Minotauros hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan

Jo Ateneumin Picasso-näyttelyn satametrisessä jonossa on hauskaa kuin 70-luvulla Turussa perjantai-iltana Hämeenporttiin pääsyä odottavien huojuvassa joukkiossa.

Tätä miestä kannatta odottaa vaikka vesisateessa. Picasso ei leperrellyt typeryyksiä luovuudesta. “Minä en etsi, minä löydän“, hän sanoi itsevarmasti. Siinä vasta mies! Kapinallinen, joka viis veisasi muista, viittasi kintaalla modernien maalareiden ajatukselle, että abstrakti maalari ilmentää erityisesti henkisyyttä taiteessaan.
Tämä mies oli aistillinen ja maanläheinen. Hän kuvasi maskuliinista himoa suoraan ja hienostelematta. Eikä tämä mies koskaan halunnut kasvaa aikuiseksi.
Tänä päivänä eläkeläistäditkin  nyökyttelevät innoissaan, rakastavat Picasson taidetta.

Miehellä oli aina tekemisen meininki. Työprosessi oli niin tärkeä, että  ateljeen ovi oli lukossa. Kuva synnytti toisen, kuvan tekeminen oli jatkuva prosessi, epäjärjestys oli vain harmonian jännittävämpi puoli, muodot ja merkitykset kääntyivät ja vääntyivät oikullisen mielen mukaan, taide ja elämä sekoittuivat.
Picasso itsekin oli taideluomus, naiset ja tyylit vaihtuivat, meno jatkui, luomisvimma säilyi. Raha ei merkinnyt mitään: maestro maksoi yhden Ranskan loistohuviloistaan vaihtamalla sen pieneen asetelmaansa.

Tämä Ateneumin näyttely on elämysmatka, kuin ensimmäinen käynti Linnanmäellä. Pieni näyttelyesite on selkeä opas mestarin eri tyylikausiin, pari tunti vierähtää kevyesti, etkä väsy. On riemullista tunnistaa kirjoissa tai postikortissa nähty työ, sitä tervehtii kuin vanhaa tuttua, siinä se on nyt elävänä.
Ensin pitää kyllä tervehtiä Picasson Omakuvaa ja sinisen kauden barcelonalaista Parittajaa; katsokin silmät auki, vain parittajan toinen silmä on sokea, ei sinun!
Ahmin.

Kuljen Picasson töiden viitoittamaa tietä, yritän varastaa niistä hetken sieltä, toisen täältä.  Ei,  antaa mennä yhtenä vuoristoratana!

Innostun etsimään pyörän satulasta ja ohjaustangosta koottua Härän päätä, josta näin kuvan lehdessä. Kuljen kubismin ja surrealismin läpi, kylven kylpijänaisten kanssa, näen itseni joskus groteskeissa maalauksissa ja pronssiveistoksissa, Suudelmasta menen pyörryksiin, nauran itselleni, kun yritä avata pienen pienetä Pukukopin ovea, tervehdin hurmaavia, arvoituksellisia ja värikkäitä naisia, itken itkevän naisen mukana, olen ilkeä kissa ja raatelen linnun, pidän sylissäni rumaa vauvaa.

Sitten näen sen seinällä. Ovat nostaneet sen kovin korkealle. Olen pettynyt. Härkäkin on onneton siellä korkealla, se muistelee kaikkia niitä takapuolia, jotka ovat istuimella istuneet, sarvissa tuntuu ehkä satojen käsien kosketus aina vain heikompana. Jospa voisin ottaa sen alas ja antaa sille käydä kuten Picasso toivoi: sade ja tuuli romuttaisivat sen ja se muuttuisi samaksi romuksi, mistä se on luotu. Voi sinua raukkaa!

Lumoudun kuitenkin uudelleen härkä-teemasta kun katson Härkätaistelua, toreron kuolemaa. Verinen polttava hetki, hevosen suolet ulkona. Härkä vie voiton!
Antiikin Minotauroskin ilmestyi Picasson teoksiin 1920-luvun lopulla, sanotaan esitteessä. Härät ja Minotauoros-myytti olivat Picassolle myös keino kuvata kiihkeää seksuaalisuutta ja älyn ja vaistojen välisiä  ristiriitoja ihmiselämässä.
Olen  härän puolella, siinä eläin joka tekee mitä tahtoo, puolustaa vapauttaan loppuun saakka!

Vielä hetki grafiikan keskellä. Täällä yllättäen hurmio on lähellä: Minotauros hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan! Härkä paljastaa herkän, rakastavan puolensa.

