Oi, muistatko ne tyttökirjat, Kotilieden, oikeat joulukortit?

Suurten ikäluokkien ihmiset säilyttävät muistinsa lokeroissa  muutamia iki-ihania lapsuuden tunnelmia, sellaista sodanjälkeistä kodin, kesän auringon ja talven pakkasten onnea, lapsellista uskoa hyvyyteen, satuihin ja pieniin ihmeisiin.

Ensimmäisenä aina joulun alla tulevat mieleen ne ainoat oikeat joulukortit, salaperäistä tunnelmaa huokuvat lumiset maisemat, punalakkiset tontut kuusen takana, äiti leipomassa pipareita. Ja Kotiliesi-lehti, jonka kansikuvassa sama utuinen maailma: äiti ja lapsi, koti maalla, suloinen kesä. Joskus vanhojen kirjojen markkinoilta voit löytää Anni Swanin tyttökirjoja: Iris rukka, Sara ja Sarri, Pikkupappilassa…Tuttu, kotoinen henki kannen kuvissa.

Tunnelman on piirtänyt lähtemättömästi tuhansiin mieliin taiteilija Martta Wendelin, suomalaisen maalaiselämän, kodin, vuodenaikojen ja luonnon kiertokulun kuvaaja. Nostalgisiin tunnelmiin pääsee vaikka heti, jos löytää Vehmaan  kirjaston pienen mutta tunnelmallisen Martta Wendelinin alkuperäistöiden näyttelyn.  Se on esillä vielä joulukuunkin.

Martta Wendelin -näyttelyn on koonnut kirjastotoimenjohtaja Sirpa Ikala-Suomalainen.  Tämän pippuripurkin taidenenä alkoi kutista hänen tutustuessaan Vehmaan Rautilassa 9-vuotiaaseen Viivi Nakariin ja kuullessaan, että hänen isoäidillään Inari Ollilla on paljon kauniita tauluja. Selvisi, että ne olivat taiteilija Martta Wendelinin töitä. Mutta työt olivat Tuusulassa asti, siellä missä Martta Wendelin asui koko ikänsä ja missä Inari Olli tutustui häneen 1960-luvulla.

– Ajoin taulujen  hakumatkalla ainakin 500 kilometriä, mutta kyllä kannatti, sanoo Sirpa Ikala-Suomlainen, haalin mukaan muutakin; postikortteja ja 30- ja 40-luvun Kotiliesiä.  Näytteillä on myös nuortenkirjoja, joiden kansikuvat ovat oikeita ja aitoja eli Martta Wendelinin kirjankuvitusta.

Akseli Gallen-Kallela on vaikuttanut paljon Martta Wendelinin kehitykseen taiteilijana. Molemmat työskentelivät samassa kirjankustantamossa 1920-luvulla. Ennen sotia toiminut taiteilijajoukko Marraskuun ryhmä vaikutti myös Wendelinin taidekäsitykseen. Työt saivat  modernia ilmettä.

1950-luvulta lähtien Wendelin paneutui lähinnä maalaamiseen. Vehmaalla on esillä suomalaistunnelmien lisäksi muutama Italian maisema. Sama utuinen ja romanttinen tunnelma niissäkin.

Leuhkikoon Turku modernilla ja totisesti hienolla kirjastollaan, mutta ylpeitä saisivat vehmaalaisetkin olla omasta kirjastostaan ja sen idearikkaasta Sirpa-emännästä, joka näyttää, että tasokkaan näyttelyn voi rakentaa pieneenkin tilaan.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, taide, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Oi, muistatko ne tyttökirjat, Kotilieden, oikeat joulukortit?

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Salama iski kesämökkiimme 1980-luvun alkupuolella niin, että muun muassa taulut eli kolme lasikehysteistä Kotilieden kantta putosivat seinältä ja rikkoutuivat.
    Vakuutusyhtiön arviomies tuli kirjaamaan vahingot ja kysyi olivatko rikkoutuneet taulut arvokkaita. Sanoin, että olivat ne sentään Martta Wendelinin töitä.
    Kun lista korvattavista esineistä tuli, oli siihen merkitty: ”Martta Wendelinin töitä 3 kpl á 500,00 mk.”
    Tämä lisäsi kovasti Martta Wendeliniä kohtaan jo ennestään tuntemaani arvostusta.

  2. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Ja minä puolestani heitin kaksi kansiin sidottua Kotilieden vuosikertaa, joissa useissa oli Martta Wendelinin kuvittama kansilehti 1960-luvulla erään muuton yhteydessä suoraan kaatipaikalle meneviin roskiin.

  3. SIS sanoo:

    Voi miten paljo on mennyt roskiin aitoja Wendelinejä vuosien saatossa. Yksi jos toinenkin on kertonut hävityksistä näyttelyyn tutustuessaan. Mutta eikö sekin kuulu elämään, kaikkea emme voi säilyttää saati kuljettaa mukanamme.

    Olen tässä Wendelinin näyttelyä puuhastellessani miettinyt mistä yksinäinen, perheetön naistaiteilija loi suomalaisen idyllinsä jouluineen ja koteineen? Ehkä hän kuvillaan haki ja löysi sitä koskaan toteutumatonta uneelmaansa omasta perheestä. Idylli säilyi, totuus on monesti paljon karumpi.

  4. tammikuu44 sanoo:

    Uskon tuohon oman kodin ja perheen luomiseen. Eiköpä tuon ajan suomalaisissa elokuvissakin näyttäydy joskus tuollainen romanttinen maaseutu. Mikähän mahtoi herra Gallen-Kallelan osuus olla?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s