Linnan juhlien ahmatit, sulottaret ja Jenni-runoilijan lusikka

Linnan juhlat ovat halpaa huvia, järjestäjä maksaa ne omasta pussistaan eikä pääsymaksua ole, mikä erityisesti innostaa kansanedustajiamme.  Ovathan he tunnetusti niin saitoja, että yrittävät maksattaa huonekalunsa ja lentolippunsakin muilla. Ruotsinkieliset turkulaispoliitikot yrittävät käyttää koko perhe samaa valtion yleisten liikennevälineiden ilmaiskorttia.

Ilmeisesti  ensimmäisten joukossa Linnaan saapuneet edustajamme  söivätkin ahneuksissaan juhlapöydän tyhjäksi jo ennen virallisen kättelyn loppua. Lehtitietojen mukaan Jungerien pariskuntakin jäi ilman suolapalaa, mikä on sääli ja uhkaava kansantaloudellinen tappio, sillä herra Jungerin kuvankaunis Maria-vaimo on vaarassa laihtua olemattomiin.

Sormistaan aina luotettava Ilkka Kanerva haukkui boolia äiteläksi litkuksi. Tämä osoittaa miehen suoraselkäisyyttä. Kekkosen aikana moinen arvostelu ei olisi käynyt. Tätä litkuboolia on tarjottu vuodesta 1949. Nyt olisi muutoksen aika, tuumi entisen ökyporvaripuolueen voimahahmo, Ilkka Kanerva.

Mitä pukeutumiseen tulee, erityismaininnan vanhan tavaran kekseliäästä kierrättämisestä saa Ville Itälän Sari-vaimo, jonka puvun laahukseen oli käytetty varmasti useampikin makuuhuoneen  virttynyt puhviverho. Vuoden professorina palkittu  Howard Jacobsin punkhenkinen kilttiasu löi muotitoimittajat ällikällä ja sai heidät puhumaan miehen maihinnousukengistä, jotka kuka tahansa lapsikin pystyi nimeämään asuun kuuluviksi perinnekengiksi.

Runoilijoista Jenni Haukio päihitti Sofi Oksasen, joka ei sanonut eikä tehnyt mitään shokeeraavaa.  Jenni sen sijaan piti huolen illan hirvittävästä mokasta.

Suuren maailman tyylikkyyteen tottumaton Jenni-parka joutui haukansilmäisten tyylikkyysasiantuntijoiden lahtipenkkiin.  Ilta-sanomatkin antoi tälle runoilijattaren “munaukselle” tilaa:
JENNI OLI JÄTTÄNYT KAHVILUSIKKANSA KUPPIIN!

Siinä se  törötti häpeämättömästi Jennin runoilijasormien kosketusten jäljiltä, kertoo tarkkailija, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Olin pudottaa silmät päästäni, kun sitä katselin, hän lisää.
Kukaan ei uskaltanut siihen suoraan katsokaan, vaan asia yritettiin painaa villaisella, naurahtaa maailmaa nähnyt putiikinpitäjä.
Aviomiestä ei rohjettu haastatella aiheesta. Katseltiin vain punastellen sivusta, vaikka monen sormia syyhytti, etiketti esti ottamasta lusikkaa kauniiseen käteen, luonnehtii tapausta tunnettu entinen mannekiini.
Varmasti pariskunnan  kotona tilanne laukesi positiivisella tavalla, naurahtavat nämä hyvien tapojen ja etiketin sekä postimerkkien  tuntijat kuin yhdestä suusta.

Onneksi tapakouluttaja Kaarina Suonperä (IL 8.12.) lohduttelee: “Kyllä jokaisella aikuiselle ihmiselle joskus käy niin, että lusikka jää kuppiin.”

