Lauri Törnin suomalainen poikakerho ja Vietnamin veriveljet

Itsenäisyyspäivänä  television ohjelmissa oli MTV:ssä harvinaisen  täydellinen rimanalistus, dokumentti Lauri Törni -nimisestä palkkasoturista. Paitsi että dokumentti huokui arveluttavaa aatemaailmaa se oli myös toteutukseltaan ja tekniikaltaan kolmannen luokan viritelmä.

Mitä tekemistä onYhdysvaltain häpeällisessä Vietnamin sodassa sotineella Lauri Törnillä todellisten  suomalaisten sotaveteraanien kanssa? Menneen talven lumet. Olkoonkin, että mies oli aikansa Terminator sekä saksalaisissa SS-joukoissa että kaukopartiomiehenä Suomessakin sotiessaan. Mutta jotain kertoo tästä “sankarista”  myös se, että hän menetti sotilasarvonsa ja joutui karistamaan sodan jälkeen Suomen pölyt jaloistaan ja aseistaan.

Amerikassa sitten urkeni kansainväliselle palkkasoturille uusi ura: Vietnamin sota.  Hävettää oikean suomalaisen sotaveteraanin jälkeläisenä, että nykyään tämä kansainvälinen seikkailija joissain piireissä rinnastetaan oikeisiin sotiemme veteraaneihin.

Suorastaan sairaalta tuntui Törni-dokumentissa  katsojasta kaikenlaisten raudanpalojen ja ruostuneiden pyssyjen kaivaminen  maasta, niiden ihailu ja niistä puhuminen kuin kyseessä olisi vähintään piispa Henrikin värttinäluu. Ainoa ymmärrettävä puoli oli se, että sukulaiset toivoivat vaikka vain yhdenkin hampaan löytyvän hautaan laskettavaksi tästä monitoimisoturista, joka ilmeisesti sai kokea konkreettisesti sodan täystuhon Vietnam-retkellään.

Dokumentissa miehestä haluttiin tehdä ihmiskunnan hyväntekijä, suorastaan sankari. Kuitenkin kansainvälisistä seikkailijoista Kalle-Kustaa Korkkikin on ollut ihmiskunnalle enemmän hyödyksi kuin tämä vaarallisen työn ammattilainen.

Ympäri maailmaa on haudattuna ja elävänäkin erilaisiin kahakoihin osallistuneita suomalaisia.  Rahasta taistelevia sotahulluja on ollut kautta aikojen. Sotaa ja tappamista ihailevia löytyy myös yllättävän läheltä: Maskussa toimii  1998  perustettu kerho, joka palvoo kyseisen seikkailijan muistoa ja tämän kovassa käytössä nuhraantunutta asetakkia.

TS:ssa 6.12. kerrottiin Teksasissa asuvista  Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten siirtolaisten jälkeläisistä, jotka olivat tulleet itsenäisyyspäiväksi Suomeen asti. Täällä miehet juhlivat lehmipojan hattu päässä  suomalaisuuttaan Vietnamin verisessä hengessä. He ovat Vietnamin sodan veteraaneja ja kuuluvat nyt Törnin poikakerhoon.

Suomalaiset veteraanit sen sijaan ovat taistelleet oman isänmaansa puolesta. Arvostavat ennen kaikkea rauhaa.

Olen ymmärtänyt, että Suomi ei ole ottanut osaa Vietnamin sotaan. Tuskin sitä hyväksytään tulevaisuudessakaan Suomen historiaan kuuluvaksi.  Ei edes siksi, että muutamat toisen polven Amerikan suomalaiset ovat tässä sodassa niittäneet kyseenalaista mainetta – onneksi ei sentään Suomelle – vaan Yhdysvalloille.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, EU, feminismi, ihmiset, ihmissuhteet, Itsenäisyys, Luonnonsuojelu, mynämäki, politiikka, sano suoraan, talvisota, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

24 vastausta artikkeliin: Lauri Törnin suomalainen poikakerho ja Vietnamin veriveljet