Kotimatkalla junassa yritän nukkua. Kuvat, koko Linnanmäki, palautuu mieleeni: Minotauros hyväilee turvallaan kättäni… Picasso, modernin taiteen villihärkä.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, EU, ihmiset, ihmissuhteet, kritiikki, mynämäki, sano suoraan, taide, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

23 vastausta artikkeliin: Minotauros hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Ihana kuvaus Picasson taiteesta ja sen tuomista elämyksistä!

    Härkä on hyvin inhimillinen, aistillinen ja intohimoinen eläin. Meissä jokaisessa pitäisi olla osa härkää, sen herkkyyttä ja uhmaa taistella kaiken tärkeän ja oman elämän puolesta.

    Toista Picassoa ei synny meidän elinaikanamme, tuskin sen jälkeenkään…

  2. tammikuu44 sanoo:

    Olen kovasti imarreltu ja onnellinen, jos pidit kirjoituksestani, sillä kyllä siihen panostin koko sunnuntaipäivän ensin miettien ja ajatellen lähestymiskulmaa. Se ihana härkä voitti!

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Härkä merkitsee ainakin suomen kielessä kuohittua sonnia. Jälkimmäinen nimitys olisi ehkä vertauskuvannollisempi Picasson harrastamaan elämän tyyliin. Siinä kuitenkin on kieltämättä tiettyä rahvaanomaisuutta. Tämä erityisellä kunnioituksella suurta taiteilijaa kohtaan.
    Kirjoituksesi oli loistava. Siitä kuohuu pintaan sydänveresi. Pitää käydä näyttelyssä, jos ne jonot vaikka hieman lyhenisivät.

    • tammikuu44 sanoo:

      Kaisa-Maria, tokihan tiedämme, että oikea mies on aina hieman rahvaanomainen, arvaamaton.

      Jonotus ei kestä kovin kauan, joten mennä voit koska tahansa. Siellä on hyvä tunnelma.

  4. erikeeper sanoo:

    Hieno postaus! Olen itse vasta suunnittelemassa ajankohtaa jolloin tuohon näyttelyyn survon mutta luulen että postauksesi innoittamana survon sinne hieman aiemmin. Kiitoksia.

  5. tammikuu44 sanoo:

    Kiitos itsellesi, runoilija.

    Olen varma, että päässäsi alkaa soida, kun siellä tepastelet. Mielestäni Picasso-maestro osaa olla hurja ja lapsellinen ja iloinen samalla kertaa. Kuvat elävät ja hengittävät. Samaa leikkivää, löytävää, ikuista lasta on monissa sinunkin runoissasi!

  6. maria sanoo:

    ”””””Härkä merkitsee ainakin suomen kielessä kuohittua sonnia. Jälkimmäinen nimitys olisi ehkä vertauskuvannollisempi Picasson harrastamaan elämän tyyliin.”””””
    Nyt en ymmärrä! Kuohittu sonni!? Mitä tekemistä kuohitulla sonnilla voi olla Picasson elämän kanssa? Lapsi, jonka ensimmäinen sana on ollut (toki siis suomeksi käännettynä) KYNÄ, mitähän se on sepanjaksi, ei todellakaan istu kuohitun sonnin rooliin. Onkohan K-M:llä jotain häikkää hormoonitoiminnassa tai lieneekö jotain jäänyt väliin yliopiston kulttuurihistorian luennoilla?
    Nerous jostain syystä viehättää ja imee naisia puoleensa. Ja turha väittää, että VAIN rahasta olisi kyse, sillä sitähän olisi toki pelkillä röyhkeillä liikemiehilläkin…..

  7. Paula sanoo:

    Kuvaus oli erittäin hyvä, pidin siitä alusta loppuun. Ihanaa tekstiä.

  8. Kaisa-Maria sanoo:

    Maria! Ei sille mitään voi, jos et ymmärrä. Miksi muuten sotket rahan, Picasson ja röyhkeät liikemiehet? Eivät ne ainakaan liity minun kuuluisaa taidemaalaria arvostavaan edelliseen kommenttiini.
    Kuitenkin Picasso oli tietämykseni mukaan myös melkoinen naisten mies. Ei mikään härkä.

  9. Arjaanneli sanoo:

    Erittäin hienosti kuvailtu!
    Kävin myös, mutta vaikutus oli vähän erilainen. Se onkin oikeastaan hauskinta, että niin monenlaisia tuntoja herättää ko.taiteilija.
    Onneksi saa joko tykätä tahi ei.

    Mutta vielä kerran: Todella hieno kirjoitus!!!

