lukemaan—- meidän tulee huolehtia, että kiusatut ovat turvassa.” Väärintekijää on rangaistava, eikä  rangaista uhria jättämällä asia puolitiehen. Kiusaajan on kannettava vastuu, opittava tuntemaan syyllisyyttä vääristä teoista.
Jos näin ei tapahdu, kiusattu jää käsitykseen, että hänestä ei välitetä, kiusaajasta kylläkin, tuskin hän on edes arvokas ihminen. Kiusaajasta tuleekin voittaja, luokan pomo.

“Jos ei ole syyllisyyttä ei voi olla vastuullisuutta“, kirjoittaa Ann Heberlein. On väärin ajatella, että jokainen ihminen  on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin on:  emmehän toki voi hyväksyä esimerkiksi natsia tai rasistia. Vääryyksiä ei voi puolustella millään, ei edes  sillä, että ne kuuluvat jonkin kulttuurin perinteeseen.

Olisiko tästä jotain opittavaa?

Ann Heberleinilla on paljon sanottavaa niin opettajille kuin virkamiehille, poliittisille päättäjille ja jatkuvan kasvun hurmiossa eläville suurille sekä pienille toimitusjohtajille ja guruille.

Taloussotkuista ja lamasta syytellään markkinavoimia ja yhteiskunnan rakenteita, kun pitäisi syyllistää ahneita päätöksiä tehneet ihmiset.  Nykyiset talousopit jatkuvan kasvun vaatimuksineen, voittamisen ja kilpailun pitäminen ykköshyveenä kasvattaa myös irtisanomisilmoituksia jakavista pikkupomoista itsevarmoja hölmöjä. “Heikot sortuu elon tiellä“, olivat hänen viimeiset sanansa ennen infarktia.

Koulukiusaajaa kummempi ei ole valtaa omistavista se, joka omia etuja vaalien pyrkii entistä suurempaan tuloerojen kasvuun ja lisää näin yhteiskunnan pahoinvointia. Voitonhuumassakin on tunnettava vastuu.

Syyllisiä eivät ole  työttömät, jotka kärsivät tehdyistä päätöksistä, syylisiä ovat ne, joille vastuu on annettu, mutta jotka eivät osaa sitä kantaa. “Vääryys on tehtävä näkyväksi“, kirjoittaa Ann Heberlein.

____________________
Ann Heberlein, Se ei ollut minun vikani. Vastuunottamisen taito. Atena 2009.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, feminismi, ihmiset, ihmissuhteet, koulu, koululaitos, luterilainen kirkko, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

20 vastausta artikkeliin: Voittaja ilman vastuuta ei ole koulukiusaajaa kummempi

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Huomenta Hymyilevä!

    Meidät vanhan ajan ihmiset opetettiin juuri noin: ottamaan vastuu omista (ja joskus toistenkin) teoista. Nyt on muotia ymmärtää kaikkia pahantekijöitä, sillä heitä on niin paljon ja heillähän on – kuten sanoit – olleet huonot kotiolot. Syyllisiä ovat kaikki muut: isät, äidit, opettajat, yhteiskunta ja muut lähimmäiset. Jopa pahanteon uhrikin on enemmän syyllinen kuin sen teon tekijä.

    Nykyään suurin vastuunkantaja on yhteiskunta, jonka kontolle jää vahinkojen paikkaaminen. Uhreja ei kannata paljon ajatella, mutta sitä teon tekijää sitäkin enemmän. Sillä hänkin on uhri – vai onko?

