Kirjallisuusmatinea vaippapöksyille ja tarhaikäisille

Kuvittelin kokemukseni riittävän, kun suostuin Vehmaan kirjastotädin Sirpa Ikala-Suomalaisen ehdottaman neljän satutuokion vetäjäksi, satumummoksi.
Niinpä…

Ensimmäisessä satutuokioksi kaavaillussa tilaisuudessa oli mukana  vappapöksyisiä perhepäivähoidossa olevia pyöreäsilmäisiä taapertajia, ujostelemattomia tarhaikäisiä ja muutama esikoululainen. Siis helppo juttu.
Niinpä….

Joukkue katsoo minua hiukan ujostellen. Ääneti. Siinä samassa teen virhelaskelman: näitä pitää rohkaista! Tässä siis ensiksi Kirsi Kunnaksen runo Kattila ja perunat. Luen eläytyen, tullaan kohtaan: “…… sanoi kattila ja nosti hattua”, samassa kaikki yhdestä suusta huutavat:
– PSHIII!
Innostuvat ja taas:
–  PSHIIIIII!.
ei tule loppua, loppua…

Koska tämä meni hienosti ja melkein hulinaksi  jatkan Jukka Laajarinteen kirjalla Mummon kone. Loistokeksintö: kaikki innoissaan ja keksimässä heti, mitä seuraavaksi pannaan koneeseen.  Ääntään säästelemättä matkivat koneen pörinää. Jees, tämähän sujuu! Riemuissani huomautan, että kannattiko koneeseen nyt laittaa vasara, kun tuli pelkkiä koneen osia ja kone hajosi. Todisteeksi näytän kuvaa muttereista ja rattaista.
– Joooooo, huutavat kaikki.
Ei mitään moraalia. Vaippapöksyt ja tarhaikäiset eivät siis ymmärrä mitään esimerkiksi Kantin kategorisesta imperatiivista, päättelen. Ei mitään moraalia, hyvä kone rikottaisiin tuosta vaan. Masentavaa!

Sakki pitäisi saada hiljaiseksi. Siispä aion koettaa taikaa. Kirsi Kunnaksen runo: “Nyt on juuri oikea aika muurahaisen lentää kuuhun ja tehdä siellä sellainen taika, että namusia sataa suuhun.” Käsken kaikkien sulkea silmät ja avata suunsa. Kaikki kuuntelevat suu auki.

Taioin: Simsala-bim!
Satoiko namusia suuhun?
Eeeeiii, huutaa joukko pettyneenä. Yksi kuitenkin ymmärtää, mistä on kyse, siis pelkästä petoksesta, vai vain hänkö ymmärtää sadun ja toden eron.
Mulle tuli suuhun raidallinen karamelli, sanoo Veera.

Kaikki katsovat Veeraa kummissaan ja Veera katsoo minua kuin häpeissään. Nyt siis ollaan  toden ja valheen,  opetuksen ja mielikuvituksen, sadun ja taian häilyvässä rajamaastossa.
Hienoa Veera, yritän taikoa uudestaan myöhemmin, ymmärrän sentään sanoa.

Tartun Jukka Laajarinteen kirjaan Ruoalla ei saa leikkiä.
Luen nykyajan Midaksesta, jonka kädet sottaantuivat kebabin syönnistä ja sitten sottaantui tukka ja seinä ja äiti meinasi sottaantua. Piti mennä pesulle. Mitä tästä opimme?
Äiti ei halaa likaista lasta! sanoo Liisa.
Aina pitää pestä kädet, muuten tulee sikasellanen…flunssa, sanoo Kerttu.
Älä koske mihinkään, sanoo Jukka-setä.

Kun heinää syö -kertomus herättää monien muistot omasta heinänsyönnistä. Ruohoa oli itsekukin kuitenkin syönyt vähemmän kuin lehmä, paitsi Miia, joka oli syönyt ruohosipulia. Mutta märehtiminen ei kaikilta onnistu. Leukoihin tulee liikettä, kun neuvon, että märehtiminen näyttää vähän purukumin jauhamiselta.

Puraisuja-jutun kohdalla koko joukko innostuu voivottelemaan, kun Kustaa puraisee kieltään, poskea, sormea, haarukkaa. Varpaan puremista pitää itsekin yrittää: onnistuu! Mutta sitä ei kukaan usko, että joku voi puraista silmäänsä. Nauretaan kamalasti.

Siunatuksi lopuksi yritän vielä uutta taikaa niiden karamellien saamiseksi suuhun. Kaikki kuuntelevat suu auki ja silmät kiinni.
Tuliko se karamelli suuhun?
Joooooo!
Narraavat minua, vanhaa ihmistä! Karamellit löytyvät vihreästä kassista.
Kettukaramellien taikavoima saa joukkion järjestäytymään jonoon. Kukaan ei yritäkään ottaa enempää kuin yhden: toisessa ihmisessä on  samalla lailla minä  kuin minussa itsessäni, luen kirkkaista silmistä.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, koulu, koululaitos, mynämäki, opettajat, politiikka, runoilijat, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kirjallisuusmatinea vaippapöksyille ja tarhaikäisille

  1. SIS sanoo:

    Kiitos Satutädille! Hienosti meni ja ohi ovat ajat, jolloin lapset istuivat hiiren hiljaa ja vaan odottivat mitä tuleman piti. Nykyajan lapset ovat oppineet osallistumaan estoitta ja vapaasti ja siitä tulee haaste sille Satutädille: saada joukkio taas hiljentymään ja kuuntelemaan.
    Satutuokiohin voi huoletta soveltaa kantilaista filosofiaa eli se mikä on, se on ja se mitä ei ole, ei ole. On iloisia vapautuneita lapsia, on ilmaisun vapaus. Ei ole kaikentietäviä viisaita aikuisia, ei ole.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kiitos, näillä antamillasi eväillä uskaltaudun seuraavaan tulikokeeseen.

      ”Toimi siis siten, että et koskaan kohtele ihmisyyttä itsessäsi etkä kenenkään muun ihmisen persoonassa pelkkänä välineenä, vaan aina samalla päämäränä sinänsä.”

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Hieno Hymyilevä, niin sitä pitää. Olet esimerkkinä meille muille.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kiitos Aila, ilmeisesti tarvitaan hiukan rohkeutta kuten Napolein tapasi sanoa, niin Ranska voittaa; painaltaa joukkoon ja alkaa kysellä ja ihmetellä. Ne alle kouluikäiset ovat suuremmoisia ja rehellisiä! Innostuvat ihan mistä tahansa.

      • SIS sanoo:

        Voi kun mekin aina vaan jaksettais innostua, jopa ilman vaippoja! Tänään minua innosti Picasso-näyttely ja mennyt maailma: mikään ei ole uutta, kaikki on eletty ennenkin ja nyt uudet ihmiset löytävät uudestaan maailman: rauhankyyhky edelleen ajankohtainen!

  3. tammikuu44 sanoo:

    Tulee joskus ajatelleeksi, että kuinkahan erilaisessa maailmassa kuin nämä nykynuoret itse vielä elää. Sitä puhuukin ihan eri kieltä. Toisaalta joku hirviöltä näyttävä takkutukka osiottautuu useimmiten mitä herttaisimmaksi!

    Totta: rauhankyyhky on edelleeen ajankohtainen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s