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Lauri Törni oli USA:n armeijan palkkasotilas, joka tappoi työkseen. Tällaisella periaatteella toimii koko Yhdysvaltojen armeija, siellä ei sodita samoilla periaatteilla kuin meillä. Palkkatappajat ovat kuulemma tehokkaampia kuin Suomalainen armeijakunta. Silti uskon, että suomalaiset miehet taistelivat rintamalla henkensä ja isänmaansa vapauden puolesta, näitä armeijoita ei oikeastaan voi verrata toisiinsa. USA sotii toisilla mantereilla eikä omalla maallaan, eli amerikkalaiset eivät puolusta omaa vapauttaan, vaan heillä on tähtäimessä muut intressit. Ja niihin sekaantuminen ja niiden puolustaminen asetetaan nyt myös suomalaisten tavoitteeksi kuten Afganistanissa. Vaikka nyt ”turvataankin rauhaa” sotimalla…

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Mielestäni sodassa ei ole mitään periaatteita. Sodassa on ainoastaan tappamisen meininki. Itse asiassa kaikenlainen sodan muistelu pitää yllä tapamisen tahtoa, joka ei ole sama kuin isänmaallisuus.

      Yhdysvallattappaa eri puolilla maailmaaomien etujensa puolesta. Miksi esimerkiksi Suomen pitäisi liittyä Yhdysvaltain johtamaan Natoon ???

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Törni kyllä taisteli menestyksellisesti isänmaansa puolesta Suomessa. Sittemmin hänestä tuli ammattisotilas, koska osasi parhaiten tämän homman. Sopisi lukea kirja Leijonanmieli!
    Jenkkilän palkkalistoilla taistellessaan hänelle sattui viimein kohtalokas työtapaturma, kun helikopteri ammuttiin alas.
    Ystäväpiiriini kuuluu veteraanimies, joka taisteli Suomessa Törnin rinnalla. Nyt jo 93-vuotias pappa on kertonut, että Törnin neuvokkuus ja sotilastaito pelasti hänenkin henkensä.
    – Sodassa vihollisten tuhoaminen ei ole ollenkaan sama asia, kuin ihmisten tappaminen, muisteli samainen pappa.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Olen samaa mieltä siitä, että Törni oli hyvä tappaja Termimaattorin tapaan. Mutta kovin korkealle ei voi arvostaa miestä, joka ei osaa mitään muuta kuin tappaa.

      93-vuotias on jäänyt omien muistojensa vangiksi; mitä ihmeen eroa on vihollisen tuhoamisella ja tappamisellla? Kaipa se vihollinen tappamalla tuhottiin.

      Ihailen yli kaiken siviilipalvelusmiehiä, jotka jo hyvissä ajoin rauhan aikana sanovat, että tappamiseen eivät ryhdy minkään asian puolesta. Meillä on valtion johdossa miehiä ja naisiä, joiden vastuulla on sodan syttyminen tai rauhan säilyttäminen. On kyse diplomatiasta, asioiden hoitamisesta niin, ettei kenenkään tarvitse tappaa ketään.

      Lisään tähän vielä sen, että kaikki sympatiani ovat sodassa olleiden puolellaa: heistä yhdenkään syy ei ole se, että joutuivat sotaan.

  3. Juuso sanoo:

    Johdanto on niin naurettavasti ja muka tietämättömästi kirjoitettu, että selkeästi odotetaan palstalla juupas-eipäs -väittelyä. Voi-voi…
    Tuohan on mitta siitä, että veteraanimme taistelivat meille itsenäisyyden ja demokratian, jossa kaikki kukat voivat kukkia.

    Suomalaisten Vn-veteraanien isät ja isoisät taistelivat viime sodissamme, joten tuo kertoo asian oikean laidan.

    Lisään vielä, että Törnin sotilasarvon pois ottaminen oli hallinnollinen päätös ja lainvastainen eli käytännössä Törni ei menettänyt sotilasarvoaan. Asia on tutkittu 2005.

    Sanon vain, että kun lukee ja ottaa asioista selvää, niin viisastuu.

    • tammikuu44 sanoo:

      Juuso-kiltti, eihän tuossa Törnissä nyt juuri ole mitään tietämisen arvoista: samanlainen sotilas kuin tuhannet muut. Miestä voi silti täydellä syyllä kritisoida ylikehitttyneestä tappamishimosta, yhtenä todisteena palkkasoturina olo Vietnamissa, ja se Saksan SS-joukoissa palvelukin osoittaa enemmän kolmannen valtakunnan epäinhimillisen ideologian sisäistämistä kuin oman isänmaan puolustamista.