    • tammikuu44 sanoo:

      Sehän taiteessa niin oivaa onkin, että se ei muuksi muutu, oli siitä ihmispolo mitä mieltä tahansa. Kunnon mojaus taidetta kuten tuo Picasso-näyttely ei taatusti jätä kulmäksi ketään.
      Aistimisesta on kyse: joku hurmioituu, joku pelästyy, joku itkee joku nauraa…

      Ja kiitos kommentistasi!

  10. maria sanoo:

    K-M:lle: Saivartelua kaikki tyynni! Kun ei aina ymmärrä, niin ei ymmärrä! Myönnän sen. Laitoin ton rahaosion siihen ihan sen takia kun oli mitä todennäköisintä, että aletaan taas puhua rahasta. Siis tavallaan ennakoin, mutta pieleen meni, mutta nyt näytätkin olevan ihan eri ihminen kuin aiemmin. Ota tästä selvää, senkin vempula!!”!
    Hei ja vielä K-M, ei aina kannata provosoitua, jos provosoidaan, vaikka minulla siihen onkin taipumusta eli pata kattilaa soimaa…heh!!

  11. tammikuu44 sanoo:

    Tapelkaa likat, saatte tupakkaa! Hih!

  12. SIS sanoo:

    Olinpa onnekas, kun tutustuin Picasso näyttelyyn tavallisena arkiaamuna: ei jonoja, ei ruuhkia. Kaikessa rauhassa kävin näyttelyn läpi kahteen kertaan ja sitten vielä illalla kotona Picasso Helsingissä kirjan kera.

    Mutta parasta oli, kun keskustelin näyttelystä 16-vuotiaan poikani kanssa: meillä oli samat lempparit! Espanjan sisällissodan aikana syntyneet työt ja sitten se härän pää: ja mikä näyttelle asettelu! Varjot toivat oman lisävärinsä. Seisoin ja tuijotin siinä pitkät tovit ihastuneena.

    Mutta voi miten surullista, että Rauhankyyhky on yhä edelleen niin ajankohtainen ts. ei maailma miksikään muutu, vaikka kuinka sitä toivoisimme. Rauhanmarssit vaan ovat jääneet menneisyyteen. Eikö kukaan todella välitä maailman tilanteesta? Ja mitäpä siitä vaikka välittäiskin.

  13. tammikuu44 sanoo:

    Kyllä ne naisten päätkin olivat uskomattomia! Ja entä se vanha, onneton pukki?

  14. Kaisa-Maria sanoo:

    Kiitos Maria! Taidetaan sittenkin olla jossain määrin saman hengen lapsia. Kiehutaan samassa kattilassa ja annetaan keitosten pulpahdella, vaikka kuplat eivät aina ole samanlaisia.
    Toivottavasti kattilan alla riittää edelleenkin tulta!

  15. maria sanoo:

    K-M:lle: Elämä on lystimpää kun ärhentelee. Vaihtoehto olisi vaan möllöttää ja seurata kateellisena sivusta toisten hyvinkin laimeaa ja tylsää wonnabe ärhentelyä. Mutta silti olen sitä mieltä, että olet pahanpäiväinen NAISVEMPULA, melkein kuin mies pahimmillaan…..

  16. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Jatketaan siis samaan malliin. Tässä netissä hosuessa on sekin hyvä puoli, ettei tule lyötyä turpaan ketään eikä kukaan voi surmaantua.

  17. Kaisa-Maria sanoo:

    Maria! Pikku ärhentelyn luen sinulle pelkästään luonteikkaaksi ansioksi. Kerro käsityksesi siitä, millainen mies on pahimmillaan? Kyllä minullakin on niistä miinustunteita herättäneitä kokemuksia, mutta taitaa olla vastaavasti miehilläkin.

  18. SIS sanoo:

    Eikös sitä vois olla vähän nyhrääämpää laatua, selasta nyhveröä vaan?!

  19. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Ei mitään nyhveröä. Täyttä vauhtia rollaattorilla vanhainkotia kohti rähisemään ja terrorisoimaan lapsellisia askarteluohjaajia ja kansanlaulujen laulattajia!

    Hiihooo! Tämä nettirähinöinti on sellaista kuivaharjoittelua.

  20. maria sanoo:

    K-M:lle: Mies on pahimmillaan sellainen, ettei siitä saa mitään rehtiä selvyyttä. On milloin mitäkin mieltä ja nuoleksii toisten miesten takamuksia, jos oma etu sitä vaatii. Harvoin nostaa tosi paikan tullen persettään penkistä tai vastaavasti lyö perseensä penkkiin. Sellanen VEMPULA siis! Hymistelee toisten vanavedessä ja höperehtii jonninjoutavia ja uskoo itsekin höpönlöpönpuheisiinsa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s