Miehet mielellään korjailevat vanhoja autoja, taidettakin he sommittelevat kaikenlaisesta romusta. Luovaa ja halpaa. Taitava mies tekee runoja oman päänsä lisäksi roskaposteista. Naiset tyytyvät luomaan taidekudonnaisia vanhoista sukkahoususta, joista kukaan ei ole toistaiseksi kuitenkaan sommitellut runoja.
Turkulainen Juri Nummelin on säästäväinen mies. Miksi heittää hyvää tavaraa hukkaan, roskapostistakin voi sommitella runon. Liekö myös tuumannut, että yhtä vähän runoista lukijat ymmärtävät oli ne roskaa tai ei. Oikeasti tämä mies on turkulainen tietokirjailija, kirjoittanut yhtä jos toista varsinkin populaarikulttuurin alalta, toimittanut amerikkalaista kioskikirjallisuutta, kirjoittanut elokuvan historiasta, ollut Turun yliopiston Ylioppilaslehden päätoimittajana jne.
TS-Extrassa (9.1.) Roope Lipasti yrittää jäljittää roskapostirunouden ja runoilijan syvintä olemusta; Juri Nummelin ei ole ensimmäistä kertaaa roskapostia kyydissä. Jo 2004 tuli julki teos All Data Will Be Destroyed. Nyt ilmestynyt on nimeltään Bodice Ripper Apart. Runojen kokoamisesta roskaposteista käytetään termiä “found poem”. Ns. hakukonerunous, joka ehkä on tunnetumpaa, on teknotavaltaan samantapaista.
Tietokirjailija Nummelin pitää runojaan runoina, ei pelkästään populaarikulttuurin säilyttämisenä, joka sekin on hänen päämääriään:
“ Osa roskaposteista on oikein kaunistakin runoutta. Suosikkini on pieni proosapätkä, jossa poika rakastaa uimista ja muuta uhreilua, ja häntä katsoo puutarhasta tyttö, joka lopulta hymyilee ja kävelee pois.”
Tuon pätkän on koonnut kone Edgar Rice Burrougsin kirjojen juonia esittelevältä sivulta. Se on siis oikeaa ja aitoa robotin tekemää kirjallisuutta!
Nummelin on koonnut roskaposteja 1990-luvulta lähtien ja on nähnyt niiden kehityksen. Ensimäiset roskapostit olivat tavallista suoramarkkinointia, sitten seurasi siansaksavaihe, jossa viesteissä oli vain outoja sanoja peräkkäin, kehittyneempi vaihe oli se, kun kone haki netistä erilaisista teksteistä runonpätkiä ja irrallisia lauseita. Tarkoitus oli saada ihmiset vastaamaan näihin, jolloin saatiin selville, onko kyseinen osoite käytössä. Vasta sen jälkeen alkoi roskapostipommitus.
Uusimmista viesteistä puuttuu Nummelinin mukaan ihana surrealistinen ulottuvuus. Nykyään myydään ihmelääkkeitä, tehdään tarjouksia valerolexeista ja pornosta, houkutellaan peleihin ja sijoituksiin, joissa voitoiksi lupaillaan suuria rahasummia.Yksi tunnettu erikoisuus on nigerialaiskirjeet. Niissä rikas perhe tai nuori neito on pulassa. Valtavat rahasummat pitäisi siirtää turvallisempaan maahan. Pitäisi saada vain hiukan alkupääomaa…
Hymyilevä eläkeläinen 
Monesti tämä nykyrunous on jonkinlaista ”nonsensseä”, joka voi olla hyvin esimerkiksi roskapostista tehtyjä koosteita, tai jotakin muuta yhtä valaisevaa. Jossakin 1960-luvulla tuli muotiin kirjoittaa runoja, jotka eivät sano kenellekään mitään, mutta oli oltava ikään kuin olisi niitä ”ymmärtänyt”. Runous astui sille tielle, joka oli tuhota koko runouden. ”Monikerroksisuus” oli ajan sana, lukija sai lukea ja ymmärtää runon sillä tavoin kuin itse halusi tai olla kokonaan ymmärtämättä. Sillä tavoin luultiin, että keisarilla oli uudet vaatteet, vaikka niitä vaatteita ei ollut ollenkaan.
Saa nähdä mihin runous menee tästä eteenpäin…
Kaipa nuo nuoret runoilijat yrittävät löytää uusia merkityksiä yhdistelemällä sanoja miten milloinkin. Kaipa niitä syntyykin, mutta kovin nopeasti niihin kyllästyy, ei yksinkertaisesti jaksa, kun mikään ei johda mihinkään. Tulee vähän sellainen olo kuin koulussa joskus: toisesta korvata sisään, toisesta ulos.
Me olemme kumpikin opittu koulussa ja elämän varrella, että jotain olisi kiva ymmärtää… toisaalta ei tässä nykymaailmassa oikein ole kovin paljon ymmärtämistäkään.
Mutta kyllä nuorten runoilijoiden joukossa on ihan tosissaan runoileviakin, ja jos tällaiselta kysyy, mitä tuo sinun runosi nyt tarkoittaa, tällainen tosissaan runoileva ei suutu, vaan osaa selittää… aika metka kokemus sellainenkin. Olen tavannut näissä blogeissakin muutaman ja yhden elävän runokritiikkiseminaarissa Turussa syksyllä.
Nuo Nummelinin roskapostirunot ovat siinäkin suhteessa vähän vaikeatajuisia, että ainakin ne, jotka minä olen nähnyt ja lukenut ovat englanninkielisiä, ei ole siis varmaa, onko vika ymmärryksessä vai kielitaidossa, jos runo ei heti kolahda.