      Kunnioittakaamme ja säälikäämme kaikkia sodissamme mukana olleita ja myös kotioloissa kärsineitä.
      Kenenkään asetakki ei ole palvomisen arvoinen.
      Ja innokkaimpienkin tappajien olisi osattava lopettaa sota silloin, kun rauha on tehty.

      Nämä lähes sata vuotta vanhat asiat saavat joskus suorastaan naurettavia piirteitä ”pyhyydessään”; sota ei yhtä miestä kaipaa, oli kuinka näppärä tappaja tahansa! Rauhaa rakentamaan sen sijaan tarvitaan jokainen. Aseita ei saa kätkeä ja vaalia vihaa.

      Mitä tuohon lukemiseen tulee, niin senkin suhteen pitäisi olla kriittinen, varsinkin näitten tappajasankareitten kohdalla. Nuorison ihanteet pitäisi olla aivan muunlaisissa miehissä, jotta Jokelan tapaisilta teurastuksilta vältyttäisiin.

  4. maria sanoo:

    Kriittisyyttää ja kyseenalaistamista tarvitaan, selvähän se. Mutta muistettava on myös, että jos sotaan joudutaan, on syytä myös sitten sotia niin perkeleen tavalla….ei sitä silti ihannoida tarvitse.
    Ei ”Törnissä ole mitään tietämisen arvoista”; no ei olekaan, ei esim. minua kiinnosta, mutta täydellinen mitätöiminnen on valitettavasti väkevä kannanotto mitättömään! Miksi moinen kouhaaminen moisen viitakkomiehen takia?

    Kuha hää tuloo tuoho närree kohall……niin hänel tullooki noutaja………. oisko pitänyt ampua tahallaan ohi, vai mitä ihmettä. Sotatyön ammattilainen on kehunsa ansainnut.

    Vaikuttaa pitäisi niihin, jotka päättävät sodasta ja rauhasta, mutta miten; kuurohan ei kuule eikä sokea näe.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Sitähän minä tässä olen yrittänyt selittää, että minkä ihmeen takia tästä viitakkomiehestä jotkut vielä nykyäänkin koohottavat ja perustavat oikein aikamiespoikakerhon, jossa vaalitaan miehen tappajantaitoja ja veistellään muistoesineitä ja pannaan vitriiniin ihasteltavaksi ukon vanhat alushousutkin, jos sellaiset jostain löytyisivät.

      Äsken tuli tv:stä Rauno Mollbergin vuonna 1972 valmistunut filmi Sotaerakko. Se kertoo miehestä, joka tavisodan ajaksi jäi asumaan evakoidulle alueelle, unohtui sinne kaikessa kiireessä. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

      Elokuva on riipaiseva kuvaus sodan mielettömyydestä, ihmisten, eläinten ja luonnon avuttomuudesta ihmisen järjettömyyden keskellä. Elokuvassa mm. ammutaan sika ja seurataan sen sätkyttelyä veren valuessa; tekeekö pahaa? Tuleeko ollenkaan mieleen, että tuhannet miehet rintamalla kokivat tismalleen samanlaisen kohtalon kuin tuo sika.

      Me osaamme tuntea sääliä ja kauhistella, jos sika lahdataan, mutta jos saman kohtalon kokevat elävät ihmiset, pidämme sitä sotaan kuuluvana sankarikuolemana.

      Elokuva tästä rajaseudun miehestä on sata kertaa arvokkaampi kuin jonkun Terminaattorin ylistysvirsi.

      Mollbergin elokuva puoltaa paikkaansa siinäkin mielessä, että se ei ota kantaa kuka aloitti ja kuka oli syyllinen, vaan puhuu sen puolesta, että ihmisten pitäisi toimia niin, ettei viattomien ihmisten ja viattomien eläinten tarvitsi koskaan kärsiä sodan kauheuksia.

  5. Kaisa-Maria sanoo:

    Mitä mieltä sinä Hymyilevä muuten olet sotien aikana maataan palvelleista lotista?
    Oliko väärin, että paikkasivat ja huolsivat uhrautuvaisesti näitä sotien ”terminaattoreita”? Taisivat olla naispuolisia törnejä, koska moni taistelija sai heltä avun ja lähti taas kuntouduttuaan maansa puolesta ryssiä tappamaan?

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kaikki mitä tehdään ihmishenkien pelastamiseksi on hyvin ja oikein. Jos sodan sankareita haetaan, niin ne löytyvät lottien joukoista.