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, Itsenäisyys, Linnan juhlat, Mediamaailma, mynämäki, politiikka, sano suoraan, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Linnan juhlien ahmatit, sulottaret ja Jenni-runoilijan lusikka

  1. meri sanoo:

    kahvikuppiin lusikkansa jättäneille on amerikassa oma ohjelma, joka pelastaa heidät tuskalliselle, mutta antoisalle tapatietoisuuden tielle. keinot ovat samoja kuin ne, joiden avulla nikotiinia hinkuavat tupakkalakkolaiset pysyvät lakossa.

    heikkoetikettiset keräävät ryhmän, jossa on neljästä kuuteen samankaltaista ihmistä. jokainen allekirjoittaa sopimuksen, jonka mukaan lupautuu juomaan kahvia yhden kerran viikossa ilman lusikkaseuraamuksia. kertoja kasvatetaan viikottain.

    kahdeksassa viikossa oppii tästä tavasta pois, sanoo paikallinen kaarina suonperä, mrs. phyllis from philadelphia

    • tammikuu44 sanoo:

      Nerokkaita nuo amerikkalaiset! Tässäpä oiva idea jollekin luvuuden ja kyddyyrin läpitunkemalle madamelle perustaa terapiaryhmä.

      Ajatelle, saisimme siis helpostikin kasvatettua kansan, joka juo juomansa ilman lusikkaa. Senhän kaiketi voi korvata lorauksella koskenkorvaa?

  2. meri sanoo:

    hymyilevä,

    jos siperia ei opeta näissä lusikka-asioissa, niin loraus koskenkorvaa kyhnyttää oikein mukavasti.

  3. Kaisa-Maria sanoo:

    Linnan juhlista jäi pysyvämmin mieleen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan tyylikäs puku, jota eivät iltapäivälehdet liiemmin esitelleet.
    Tällä naisella riittää huumorintajua. Puvusta mieleen juontuivat heti menneen kesän karjalaitumilla märehtivien lehmien utariliivit. Puku edusti loistavasti keskustapuoluetta.
    Anttilan puku oli parasta, mitä linnan juhlat pukusektorilla tarjosivat! Mielestäni kaiken maailman karpelat ja muut turhanpäiväisten hepenien heiluttajat jäivät sen rinnalla kauas takariviin.
    Onnittelut onnistuneesta valinnasta Sirkka-Liisa!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ei hassumpi valinta, itsekin sitä tv:stä ihmettelin ja ihailin. Mutta kyllä onnistunut pukuvalinta oli myös tällä Howard Jacobsilla, etenkin kolmipiikkinen kampaus teki säväyksen. Kotoinen pellemme Veltto Virtanen jäi selvästi toiseksi röyhelöpaitoineen ja kirjavine kravatteineen.

      Illan halvin puku oli kansanedustaja Katri Komilla. Se oli väsätty lakanan päälle liimatuista vhs-videonauhoista. Hinnaksi arvioitiin 50 euroa.

      Söpoin puku oli kansanedustaja Satu Taiveaholla: punainen ja helmassa hauskoja ruusukiehkuroita.

  4. maria sanoo:

    Ei kai sen niin väliä ole, missä lusikkaansa seisottaa. Pääasia ettei heitä sitä nurkkaan kesken arvokkaiden koketeerausjuhlien.
    Howard J. oli mielestäni linnan kiinnostavin persoona; Mansen poikia ja tykkää punk-musiikista, ja on ylpeä siitä.
    Kovan tason tiedemies ja mitä mukavin veikko. H.J.:tä päällisinpuolin tunteva trelaissukulaiseni ylisti häntä jo pari kolme vuotta sitten. Kävivät samassa baarissa ja voihtoivat mielipiteitä musiikista. H.J. on siitä miellytytävä ihminen, että osaa puhua muustakin kuin työstään. Musiikista tykkää jutella musiikin tekijöiden ja harrastajien kanssa, vaikka eivät olekaan ns. akateemisista piireistä.

  5. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Jepulis, meillä on sama miesmaku: heti tykkäsin miehestä, kun sen näin tepstelevan skottihameessaan. Uskaltaa mies varmaan tökätä lusikkansa mihin mielii tai päähän pälkähtää.

    Luulenpa, että mies sai olla tarkka lusikastaan loppuillasta, kun naisihmiset innostuivat suorittamaan kansatietteellistä tutkimusta siitä, mitä kätkeytyy skottihameen alle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s