Television kotoisessa lämmössä

Ilman televisiota joulu olisi luonnoton ja tylsä. Televisio luo mainion  joulutunnelman sellaiselle, jolla ei ole riesana sukulaisia. Televisiosta voi  vaihtaa kanavaa, tai sulkea sen. Sen kanssa keskustellessa voi paljastaa syvimmät tunteensa, voi huoletta sortua jopa rahvaanomaisiin ilmaisuihin. Näin kätevästi ei voi toimia sukulaisten kanssa. Televisio on inhimillinen ja lämmin.

Eihän  kenenkään hermot kestä esimerkiksi yletöntä hyvien kirjojen lukemista koko joulua. Vaikkakin kirjan lukemista pidetään jostain syystä  tyylikkäänä. Ehkä suosittelijat eivät ole koskaan yrittäneet lukea koko joulua eläkeläistädin Finlandia-palkituksi valitsemaa kirjaa, jonka sitten toinen eläkeläistäti ostaa itselleen joulun viihdykkeeksi.

Televisio on hyvää kirjallisuutta lukiessa kuitenkin oivallinen taustatuki. Se on minutkin auttanut selviämään Antti Hyryn Uunista.  150 sivun jälkeen olin kypsynyt uunin rakentamiseen. Päätin aukaista television.  Hulvaton elämä tunki huoneeseen. Virkistyin.

Televisiolla ja kirjalla on huomattavia eroja. Tylsinkin ohjelma televisiossa kestää korkeintaan tunnin. Kirjassa hyvä kirjailija jaksaa jaaritella asiasta kuin asiasta sivukaupalla. Sivistyneen ihmisen myös tuntee siitä, että sen lempilukemista on Volter Kilven Alastalon salissa. Se on turvallinen valinta senkin suhteen, että harvoin joutuu kirjasta kenenkään kanssa keskustelemaan.

Oikein tylsän televisio-ohjelman kodalla, taisi olla joku Lauantaiviihdettä, palasin Uuniin. Kävin rakentamisen lomassa suolla marjassa, jossa näin kaukana ihmisen hetken aikaa viittilöimässä, söin eväitä nuotiolla, kävin saunassa, uimassa ja Ruotsin puolella kirkkojen urkuja katselemassa. Aikaa kului.

Televisiossa aika kuluu hirvittävän nopeasti.  Uunia kyhätessä ehdin nähdä siinä ikään kuin sivussa kolme elokuvauusintaa: Äideistä parhain, Näkymätön Elina ja Pala valkoista marmoria. Ehdin olla jouluyön messussa Roomassa ja melkein nähdä, kun paavi kaatui naisihmisen lähentely-yrityksiin. Joulukirkossakin käväisin Espoon tuomiokirkossa ja kuuntelin Bachin Jouluoratoriota Betlehemissä. Se Uuni on tässä ajassa saatu viittä vaille valmiiksi.

Yhdessä kohden Uuni vähän hätkähdytti ja haistoin verta. Nytkö alkaa tapahtua: uunin rakentaja nirhaisee jollain koneella jalkaansa. Mitättömäksi jäi tämäkin. Ei vedä vertoja television todelliselle elämälle ja Kummisetä III:lle, jossa loppukohtauksessa verta jää merkiksi oopperatalon portaille, kun paha yrittää tappaa pahaa. Ihmiset pakenevat.

Luen sen Uunin tänään loppuun, vaikka tuskaa tuottaakin. En halua myöntää, että  ihminen näkee toisen ihmisen vain kaukaa. Minä olen, tässä; suolle jää merkiksi vain kohta, jossa on poltettu nuotiota. Ehkä sen joku joskus löytää. Ihmettelee. Mitähän se tuokin on joskus rakentanut?  Näitä hilloja on poiminut.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, Mediamaailma, mynämäki, politiikka, taide, televisio, vanhukset, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Television kotoisessa lämmössä

  1. Kaisa-Maria sanoo:

    Televisiossa on vain sellainen huono puoli, että vähintään puolet ohjelmista ja elokuvista on uusintoja. Ihmettelen vaan, että mikä työllistetty merkanttityttö sitä Ylen lafkaa käytännössä oikein pyörittää, kun Ylessä on satamäärin pihalle pantavia opin saaneita tyhjäntoimittajia, joiden työ ei näy missään!
    Uusinnatkin tulevat aina samaan aikaan, kun niitä on jo aikaisemminkin katsottu. Lieneekö syy typeriin ohjelmiin Mikalein ja Olli-Pekan? Sanokaa pojat sille merkanttitytölle, että fiilaa hiukan uusintojen aikatuluja! Uutiset ovat tietenkin erikseen. Erityisesti alueuutiset hyvin toimitettuja.
    Kirjalla taas on puolensa. Onko pakko lukea Alastalon salia tai sitä typerää muurauksen oppikirjaa, kun kirjastoissa on luettavaakin kirjallisuutta?
    Kirjaa voi lukea tyylikkäästi makuuasennossa, mutta telkkarin katsominen tuppaa sohvalta tiirailtuna nukuttamaan ja käydä niskan sekä erityisesti päreiden päälle.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ja tuohon voin lisätä vielä sen, että pelkkää rahantuhlausta oli se digitalisointikin: jatkuvasti kuvassa on häiriöitä, joita ennen ei ollut. Kuvan laatu ei ole muuttunut miksikään, usein tekstitys puuttuu, joskus ääni. Miksi tehdään ns. viihdeohjelmia, joista tulee vain vihaiseksi? Esimerkkinä tuo Lauantaiviihde.

      Kirjatkin tosin nukuttavat, mutta lukemista voi pienen torkahduksen jälkeen jatkaa. Meinasin vaan sen tylsän kirjan kohdalla sitä, että joskus on tosiaan työ ja tuska lukea jotain kirjaa, mutta raadannan jälkeen – joskus jo kirjan puolessa välissä – huomaa, että juttu panee oikein miettimään.

      Hyvä kirja teetättää joskus paljonkin työtä, ainakin naisihmisen aivoille. – Se Hyryn Uuni on hyvä kirja, vaikka koetteleekin alussa kärsivällisyyttä.

  2. maria sanoo:

    Hyvät kirjat harvoin ovat lähtökohdiltaan helppoja, kuten eivät kiinnostavat ihmisetkään.
    Meillä on nyt kylässä erittäin kiinnostava tahtoihminen, nelivuotias Liisa, joka tuumaa, että ”me tyttöjen kanssa annetaan aina takaisin, jos pojat tekee kepposia, täältä pesee”, sanoo Liisa. Tätiinsä tullut!
    Liisa on oppinut hoitopaikan Janne-kaverilta hienon laulun. Liisa laulaa täysin palkein: ”Minä lählen Pohjois-Kaljalaan ja juon kalljaa aulingon nousuun…” Jannen isä on Outokummusta kotoisin.
    Meillä siis on ollut ihan elävää stand-uppia, ei ole tarvinnut telkkua niin vahdata.
    Liiasan isoveli Lauri sanoi kysyttäessä mieltymistä jääkiekkoon: ”Enpä tiedä, isot miehet sohii kepillä jotain pientä mustaa….”
    Lauri onkin alkanut harjoitella kanteleen soittoa.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Kyllä elävä lapsi aina teleision voittaa, varsinkin viihdeohjelmat. Kirjakin tuntuu ihan paperiselta siihen verrattuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s