      Mutta eikö sinustakin tunnu jotenkin järjettömältä, että ihmisiä parannettaisiin vain siksi, että ”pääsevät ryssiä lahtaamaan”, siis särkemään taas sen, mikä kovalla työllä on saatu korjattua.

      Vielä kerran: niin miesten kuin naistenkin tekemiset sodan aikana olivat ylemmän tahon sanelemia, jokainen teki sen minkä uskoin velvollisuudekseen. Vastuu sodasta ja sen tapahtumista on sen ajan päättäjillä, jotka yleensä jäivät kotirintamalle.

      Tällaiset törnityyppiset tappamisen elämäntyökseen ottaneet ovat mitä suurimmaksi vahingoksi vielä pitkälle tulevaisuuteen, jos näitä ruvetaan sodan jälkeen pitämään esikuvana. Erityisesti keskenkasvuiset sekoavat helposti: koulusurmat Raumalla 1989, Jokelassa 2007 ja viimeksi Kauhajoella 2009.

      Ei ole mitään olennaista eroa palkkamurhaajalla, ammattitappajalla tai palkkasoturilla.

      Nämä törnityyppiset kuuluvat tuohon joukkoon. Omat sotaveteraanimme joutuivat rintamalle, koska maan johto niin käski ja heidän siellä saamansa haavat olisi maata johtavien pitänyt myös jo ajat sitten kunnolla hoitaa.

  6. maria sanoo:

    Katsoin eilen illalla Sotaerakon, ja se oli todellakin kuvaus siitä, mitä sota saa aikaan. Ihan helkutin hyvä. On kuvattu asiat niinkuin ne ovat, ei niinkuin joku niiden ehkä haluisi olevan. Raju oli raina, mutta kerrassaan hyvä. Ei paljon puhuttu, mutta asiat tuli selviksi sydänjuuria myöten.
    Tämä filmi pitäisi näyttää kaikille, myös herkkähipiäisille, silläkin uhalla että oksentavat….

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Nyt löysimme yhteisen sävelen!

      Raju oli raina, mutta pani ajattelemaan!

  7. Juuso sanoo:

    Oletpa vanha rakas opettajani yllättävän musta-valkoinen ja kapea-alainen, vaikka juuri sinusta olisin aivan muuta luullut. Mieleen tulee, että ehkä elit vauhdikkaan 60-luvun…

    Itse inhoan sotia, diktatuureja ja kaikkea vääryyttä, johtuen kai kasvatuksestani, tiedonhaluisuudesta, sekä siitä, että realistisesti, mutta kriittisesti tarkastelen vääryyttä täynnä olevaa maailmaa. Vääryydet ei tosin ”jeesustelemalla” lopu, vaan raa´alla tosiasioiden opetuksella ja valistamisella, sekä asioita tekemällä.

    Olen kuullut sanottavan myös, että hyvä demokratia tarvitsee sodan 50 vuoden välein… Eikö se kerro juuri meistä ihmisistä ja meidän lyhyestä muististamme. No, valitsemmehan kansanedustajiksemmekin hetki aikaisemmin eri tavoin ryvettyneitä… Kai tässä kriisiä tarvittaisiin palauttamaan oikeita arvoja elämäämme.

    Olen myös realisti siinä, että jos olet valmis ottamaan yhteisöltä sen tuottamat palvelut, on sinun myös tehtävä osasi sen yhteisön eteen. Näin se menee eläinmaailmassakin.
    Valitettavasti demokratia ei toimi tasapuolisesti aina tältä osin, mutta perimmiltään isiemme työt ne ovat mahdollistaneet lusmuilun yhteisvastuusta tietyn sukupolven päättäjien avulla.
    Yhteisö ei myöskään pysty enää toimimaan, kun yritetään ottaa jokaisen yksilön mielihalut huomioon ja kriisien tullessa, se ei todellakaan ole mahdollista. Tuollaisia ihmisiä kutsuisin narsisteiksi, jotka luulevat pilvilinnoissaan hömpötyksen auttavan todellisessa tosipaikassa.