  2. Heli sanoo:

    Heippa! Pitkästä aikaa :)
    Mielenkiintoisen kirjan olet löytänyt! Ja totta on kyllä mainitsemasi asiat vastuunkantamisesta, mutta helposti sitä sortuu monenlaisii ylilyönteihin kun aletaan näitä asioita puimaan. Tuo ”pahantekijöiden ymmärtäminen” jossain mielessä ei kuitenkaan periaatteessa ole huono asia ollenkaan. Sillä niin totta on, että ajat ja sen ansioista ihmiset ovat muuttuneet. Ne lainalaisuudet ja periaatteet, joilla Teitä ja minuakin on kasvatettu ja opetettu eivät enää päde. Ei ole enää yksikoikoista tapaa puuttua, sillä me elämme niin monimutkaistuneessa, moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vanhemmuus ja sitä kautta lapsuuskin on jossain määrin hukassa. Eihän sitä voi yleistää, mutta se on kyllä hyvin yleistä. Koska siis ihmiset, taustat ja lapsuudet ovat erilaisia kuin ennen, niin meidän tulee myös ymmärtää ”pahantekijöitä”, mutta EI se kyllä missään nimessä saa tapahtua kiusattujen ja muiden tämän ”pahuuden” kohteiksi joutuneiden kustannuksella. Ei näistä ongelmista selvitä kuitenkaan pelkällä rankaisemisella, sillä niinkuin itsekin tiedämme, hyvä saa aikaan hyvää, paha pahaa. Tärkeää on, että lapsillemme opetetaan ajoissa oikea ja väärä ja tietysti väärintekeminen pitää huomata ja siihen pitää puuttua, sekä se pitää lopettaa. Kaiken pohjalla on silti välittäminen ja että me ihmisenä, opettajina, vanhempina näyttäisimme omalla esimerkillämme lapsillemme, ystävillemme, läheisillemme että me välitämme miten sinulla menee, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinulle tulevaisuudessa kuuluu. Tämä on meidän vastuunkantamista, emmekä voi siirtää tätä vastuuta yhteiskunnalle, emmekä lapsillemme. Aikuisilla on vastuu huolehtia siitä, että lapsista tulee vastuullisia nuoria ja aikuisia. Ja sitä vastuuta opetataan välittämällä ja antamalla vastuuta, luottamalla ja odottamalla lapselta vastuullista käyttäytymistä. SIllä jos lapselta odotetaan hyvää, (kuten jos aikuiseltakin) hän yleensä haluaa täyttää odotukset. Jos häneltä taas ei ole koskaan odotettu mitään – mitä syytä hänen olisi olla odotusten arvoinen.

    • tammikuu44 sanoo:

      Totisesti mielenkiintoinen kirja!

      Tuossa ”pahantekijöiden ymmärtämisessä” Heberlein mitä ilmeisimmin takoittaa sitä, että kun me alamme oiken säälitellen ymmärtää pahantekijää, me samalla alamme ymmärtää puolusteluja, joita pahantekijä esittää. Tämä johtaa pahuuden piilotteluun ja pahuudesta voi tulla vieläkin pahempaa, kun pahaa tekoa aletaan ikään kuin vähätellä ja puolustella.

      ”Pahuus on tehtävä näkyväksi ennen kuin sen voi tuhota” kirjoittaa Heberlein. Nyt täytyy pitää mielessä, että paha teko ei ole pahaa tehneen lapsen synonyymi. Sitäpaitsi kaikki virheelliset teot evät ole pahuutta.

      Olen samaa mieltä, että pelkkä rankaiseminen ei riitä. Sillä ikään kuin vain lunastetaan paha teko olemattomaksi ja pahuuteen syyllistyneessä ei tapahtu mitään, korkeintaan uhma kasvaa. Tarkoitus olisi, että asiaa käsiteltäisiin niin kauan, että pahantekijä ymmärtäisi, miltä uhrista tuntuu ja yritettäisiin saadan hänet ymmärtämään, että hän itse on vastuussa, hän on syyllinen; teko pitää jotenkin hyvittää eli ottaa vastuu!
      Esimerkiksi vanhemmat eivät saa ottaa lapsen tekoa kontolleen ja omaksi syyllisyydekseen. Tästä alkaa lapsen kasvaminen vatuulliseksi ihmiseksi. Tasa-arvo saavutetaan kahden ihmisen välillä vasta sitten, kun kumpikaan ei loukkaa toista. Esimerkiksi oikeus opiskeluun vaarantuu, jos ei kunnioita muita oppilaista. Oikeudet eivät saa olla itsestäänselviä, on osattava kantaa vastuuta.

