Oikea joulutarina rehellisestä ja epärehellisestä varastamisesta

Joulupäivänä, kun siinä illalla kuitenkin vielä kukut ja muistelet aattoa, pukkia, lanttulaatikkoa ja muutaman kuukauden ikäistä,  iloisesti potkiskelevaa “Kössiä“, voit aivan hyvällä omallatunnolla avata jo television kello 23.30. Voit rentoutua.

Ykköseltä tulee joulun henkeen ja omiin tunnelmiisi varsin hyvin sopiva  tv-elokuva  Kuusivarkaat. Rumat  mutta lämpimät aamutohvelit lahjaksi saanut eläkeläinen katsoo sen useampaankin kertaan: kunnon tarina ystävyydestä ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta, mutta myös toivosta ja rakkaudesta.

Elokuvan sankarit, vai pitäisi sanoa surullisen hahmon ritarit, Veikko ja Tauno ovat rehellisiä ja rakastettavia vanhan kansan ihmisiä perinteisine arvoineen. Yksi niistä on rehellisyys. Etenkin Veikolle paikallisen pankinjohtajan ketkuilu ja omaan pussiin pelaaminen on ensialkuun täysin käsittämätöntä. Vuodet ovat kuluneet kuin huomaamatta, maailma on muuttunut, vanhuus on tullut salaa. Siis aika lähelle liippaa omaakin elämääsi?

Pekka Autiovuori ja Aarno Sulkanen ovat eläviä ja  uskottavia, oikeita ihmisiä Veikkona ja Taunona.  Koet ehkä myös yllätyksen, sillä miehet ovat myös omina itsenään kertomassa toista tarinaa: näinkö me olemme yhdessä vanhentuneet? Totta kai muistan Pekka Autiovuoren! Muistan hänet nuorena rillipäänä kohutussa Käpy selän alla -elokuvassa vuodelta 1966. Tyttöjen kanssa käytiin katsomassa. Ja Aarno Sulkanen Täällä Pohjantähden a lla –elokuvassa upeana ja seksikkäänä Akseli Koskelana.  Tyttöjen kanssa vähän huokailtiin. Mikäs olikaan elokuvan valmistumisvuosi? Herra paratkoon: 1968!

Ei voi olla totta, melkein puoli vuosisataa! Mutta rauhallisesti nyt: miehet ovat vuosien mittaan vain  kypsyneet, saaneet syvyyttä, eivät ukkoutuneet tai  muuten kääkähtäneet. Sankareilla on nyt herkkä sielu, joka näkyy, eikä sen lämpöä estä televisioruutukaan.

Heikki Kujanpään ohjaama ja Veli-Pekka Hännisen kirjoittama  näytelmä on joulutarina erityisesti meille lapsekkaille eläkeläisille: pahaa voidaan kyllä rohkeasti vastustaa! Ketku pankinjohtaja jää nuolemaan näppejään!  Tämä kieron pelaajan ruumiillistuma on myös yksi näytelmän riemastuttavimmista hahmoista; umpiketkua pankinjohtajaa alkaa hetkittäin oikeasti inhota, tekisi mieli heittää säästöpossulla päin naamaa   Taisto Oksasen esittämää kieroilijaa.

Elokuvassa on monia herkkiä kohtia. Siinä on sentimentaalisuutta ja hiukan epäuskottavuuttakin. Mutta meille lapsellisille eläkeläisille se vahvistaa uskoa ystävyyteen ja  uskoa vuosien koettelemaan rakkauteen, pieniin ihmeisiin.   – Katso, jos muistat dementialtasi.

Elokuva Kuusivarkaat 25.12. klo 23.30 tv1

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmissuhteet, mynämäki, sano suoraan, televisio, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Oikea joulutarina rehellisestä ja epärehellisestä varastamisesta

  1. maria sanoo:

    Hyvä vinkki. Katsoin jo, tuli joulun alla. Uusi tärkeä vinkki: muistakaa katsoa aattona Pala valkoista marmoria. Yksi Iäksen Matin huippuja. Siinä Lasse Pöysti ja Eeva-Kaarina Volanen tekevät hienoa ja liikauttavaa työtä. Tragikomiikkaa sydämmellisimmillään!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ehdottomasti muistan! äsken katsoin joltain kanavalta Härön Äideistä parhain-elokuvan. Hieno elokuva sekin.

      ”Kössi” on isoisänsä peilikuva. Upea poika siitä huolimatta.

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Terveisiä kinkunpaistajaisista! Joulukuusivarkaat oli todella vaikuttava elokuva.
    Aarno Sulkasta tuskin monet muistelavat Pohjantähti-elokuvan upeana ja seksikkäänä Tauno Koskelana, joka oli muistaakseni ansioitunut raumalainen murrekirjailija. Seksikkäänä punapäällikkönä seikkaili mielestäni Akseli Koskela.
    Ei se mitään. Näitä sattuu. Edellisen kommenttini lopussa kirjoitin Marin hanhesta, vaikka Martin hanhea tarkoitin.
    Marialle kiitos, että muistutti siitä.
    Erinomaisen tyylikästä joulua kaikille tämän blogin lukijoille sekä sinulle Hymyilevä!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kaikkea sitä sattuu, tietysti Akseli, tietysti Akseli. Täytyy nyt hetimiten se oikein korjata. Demetiaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s