    Historiallisten sota-asioidenkin ja realistisen asioiden kulun pitäminen esillä on osa rauhankasvatusta.
    Olin jo ”Manon” (mahtava tyyppi ihmisenä) aikana tietoinen ja hyvä historiassamme, jossa ei ole pahasti hävettävää, kuten monien muiden maiden menneisyydessä.
    Koulussa oltiin ja ollaan hakoteillä historiankin opetuksessa, sillä mikä olisi oivallisempi hetki tuoda esiin seikat, joita sodat ovat aiheuttaneet ja antaa tiedonjanon oppia tarkastelemaan asioita eri kanteilta, sekä asioiden takana piilossakin olevia seikkoja. Asioiden esille tuominen oikeilla nimillään varmasti osaltaan auttaa muistamaan, millainen helvetti sota oikeasti on.
    Sotahan on valtapolitiikkaa ja/tai huonosti hoidetun politiikan seuraus, jossa ei ole voittajia (pois lukien haukat ja sotateollisuus).

    Nykymeno on tehnyt meistä ”paukkuarkoja” (koirankasvatustermi) eli sen, ettemme kestä minkäänmoisia vastoinkäymisiä, jollaisiksi monia niistä ei edes 20 vuotta sitten olisi noteerattu.
    Näin ollen reaalimenosta vieraantuneet ovat myös helppoa kauraa kaikille järjettömyyksille ja ismeille, joille koulutus ja realismi on todellisuudessa se ainoa vastamyrkky.
    Tällaisissa tilanteissa iskee päättäjiinkin paniikki ja tehdään hätiköityjä päätöksiä, jotka ovat aivan arjen järjenkäytöstä vieraantuneita ja eivät sitten aja kenenkään asiaa.

    Vanhemmat myös antavat lasten katsoa aivan sairaita piirrettyjä, annetaan pelata sairaita tietokonepelejä, annetaan katsoa elokuvia, joita lapsi ei ymmärrä. Media myös tulvii kaikkea aivot narikkaan -ohjelmia ja vain negatiivisia asioita toitotetaan…
    Olet varmaan myös huomannut, kuinka heikossa jamassa on mielenterveyspalvelumme nuorille, joten kyllä järjettömät teot ovat saaneet aivan muun kasvupohjan kuin maamme sotasankarit tai vastaavat ”poikakerhot”. Veteraanien työn tuloksena meillä on vapaus perustaa myös sellaisia, sillä mitä siitä tulisi, jos eläkeläinen alkaisi sanomaan, kuka saa tehdä ja mitä… Se on diktatuuria se.

    Itse olen ollut tietoinen (olitko sinä edes opettajana?) jo ennen keskikouluikää esim. Mainilan laukausten oikeasta versiosta, mutta ei mieleeni hiipinyt ajatusta ruveta muita tappamaan.

    Olin ”iltatähti” ja isäni oli sodassa monta vuotta. Muistan kuinka isä ponnahti usein ylös kesken unien jne. Oli nähnyt unta…sodasta ja korsuun tulleesta osumasta.
    Heitä oli myös rintamalla kolme kaverusta, vaihtoivat paikkaa ja saman tien kaveria osui otsaan… Jne. jne.

    Olen kuunnellut kaikkien veteraanien kertomuksia mielelläni, koska ne ovat totta. Uskon sen olleen myös heille hyväksi.
    Entä sinä? Ikäsi puolesta tällaisten tarinoiden pitäisi olla sinullekin tuttuja asioita, mutta, mutta… Olithan kait menoiässä juuri 60-luvulla.

    Sukuni on molempien puolelta myös Karjalasta, joka taitaa sekin sinun mielestäsi varmasti jo riittää ”sotahulluuteen”. Totta on vain se, että sodat eivät lopu sotimalla, eikä kauheuksista vaikenemalla.

    Hoidetaan vain, että suomalaiset hallitsevat Suomea ja ollaan ”välilöissä” muitten kanssa.
    Suomalaisuudella on ollut hyvä arvo maailman kriiseissä (YK) ja sitä mallia pitäisi myös jatkaa.

    Sen ajan päättäjät tuppasivat olemaan varsin varttuneita, joilla ei olisi ollut mitään käyttöarvoa kentällä. Kriisin sattuessa jokaiselle kyllä löytyy tekemistä ja pieni kansa tarvitsee silloin jokaista kynnelle kykenevää.
    Tällaisia asioita varten ja olemassaolonsa varmistamiseksi jokainen valtio tarvitsee myös voimakoneiston, jonka yksi osa on Puolustusvoimat. Ne valtakoneistot pystyvät turvaamaan elämänmenoa, kunnes selviämme kriisistä ja arjen rakentaminen voi taas alkaa..