      Tietenkin melko utopistinen kuivitelma. Välittämistä mitä suurimassa määrin on kuitenkin se, että lasta ei vain pelasteta pulasta ja makseta kaikkea rahalla, vaan selvästi pannaan vastuuseen teostaan.
      – Jotenkin näin ymmärsin Heberleinin ajatuksen.

      Sitä pahuutta on tietenkin monta astetta ja joskus ollaan varmasti tekemisissä jo pahasti häiriintyneen lapsen kanssa. Näille pitäisi saada todellista asiantuntija-apua ja nopeasti! Tavallinen normaaliluokka ei ole oikea paikka.

      Kaikki lapset eivät suinkaan ole hyviä sellaisina kuin ovat; puutteet pitää korjata.

      Tiedän mitkä ongelmat koulussa ovat ja on helppo vaatia kaikenlaista, varsinkin näin elkkeellä.
      Tuo kirja kannattaa kuitenkin lukea, vaikka kaikkea ei allekrjoittaisikaan.
      Ilmeisesti se Kivan koulu -ohjelma on saanut jo nyt paljon hyvää aikaa.

      Hyvää joulun odotusta!

  3. pasanen sanoo:

    Poliitikot säätävät lakeja ja tuntevat siten myös parhaiten sen porsaanreiät. Niitähän aina jää; ei tarvitse kauan lukea lakitekstiä, kun ymmärtää miten vaikeata on sanoilla merkitä lain ja laittomuuden raja. Siksi laittomuuksiin syyllistymättömyys ei vielä kerro (lainsäätäjistä varsinkaan) kovin paljon. Laittomuuteen syyllistyminen voi yhtä hyvin olla huonon lainopillisen avustajan syytä (verosuunnittelu/veronkierto). Mutta oikein ja väärin tekeminen onkin sitten juttu erikseen. Puutetta on ihmisistä, jotka noudattaisivat vaativampia kriteereitä kuin lakikirja. ”Joka tekee vain sen mikä vaaditaan, on orja. Joka tekee enemmän on vapaa”

    • Aili Nupponen sanoo:

      Niistä lakien porsaanrei’istä olen sitä mieltä, että ne ovat tahallaan tehtyjä, varsinkin ne, jotka sallivat verojenkierron.
      Tämäkin laki, joka sallii palkan otettavan pääomatulona, on ihan varmasti tahallaan säädetty, ei mikään moka.

      Mihinkään oikeudenmukaisuuteen lakien säädössä ei edes pyritä, vaan röyhkeimmät ja ahneimmat voivat kiertää useimpia lakeja mielensä mukaan. Onhan heillä varaa palkata hyviä lakiasiantuntijoita vaikka kokonainen armeija ajamaan heidän etujaan.

      Nämä ahneet ihmiset nauravat (naiivien) ihmisten etiikkalle.

  4. tammikuu44 sanoo:

    Pasaselle: Ihmiskunnan pitäisi ruveta hoivaamaan vielä jossain ihmisissä elossa olevaa oikean ja värän tajua. Uskon, että kyllä ihmisillä on ns. omatunto, ei se ole mikään yksistään uskontoon liittyvä asia.

    Etiikkaa, ei etikkaa!

    Ailalle: Surullista mutta totta: lait ovat sellaisia kuin niitä taitava lakimies lukee.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Tässä vielä jotain hyve-etiikasta. Heberlein kirjoittaa:

      ” Ihmisen pelastamiseksi on palattava Aristoteleeen hyve-etiikkaan, siis filosofiseen koulukuntaan, joka on kiinnostuneempi hyvistä ihmisistä kuin hyvistä teoista.

