Elokuvateattereissa jo kiertänyt Klaus Härön elokuva Kirjeita pappi Jaakobille nähtiin eilen ja nähdään tulevana perjantaina vielä uusintana televisiossa. Elokuva on saanut runsaasti niin yleisön kuin kriitikkojen kehuja ja se on ehditty palkita kahdella festivaalipalkinnolla Saksassa.
Tämä Härön neljäs elokuva on viiltävän kaunis, sydämellinen elokuva. Se on elokuva pyhän ja pahan kohtaamisesta, armosta, uskosta ja rakkaudesta. Pohjalta paljastuu kaiken pahan alku ja juuri: väkivalta, joka hyvässä tarkoituksessakin käytettynä tuhoaa käyttäjänsä. Väkivalta tuottaa ikuisen kärsimyksen, josta anteeksianto ei ole, tai se ei ole ainakaan ihmisen vallassa.
Elokuva ei hurskastele vaan hiljaisella tavalla kertoo tarinan papista ja pahantekijästä antaen toivoa kaikille ihmisille. Se koskettaa herkällä ja yksinkertaisella kerronnallaan. Tietoisesti hidas elokuva vangitsee katsojan. Synkät sävyt lieventyvät elokuvan inhimillisestä lämmöstä ja huumorin pilkahduksista.
Vankilasta vapautunutta naista esittävä Kaarina Hazard panee jokaisella katseellaan katsojan miettimään ja aavistelemaan. Heikki Nousiainen puhuu koko olemuksellaan ryppyisiä käsiä myöten. Tämä sokea pappi näkee sielunsa silmin asioita – vai näkeekö?
Härön kuvakerrontaa ei ole syyttä monissa arvosteluissa kehuttu elegantiksi. Vanha kokemäkeläinen puolilaho pappila puhuu omaa kieltään kaiken katoavaisuudesta. Pappilan esineet vihjaavat menneistä arvostetuista pappisajoista.
Vesipannu höyryää niin kauan kuin pappi Jaakobkin, koko talo enteilee lopullista lahoamistaan ja maaksi muuttumista.
Onko katon läpi tippuva vesi elämän vettä vai kyyneleitä? Mitä kaikkea kertovatkaan nuo niputetut kirjeet Jaakobin sängyn alla? Suora koivukuja, jota pitkin posteljooni tuo kirjeitä Jaakobille on Jaakobin suora yhteys Jumalaan.
Esirukouspyyntöjä sisältävät kirjeet antava pappi Jaakobille syyn elää, rukoilla toisten puolesta. Pappi Jaakob on luja uskossaan, onnelleen esirukoilija. Sitten vankilasta vapautunut armahdettu elinkautisvanki tulee papille kirjeiden lukijaksi.
Uusi apulainen on myös Jumalan lähettämä kirje, jonka pappi joutuu aukaisemaan.
Pappi Jaakobin viesti koskettaa kovapintaistakin katsojaa, joka jää elokuvan lopussa elinkautisvanki Leila Sternin rinnalle seisomaan pappilan ovelle.
*
Sokeain Ystävät – järjestö on myöntänyt Klaus Härölle ja käsikirjoittaja Jaana Makkoselle tiedonjulkistamispalkinnon elokuvasta Kirjeitä pappi Jaakobille. Elokuva on ensimmäinen, jossa on saatavilla näkövammaisia varten selostus. Kuvailu löytyy, kun valitsee kielivalikosta ensimmäiseksi kieleksin hollannin. Katso myös mielenkiintoista linkkiä Zepan kommentista (kisun kuva).
Uusinta pe 8.1. klo 22.50.
Hymyilevä eläkeläinen 
Kävin katsomassa elokuvan syksyllä leffateatterissa, suosittelen sitä, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, koska se on elokuva: siis parhaimmillaan elokuvateatterissa.
Hieno elokuva, kertakaikkisen hieno ja mykistävällä tavalla kysymyksiä herättävä. Voi katsoa useamman kerran koska dialogi ja ”pienet” tapahtumat on tehty taiten ja huolella.
Tämmöisiä elokuvia katsoisi enemmänkin.
Tosiaankin: teatterissa se vasta parhaimmillaan olisi. Televisiostakin se pitää katsoa toistamiseen!
Teit hienon selostuksen tästä paljon puhutusta elokuvasta. Katsoin sen teeveestä, ja olin suorastaan liikuttunut sen sanomasta. Vaikka ei olisi ”uskovainenkaan” joutuu yhä uudestaan hämmennyksen valtaan pahuuden ja ”pyhyyden” kohtaamisesta, kun pappi tuntuu tietävän asioita, joita hän ei voi nähdä omilla silmillään. Paha ihminen tulee myös kokemaan elämässään hyvän voiman, ja kokee omat asiansa toisin kuin ennen.
Sama asia minuakin viehättää, että ei tarvitse olla mikään ”uskovainen” ja kuitenkin sanoma menee perille.
Nykyisin termi on kuvailu, ennen oli kuvailutulkkaus. Suomessa on muutama koulutettu kuvailutulkki/kuvailija, esim. http://semiseco.blogspot.com/
Leffassa on sekin huomattava, että sekä Hazard että Keinonen ovat ponnistaneet pitkän harrastajuuden kautta ammattinäyttelijöiksi, siis ilman teatterikorkeaa tms. virallista koulutusta.
Kiitos hurjasti tuosta tiedosta. Sieltä linkistä löytyi myös se tieto, miten kuvailun saa kotivastaanottimeen eli valitsemalla kielivalikosta kieleksi hollannin. Täytyy kokeilla miltä kuulosta sitten perjantaina!
Panen tiedon jatkoksi tuohon juttuunkin. Kiitti!
Ihailen Kaarina Hazardia eritoten. Hän on hyvin monipuolinen, näyttelijä, journalisti, älykäs ja pohtiva keskustelija, ja melkolailla FEMINISTI (Hymyilevä, älä nyt vaan revi lohenpunaisia alkkareitas!)….
Hazardilla on oikein hyvä rooli myös esim. Maarit Lallin lyhytelokuvassa Keinu kanssain, joka varmaan tulee jossain vaiheessa TV:stä. Siinä on nuorena poikana pääroolissa raumalainen nuori ammattikouloulainen, joka tekee erittäin hienona työtä ja on myös täysin amatööri. Keinu kanssain kertoo nuoren ojan ja vanhan naisen vähitellen löytyvästä sielujen sympatiasta ja toisen auttamisesta.
On sen verran hyvä näyttelijä tämä Kaarina Hazard, että olkoon vaikka feministi!
Täytyy odotella sitä Keinua ja raumalaisväriä. Tiedätkö jotain tästä Maarit Lallista?
Maarit Lalli on lähtöisin Rauman puolesta ja tehnyt useita lyhytelokuvia, saanut kai jotain palkintojakin. Ei tule nyt ihan mieleen leffojen nimiä, mutta ehkä Wiki voi kertoa jotain. Ei ole ihan nuori enää, siinä viisikymppinen tai jotain.
No kyllä ne raumalaiset osaa ja kerkiää joka paikkaan!