    Possuja ja muita eläimiä on tapettu syöntitarkoituksessa jo iät ja ajat. Ennen myös synnyttiin ja kuoltiin kotona… Syömme tehotuotettua kanaa, kalaa, lihaa… Jonkun ne pitää kasvattaa, teurastaa jne. On se, kun nykypäivänä ”kehittyneissä maissa” ei tuotakaan saa edes sanoa, kun jollain tulee paha olo… Paha olo tulee, kun pitää mennä katsomaan mummoa hoivakodissa… O tempora, o mores…
    Mihin olemme menossa pää pensaassa?

    Niin, Lauri Törni oli Saksassa 6.6.-30.7.41 ja ei digannut ”saksalainen tyyliä”, palaten sieltä saman tien takaisin alta aikayksikön, Suomessakin kun oli juuri sota alkanut. Olet varmaan myös kuullut sanan ”Panttipataljoona”…
    Ai niin, tiedoksi myös, että Törni oli kuukausipalkkaa nauttiva ammattisotilas.

    Outoa, että opettaja osoittaa julkisesti halveksuvansa muita, kuten tuo ”viitakkomies” sanan käyttäminen osoittaa ja varsinkaan kun ei tiedä henkilöstä itsestään yhtään mitään.

    Muiden mielikuvat eivät ole koskaan toimineet minun silminäni, sillä elämä ja maailma on niin monisyinen, että yhtä totuutta ei vain ole.

    • tammikuu44 sanoo:

      Juuso-hyvä,
      me ihmiset emme kuulu eläinmaailmaan, meillä kaikilla on jonkinlainen järki päässä. Ja pitäisi olla myös tieto oikeasta ja väärästä: älä tapa on eräs sääntö, joka todistaa ihmisyydestä. Eläimet tappavat ja raatelevat toisiaan.

      Usko hyvä ihminen, että arvostan suuresti niitä miehiä ja naisia, jotka saivat kestää sodan kauhut. Mutta ammattitappajat, jotka eivät sodan loputtuakaan pysty tappamista lopettamaan, sopeutumaan rauhan töihin, eivät arvostusta mielestäni ansaitse.

      Minua ei kiinnosta tämä herra Törni puupennin vertaa, enkä halveksi mitään muuta kuin ammattitappajan antamaa sairaaloista sankari-ihannetta. Voihan olla, että tämä Törni olisi rakastava perheenisä, jos olisi ammatiltaan ehtinyt ja pessyt kätensä verestä.

      Aivan äsken muuten kuulin radiosta, että Kemiössä on otettu kiinni koululainen, joka on uhkalillut kouluaan ja koulutovereitaan. Pojalta löytyi aseita. Tässä nyt malliesimerkki siitä, mitä seuraa kun ihannoidaan aseiden käyttöä, sellaisia jokapaikan taistelijoita.

  8. Kaisa-Maria sanoo:

    Kiitos Juuso! Olipas todella asiallinen ja tyylikäs kirjoitus!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Totta: näkeminen on jonkin näkemistä jonakin ja tietoisuus on aina tietoisuutta jostakin jonakin.

  9. DAVE HEIKKILÄ sanoo:

    On todella vahinko kun KAIKKI maailman ihmiset eivät voi olla niin täydellisiä ja virheetömiä kuin ”Tammikuu44”-nimimerkki tahtoisi! Silloin ei Lauri Törni enkä minä eikö kukaan MUUKAAN olisi tarvinut ikinä katsoa eikä kokea mitä me niin-sanottuja ”EI-eläimellisiä olentoja” JATKUVASTI teemme toinen toisille!

    • tammikuu44 sanoo:

      Nyt Dave on käsittänyt aivan väärin. En suinkaan vaadi tai edes toivo, että kaikki ihmiset olisivat virheettömiä. Sehän on täysi mahdottomuus.

      Sen sijaan toivoisin kyllä, että ihmiset eivät olisi eläimellisiä ja vailla inhimillisiä tunteita olevia petoja eivätkä löyhäpäisyydessään tappaisi toisiaan ja alkaisi vielä kehua parasta lahtimiestä.