      Millainen on hyvä ihminen – ja miten sellaiseksi tullaan – pitäisi olla kiinnostavampi ongelma kuin oikeat teot,—

      Tarvitaan kokonaisnäkemys ihmisestä ja hänen teoistaan. Ihminen ei ole sarja irrallisia tekoja. Yksittäisiä tekoja ei voi erottaa muista teoista, niitä on tarkasteltva laajemmasta näkökulmasta.— On hyvä olla vastuussa ympäristöstä— mutta mitä virkaa on ostamilani luomubanaaneilla, jos en välitä siitä, että naapuni pahoinpitelee vaimoaan.— täytyy punnita vastuutaan kaikilla elämänaloilla.

      Hyve-etiikan mukaan hyvä ihminen tekee hyviä tekoja,siksi on tärkeintä kasvaminen hyväksi ihmiseksi.

      Hyve on toivottava luonteenpiirre.– Hyveitä ovat esimerkiksi armeliaisuus, oikeudenmukaisuus, pitkämielisyys, anteliaisuus ja suvitsevaisuus. hyve on ominaisuus, joka auttaa elämään hyvää elämää ja olemaan hyvä ihminen.”

  5. pasanen sanoo:

    Hyödyn näkökulma (joka vielä usein rajoittuu ns. viivan alle jääväksi tulokseksi) on kuin musta surma, joka raunioitti aikoinaan kokonaisia yhdyskuntia. Kun ”säästetään” se tarkoittaa, että rahat sijoitetaan paremman tuoton toivossa voitto-odotuksiin, jotka ennemmin tai myöhemmin osoittautuvat pyramiidihuijauksen kaltaisiksi. Tätä podetaan aikansa kuin Nummisuutarin Esko krapulaa ja kohta on sama meno vauhdissa. Sankareita ovat he, jotka onnistuvat oikeaan aikaan kotiuttamaan suurimmat voitot. Säilyttääkseen edes rippeitä hyveestä ei voi muuta kuin siirtyä marginaaliin. Vai onko muita vaihtoehtoja?

    • tammikuu44 sanoo:

      Itse asiassa se marginaaliryhmässä olo ei ole ollenkaan hassumpaa, kun vain jotenkin voisi hoitaan marginaalisen toimeentulosa. Näin eläkkeellä sen huomaa: vähälläkin tulee toimeneen ja voi olla ihan tyytyväinen.

      Uutisissä kerrottiin eilen, kuinka jossain pitkien etäisyyksien kunnassa kokeillaan toimistobussia. Idea: voit aloittaa työt heti bussiin noustessa eli käyttää työntekoon työmatkaasi ennen ”tuhlaamasi” ajan! Työnantaja kotiuttaa näin pienetkin voitot.

  6. maria sanoo:

    Pasanen on oikeassa. Yleensä marginaalista tosin näkee laajemmalle kuin keskeltä väkijoukkoa, joka silmät kiiluen juoksee mammonan perässä ja paheksuu miljoonia tienaavia yritysjohtajia, mutta samalla toivoo että onnistuisi itsekin löytämään jostain kultamunia munivan kanan.
    Kaikella toki on hintansa, ja tavallinen työtään tekevä peruskansalainen on yksi nappula muun tuotantokoneiston mukana. Näin tämä apparaatti toimii. Jos nappulaa ei tarvita, joutaa hän odottamaan, että taas löytyisi rattaissa edes jokin pieni rooli, vaikka vain kuiskaajan osa.

    • tammikuu44 sanoo:

      Ja kun saisi jotenkin luun kurkkuun noille voitttaja-asennetta saarnaaville pelleille! Miksi minun pitäisi huhkia peräsuoli puukonpään verran ulkona jonkin osakkailleen voittoa tuttavan yhtiön hyväksi?

