Antti Hyrylle Finlandia-palkinto hitaasta Uunin muurauksesta

Oikeastaan tämä oli jo arvattavissa:   Antti Hyry saa tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Mies on kirjoittanut 50 vuotta ja palkinto on ansaittu. Kouluissa on vuosikymmenet tahkottu kirjallisuuden tunneilla Hyryn novelleja esikoiskokoelmasta Maantieltä hän lähti. Koevastauksiin on kirjoitettu: vahva suomalaisen maaseudun ja sen ihmisten kuvaaja.

Kulttuurineuvos Tuula Arkio valitsi ikääntyneille, kulttuurin pieraisemille naisihmisille oivallisesti sopivan opuksen. Sitä paitsi 400 sivuisesta kirjasta tulee siisti ja näyttävän näköinen lahjapaketti. Valinta on hyvä siinäkin suhteessa, että kirjan voi huoletta ojentaa 50, 60, 70 jopa 80 -vuotiaalle syntymäpäivälahjaksi: kirosanat ja seksi ei uunia hehkuta vaan – Tuula Arkion sanoja lainaten – kirja “vie hypnoottisesti mukanaan.”

Kun olen lukenut muutamia arvioita kyseistä kirjasta olen alkanut epäillä, että moni kokenutkin lukija suorastaan nukahtaa kirjan ääreen. Markku Soikkeli arvioi Uunia juuri ennen palkintojen jakoa TS:ssä 1.12. ja ehkäpä hänenkin aavistelunsa kallistuivat jo tuolloin Hyryyn päin, niin varovaisesti hän opukseen suhtautuu. Kriitikko uskaltaa kuitenkin pitää teosta suorastaan pitkäveteisenä: kirja sisältää “pitkiä jahkailuja”, se sisältää “pedanttisen tarkkaa kuvausta” uunin rakentamisesta, “kymmenen vuoden julkaisutahti on kiivas verrattuna romaanin sisäiseen maailmaan”.
Kriitikon hämärää puhetta on myös kehaisu: viehätys on sävyvaihteluissa ja kertojaminän huomioissa”. Siis missä?

Matti Mäkelä (HS 2.10.) on myös huomioinut kirjan pitkäveteisyyden: “Toiston ja ponnistelun estetiikka on “elämän muotoinen” tiettyyn rajaan saakka ja  kaunokirjallisuudessa sen osoittamiseen tarvitaan tietty määrä “tiiliä”. Kun teksti on sanottavansa sanonut, se muuttuu pelkäksi yksitoikkoisuudeksi. Tämän rajan Uuni ylittää monta kertaa.”
Mäkelä ei suosittele kirja kenellekään, joka ei harrasta uuninmuurausta, sillä maallikoille ylivoimainen osa tekstistä jää käsittämättömiksi lauseiksi peräkkäin.
Positiivistakin löytyy. “Onko Hyryn tekstissä niitä hienoja eksistentiaalisia lauseita, joita kriitikot ovat ihastelleet 50 vuotta“, hän kysyy.  Kriitikko löytää sivulta 168 yhden. Positiivista!

Mutta minä en masennu, uskon vanhana ja pölyttyneenä kulttuuritätinä, kuten saman alan Tuula  Arkiokin, että Hyryn kirja on “kuvaus  ihmisen elämästä maailmankaikkeudessa“. Kun saan kirjan käsiini ihastelen sen kiireettömyyttä.

Tai laitan sen  200 sivun jälkeen niiden muiden kiireettömien kirjojen joukkoon, johon kuuluvat jo nyt  Kilven Alastalon salissa, jota olen 40 vuoden aikana lukenut kiireettömästi 126 sivua, Dostojevskin Riivaajat, joka on edistynyt viidessä vuodessa 101 sivua, ja Salaman Ottopoika, joka ei edisty mihinkään sekä Päätalon koko tuotanto, jonka pelastin joutumasta polttouuniin kirjaston kuluneiden poistokirjojen joukosta. Olen julistanut nämä sukukalleuksiksi, perinnöksi tuleville polville.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, koulu, kritiikki, Mediamaailma, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, taide, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Antti Hyrylle Finlandia-palkinto hitaasta Uunin muurauksesta

  1. kaisa-maria sanoo:

    Kuka hemmetissä ylipäätään viitsii lukea 400-sivuisen kirjan,
    muuraamisesta? Tuskin edes Remontti Reiska! Ja varsinkin, jos teksti on Alastalon salissa-tyylistä pitkästyttävää löpinää.
    Oletan tietenkin, että tuo muuraaminen on kuvannollista. Kuvittelen, että joka tiili pitää sisällään muutakin kuin punaiseksi poltettua savea.
    Miksi Finlandia-palkinnon saajan ratkaisee joku saamarin muijanhorisko? Tietenkin se valitsee palkinnon saajaksi jonkun ukonhoriskon.
    Minä en toivo lahjaksi anakaan tätä kirjaa, vaikka olenkin vanha ämmänhorisko. Kirjastosta saatan sen kuitenkin lainata. Katsotaan sitten, muuttuuko mieli?
    Sitäkään en oikein käsitä, että kirjailija mainostaa itseään sillä, että juuri hänen kirjansa oli se, joka ensimmäisenä diskattiin Finlandia-ehdokkaita valittaessa. Keitähän olivat ne kakkos- ja kolmossijalle päässeet? Eivätköhän ne kaikki diskatut olleet tässä kilvassa pelkkää tasapuolista hylkytavaraa?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Tuo Finlandia-palkito herättää aina tunteita ihmisissä, huomaan. Aina tehdään väärä valinta. Mutta tämä luultavasti on todella ”tyttöjen” kirja: ei seksiä, ei kiroilua vaan pelkkää muuraamista. Ja oikeaa uunia siinä muurataan.

      Minä kyllä seuraavalla Turun-matkallani sen ostan. Olen lukenut yhden noista ehdokkaista, sen Turkka Hautalan Salon. Pidin siitä, se on nuoren ihmisen innolla kirjoittama teos. Pitää tätä vanhan tekijän tiiliskiveä verrata sitten siihen.

      Mielestäni Finlandia-palkinto pitäisi aina antaa jollekin aloittelevalle kirjailijalle. Vanhoja horiskoja varten pitäisi olla oma palkintonsa.

  2. pasanen sanoo:

    Kirjailijan ainoa keino säilyä varteenotettavana kirjailijana on välttyä median megafoni-ilmiöltä (tunnetusti kaikki eivät edes pyri välttämään). Niin hyvää kirjailijaa ei olekaan, etteikö hän hetken päästä ala vaikuttaa pyrkyriltä ja taiteella huoraajalta, kun aikansa kohistaan. Hyry on onnistunut ainakin siinä suhteessa säilyttämään uskottavuutensa.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ja tuntuu siltä, että kustantajat vaatisivatkin kirjailijoilta itsensä mainostamista: pitää kiertää ympäri maata, pitää olla esillä kirjamessuilla – tämän vielä ymmärtää, mutta tuntuu siltä, että kaikenlainen törppöily kapakoissa ja esiintyminen typerissä tv-ohjelmissa kuulisi myös kuvaan.

      Hyry on vielä niitä vanhan kansan kirjailijoita, jotka uskoivat, että teskti puhuu ja puhuttelee.

      Täytyy tosiaan ostaa se Uuni. Haastattelujen perusteella tuntuu olevan rehellinen ja vaatimaton mies.

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Antti Hyry on ollut niitä maanhiljaisia, jotka eivät pidä paljon ääntä itsestään ja erinomaisuudestaan. Hämmästyin melkoisesti että hän sai nyt sen tavoitellun palkinnon. En ole lukenut teosta, ehkä lainaan kirjastosta.

    Hyry sanoi hauskasti (muistaakseni): ”En valita…” Se on oikein pätevästi sanottu. Urhoollisimmat palkinnon saajat ovat haukkuneet koko systeemin.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ja sanoi vielä: ”En minä niin ole perehtynyt tähän nykykirjallisuuteen.” – Taitaa olla sellainen oman tiensä kulkija.
      Sanoi haastattelussa vähän odottaneensa, että jos ei nyt tule niin ei sitten koskaan.

  4. maria sanoo:

    En tunne Hyryn tuotantoa, mutta Uuni voisi olla kova haaste. Siinähän ikäänkuin elämä rakentuu pikkuhiljaa. Elämän rakentumiseen 400 sivua on verraten vaatimaton paperinippu.
    Hyryn esiintyminen oli todella sympaattista: hän peräänkuulutti hiljaista sopuisuutta, josta hän saa nauttia vaimonsa kanssa.
    Kunpa oppisi elämästä sen verran, että kerran saavuttaisi tuollaisen hiljaisen sopuisuuden, jos ei muiden niin itsensä kanssa. Se vissiin onkin vaikeinta.
    Hyry on palkintonsa ansainnut.

    • tammikuu44 sanoo:

      Älä mitään sureksi: pian sinäkin horiskoiudut ja sinusta tulee ainakin yhtä rauhallinen mössökkö kuin minusta. Tää on kivaa, kukaan ei pane syytteeseen mistään ja jos panee niin sitä kivempaa!

      Hyryn kirja luetaan!

  5. SIS sanoo:

    En mitään mistään ymmärrä, olen vaan vähän yksinkertainen kirjastonhoitaja Vehmaalta. Toki osaan lukea ja siksipä kai olen iloinen Hyryn palkinnasta. Äijä ei ole hauska, ei kiva, eikä ryve, mutta äijä osaa kirjoittaa. Osaa kirjoittaa jopa niin tylsätä aiheesta… Minusta palkinto meni mieheen. Hieno juttu, että kerran näinkin.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Itsellänikin on kirja ostettuna ja olen lukenutkin jo muutaman sivun. Ja hyvältä tuntuu, teksti kehrää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s