  10. maria sanoo:

    En oikein päässyt jyvälle; emmekö muka ole osa eläinkuntaa. Olemmehan me. Ihminen on ihmiselle peto, hyvin usein eli voisi yhtä hyvin käyttää sanontaa ihminen on ihmiselle ihminen.
    Mikä eläinlaji tappaa niin paljon lajitovereitaan kuin ihminen. Syynä vallan halu, rahan tarve, kosto, pohjaton vitutus, muijan/äijän nalkutus, nälkä, jano, tarve saada seksiä etc.
    En oikein tiedä, mutta kuinkahan usein sudet esim. tappavat toisiaan ns. huvin vuoksi.
    Tosiasiahan on että ihminen tarvitsee eläimiä, mutta nämä samaan sukukuntaan (laajasti ajatellen) kuuluvat eläimet eivät tarvitse ihmistä. Paitsi tietysti kotikissat ja äitin omat pikkuhauvelit.
    Luonto on rakentunut hyvinkin raadollisiin raameihin, ja siksi esim. Pentti Linkola on valitettavasti hyvin pitkälle oikeassa.
    Höpönlöpön hyminällä ja työryhmäpalaverissa ei voida päättää tosi paikan tullen esimerkiksi jonkun kylän asukkaiden henkiinjäämisestä kriisin tulleen vahvin ja älykkäin (ideaali tapaus) valjastaa tyhmemmät, mutta fyysisesti voimakkaammat käymään puolustukseen. Tai sitten rasvataan porukalla köysi ja tehdään iloisella mielellä ns. final solution. Josta tietysti Linkolakin olisi mielissään, koska maapallon kuorma näin kevenisi.
    Nyt siis puhun reviiritaistelusta, jota luonnossa käydään 24h/vrk.
    Mistä me tiedämme, mita animaalisia tunteita eläimillä on, ja miksi muka meidän ”inhimilliset” tunteemme olisivat ilman muuta ja vastaansanomatomasti jotenkin muiden eläinten tuntemusten ja tunteiden yläpuolella.
    Luulen että ihminen on Luojan epäonnistunut kokeilu, joka jossain vaiheessa poistuu maapallolta ja antaa tilaa suloisille pupuille ja bambeille ynnä sinisilmäisille susille ja kauheen ihanille nallekarhuille. Ynnä värikkäille papukaijoille ja ”onki”madoille.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Muotoilin sanottavani huonosti. Sotiessaan ihminen on eläin ja eläntäkin hirveämpi. Ihmisen kuitenkin pitäisi olla inhimillinen eli ihmismäinen ja se tarkoittaa, että ei esimekiksi tapa toista ihmistä.

      Liberaali markkinatalous jyllää ja tekee ihmisistä enemmän ja enemmän toisiaan raatelevia petoja. Ihmisen ahneus on suunnaton!

      Eläimet eivät sodi niin kuin ihmiset, joista kovakalloisimmat leikkivät pyssysankareita, myöntävät näppärimmille lahtimiehille rintaan kiinnitettäviä killuttimia. Pystytetään sankaripatsaita, joiden edessä suoritetaan rituaaleja.

      Pyydän siis anteeksi eläimitä. Meidän ihmisten on pakko uskoa, että jossain vaiheessa ihmiselläkin järki voittaa kuten entisellä aasilla.

      Ihmiskunnalla on oikeitakin aarteita, joita löytyy niin taiteen kuin tieteen saavutuksista. Olen iloinen, että saan nauttia niistä: olen saanut sikainfluenssarokotuksen, minuun on asennettu sydämentahdistin, osaan lukea näitä koukeroita, joita tähän päätteelle näpyttelen, ostin piruuttani jopa Maria Callaksen neljä CD:tä, kun halvalla sain. Ja aion lukea Antti Hyryn Uuninkin, vaikka jo etusivultalta huomasin, että koville se tulee ottamaan. – Miljoona kertaa hienompaa kuin kurassa ja ravassa rämpiminen, eikä sitä voita edes nykyaikainen nopeantoiminnan kuolena Nato-joukoissa.

      Varmastikin ihminen on epäonnistunut ja näillä näkymin poistuu maapallolta. Mutta pannaan toivo siihen rauhanpalkonnon saaneeseen amerikkalaiseen!

      Joulukin on rauhan juhla!
      Rauhaa.