      Ainoa selitys mille tahansa työnteolle on se, että useimpien ihmisten on sitä pakko tehdä – ja kaiken kukkuraksi vielä peläten, että menettäisi tuon jonninjoutavan puuhastelunsa.

      Ihmisten pitäisi enemmänki ajatella, että ei vahingoita muita ihmisiä toimillaan ja päätöksillään – kuten kilpailuyhteiskunnassamme jatkuvasti tapahtuu – kuin kilpailla, panna kaikkensa peliin ja muka voittaa!

  7. maria sanoo:

    Sain kunnian olla tännän seuraamassa Markku Lehmuskallion Maan muisti-elokuvan esitystä. Tulossa TV 2:sta joskus ensi pääsiäisen tienoilla. Kannattaa panna muistiin!
    Markku L:n ja nenetsi Anastasia Lapsuin elokuva antaa kuvaa 11 000 vuoden ajalta ihmiskunnan historiasta. Luit oikein! 70 minuuttiin laitettuna melkoinen haaste.
    Lehmuskallio on lukenut elokuvaa varten valtavan määrän maiden ja kansojen historiaa mm.
    Hänen käsityksensä on sikäli hieno, että se ottaa huomioon laajat kokonaisuudet.
    Kannattaakin muistaa, että tämä meidän ainutlaatuisena kokemamme aika, juuri nyt, on tietysti hienoa mutta varsin pieni asia laajemmassa kokonaisuudessa. Rappeutuvat, ahneuteen ja henkiseen selkärangattomuuteen sorttuvat ihmisen viritelmän kaatuvat ajan myötä varmasti nurin, mutta toisaalta M.L: totesi, että turha on hurskastellakaan: kaikiassa meissä asuu pieni Hitleri, halusimme tai emme.
    ”Siedämme juuri ja juuri kaltaisiamme ihmisiä, mutta kaikkea outoa vastustamme. Näin on ollut aina ja tulee olemaan, totesi M.L.
    Tämä ei kai varsinaisesti liity Hymyilevän alkutekstiin, mutta jountuipa mieleeni.
    Kristinuskon myötä ihmiset ottivat luonnosta herruuden ja alkoivat lisääntyä. Tämä mm. siksi, että pikkulasten surmaaminen kiellettiin. Aiemmin pidettiin elossa vain ne, jotka yhteistö pystyi oikeasti ruokkimaan. Mielenkiintoista.
    Oisko tässä ideantynkää: ensin liian vanhoille ja raihnaille ns. knappimottaan ja sitten pahasisuisille räkänokille ja muille häiriköille matkalippu autuaammille leikkikentille. (No, mustaa huumoria….)
    Mutta pitäkää kaikki mielssä, ja katsokaa elokuva! ETTE KADU, sen takaan.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ilman muuta katsomme.

      Ihmemies se Lehmuskallio, tekee tosissaan ja mielenkiinnosta elokuviaan. Ei ole voittajien asialla, vaan ikään kuin ihmisyyden puolestapuhuja.

      Missä sen filmin näit, oliko Lemuskallio itse paikalla?

  8. maria sanoo:

    Juu, oli paikalla. Myös Anastasia oli.
    Se oli Satakunnan museolla. Saimme yllätykseksemme kutsun. Hienoa!
    Lue 4.11. Ts, siinä erittäin ansiokas juttu asiasta. Filmin kesto muuten noin 80 min., pränttäsin vahingossa 70 min.
    Oli yksi hienoimmista kokemuksista pitkään aikaan. Miettimisen aihetta riittää, ja elokuva avasi silmiä ja antoi vahvistusta omille, hiljaisille ajatuksille, joita tuskin on uskaltanut lausua ääneen kun pelkää että merkonomit ja nauraa…

  9. maria sanoo:

    Ja korjauksena vielä, että elokuva keskittyy nimenomaan Suomen esihistoriaan ja myös nykypäivään, mutta peilaa toki samalla laajemmaltikin eurooppalaisia ihmisen jälkiä.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Siinä on nyt kaksi ihmistä, jotka edustavat inhimillistä tapaa katsella maailmaa, tehdä asioita asioiden itsensä vuoksi eikä rahallisen hyödyn ja voittamisen tarpeesta ja himosta!