  11. maria sanoo:

    Olemme saaneet elää rauhan aikaa (siis täällä Suomessa), mikä on hieno juttu. Joukossamme on kuitenkin paljon heitä, jotka elävät edelleen jatkuvassa pelossa, esim. omaistensa puolesta. Heidän sotakokemuksisitaan vain hyvin harva on kiinnostunut. Nyt puhun pakolaisista.

    ps. Vähän edellisiin sepustuksiin vielä lisäystä; Hymyilevä, etkö älynnyt, että tarkoitin SINUA kun ihmettelin, mitä kummaa kouhotat jonkun täysin mitättömäksi luokittelmasi Törnin takia. Siis mitättömän mitätöinti; sehän on turhaa, koska se on jo mitätön. Älä tuhlaa energiaa moiseen!
    On todellakin hienoa olla rauhassa kotonaan, mutta hei, tuolla ulkona tapahtuu kaikenlaista raadollista, josta emme edes halua tietää. Eli: jeesustelu sikseen.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Nyt toit esille oikean asian: keskuudessamme olevat pakolaiset. Heitä pitäisi auttaa ja unohtaa menneet sotamme.

      En todellakaan näe mitään arvokasta kenenkää sotahullun palvonnassa. Tuollaisen ukon nähdessään olisivat akat ennen vanhaan nostaneet hameet ylös ja pyllistäneet päin pläsiä. Nykyään on tyydyttävä koohottamaan, joka ei ole ollekaan raskasta, pikemminki huvittavaa.

  12. DAVE HEIKKILÄ sanoo:

    Olet kova häpäisemään sellaista miestä, joka aina uskalsi taistella ASEISTETTUJA sotilaita sekä Vietnamissa rahahimoisia OIKEITA palkkasotureita vastaan!
    Kumma juttu kun ei ole MITÄÄN sanottavaa Stalinista, Hitlerista, Pol Potista, Idi Aminista ym. ym. Lista jatkuisi PITKÄÄN! Sellaisista ihmisistä, jotka tappoivat MILJOONIA ja taas MILJOONIA miehiä, NAISIA ja LAPSIA!!! Hyvä esimerkki on ne Kambodzalaisvauvat, jotka hakattiin kuoliaaksi viidakon puurunkoihin! Ja Sadamin tuhansia OMIA ei-toivottuja kansalaisia, jotka myrkytettiin! Ja Sadamin pojan pesäpallomailalla tapettu palvelijaa! Olisipa mielenkiintoinen nähdä mitä SINÄ tekisit joutuessasi itse johonkin sotaan!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Dave, ei kannata ollenkaan hermoilla: samassa jonossa Törni-sedän kanssa ovat Hitler, Stalin ja Idi Amin yms. Törni siellä pikkulillisenä hännänhuippuna. Suurrikollisten teot eivät ole puolustus vain vähän tappaneiden teoille. Sota on juuri tuota mitä eläytyen kuvailit: Kun sais tappaa, vaikka vain pienenkin ihmisen!

      En pyri ketään millään lailla häpäisemään, ihmettelen vain jonkun yksittäisen pakkasoturin sammumatonta intoa tappaa. Tietysti voi olla kyseessä sairas ihminen, joka ei ole huomannut, että sota on jo käyty -näitähän on vieläkin tavattu jostain Japanin saarilta.

      Kaikki sodat ovat tuomittavia. Sotasankareita ei ole. Ihmisiä on kasvatettava rauhantahtoisuuteen. Lopetetaan sodan ihannointi!

      Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Mielipiteet-osastossa varsin valaiseva kannanotto rauhankasvatuksesta. Suosittelen sen lukemsita. (HS 11.12.s. C 12)

      Lainaus tuosta kirjoituksesta: ”On vääristeltyä välittää nuorille viesti, että ”on söpöä, että pikkutytöt toimivat pikkulottina”. Sota on rumaa, surullista ja tarpeetonta. Ihailtavaa on vain se, että epäinhimillistenkin kokemusten jälkeen ihminen jaksaa jatkaa elämää ja alkaa rakentaa uutta tulevaisuutta.”

      Nuo sanat tähtäävät nykypäivään, sen sijaan Törni tappamisvimmassaan on täysin yhdentekevä nykyaikaa ajatelen. Viisainta olisi unohtaa tämä Vietnamin veteraani. Levätköön rauhassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s