      Lehmuskallio ja Lapsuin ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin voittajia verrattaessa nykyajan ”voittajiin”, niihin jotka vetävät öljypuken läpi ikivanhan porotalousalueen; jurtta on säilynyt 11 000 vuotta tundralla, mutta rahan tuoma ”onni” pyyhkäisee muutamassa vuodessa koko nenetsikulttuurin pois tieltään.

      Lehmuskallion ja Lapsuin filmi Maan muisti dokumentoi ihmiskunnan menneisyyttä, jonka näkyjä ihminen kantaa alitajunnassaan. Kannamme perintöä tuhansien vuosien takaa.

      – Alussa näimme unia. Nyt näemme rahaa, Lehmuskallio sanoo lehtihaastattelussa (TS 4.11.)

  10. utukka sanoo:

    Mitä siellä nyt houritaan? Eiks tää jo selvinnyt, että sukupuolet, joita on noin kaksi, ovat erilaiset, pöksyistäkin ulkona. Kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ei siinä sinisillä tai punaisilla pöksyillä ole mitään tekemistä. Meillä on pojat ja tytöt – miehet ja naiset. Alkaa kuulostaa alkeelliselta, kuten . . .

    Psykologia on jo aikaa sitten kertonut, että omatunto, eli tieto oikeasta ja väärästä, kasvaa ympäristön myötä. Ihmissyöjille sopii se, mikä ei meille ”kristityille”.
    OPETETTAKOON KAKAROILLE IHMISYYTTÄ, niin niistä tulee ehkä hyviä ministereitä ???

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Anne Heberlein kirjoittaa: ”Perusvelvollisuus on ottaa vastuu teoistaan ja kantaa virheidensä ja puutteidensa seuraukset. Vähintäinkin voi vaatia, että jokainen ihminen kunnioittaa muiden oikeuksia eikä käytä valtaansa väärin loukkaamalla muita.”

      Kirpeäkin arvostelu sen sijaan on monesti paikallaan. Eihän mikään muutu,jos epäkohtia ei tuoda esille.

      Hyvä kirja kaiken kaikkiaan. Juuri tuo ihmisyyden opettaminen on hänen sanomassaan keskeisellä sijalla.

  11. maria sanoo:

    Lehmuskallio myös toi esille historiamme raadollisen puolen: vallalla olevat aatteet ovat aina tuhonneet vanhojen aatteiden ”merkit” altaan.
    Kaikissa kulttuureissa, myäs alkuperäis- toiset ihmiset ovat olleet tavallaan voittajia eli pystyneet hamauamaan yhteisestä varannosta itselleen toisia enmmän. Varakkaat ovat maailman sivu halveksineet vähäväkisiä. Niin ettei mitään uutta auringon alla, järjestelmästä tai aatteesta riippumatta….
    Alkuperäiskulttuureissa luonnonvalinta on tarkoituksenmukaista, meidän kulttuurimme ”valintakriteerit” ovat epämääräisempiä.
    En tiedä sitten, mitä ”inhimillisyys” on, sillä aina kulloistenkin kriteerien valossa ”vahvemmat” ovat potkineet ”heikompia” päähän.
    Kovapäiset ovat tässä luonnonvalinnassa kai sitten vahvoilla. Ainakin loogisesti ajatelleen.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Nykyaikana tuosta vahvempien tavastsa potkia heikompia päähän on tehty oikein hyve, jota sanotaan kilpailuksi, kilpailukyvyksi, voittamiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s