Turussa on kahdeksan valaistua pulkkamäkeä. Ja tämä on totta, siitä kirjoitettiin oikein lehdessä (TS 11.1.). Kirjoitettiin siitä kuinka lumi pitkästä aikaa kokosi lapsia pulkkamäkeen. Kirjoitti lasten naurusta, hikisistä otsista, hurjasta alastulosta likurilla, pulkalla tai kelkalla.
Kaikkea se lumi teettää! Ja kirpeä pakkanen. Vanhemmat lapsineen liukumäessä.
Tämä on halpaa huvia, halvempaa kuin aikuisten laskettelu mäessä, jossa ylös vie hiihtohissi, pulkkamäessä ravataan omin jaloin. Tästä lumen hurmasta ja vauhdista punaisella liukurilla jää takaraivoon ikuinen muisto ja kytevä ilo.
Kaikessa säästetään, lasten liukumäissä onneksi ei vielä. Niitä pitäisi saada vain lisää. Mäen ei tarvitse olla edes kovin korkea. Ja sellaisenhan voi rakentaa vaikka talkoilla.
Hyvänä esimerkkinä on Vehmaan Kiikoisten kylässän aktiivisen kyläyhdistyksen toiminta. Muutama vuosi sitten se rakensi kylän lapsille oman pulkkamäen talkoilla. Viisaat kiikoislaiset saivat hankkeeseensa oikein Eu-rahoitusta! Kyläyhdistyksen neuvokas puheenjohtaja Esa Pirkola laati niin hyvin perustellun hakemuksen, että EU:lta tuli rahaa yli 10 000 euroa!
Lasten perinnekulttuuria osataan arvostaa EU-piireissä, vaikka itse emme sitä aina osaisikaan.
Kiikoisten kylän pulkkamäki kunnostetaan vuosittain talkoilla käyttökuntoon. Talvisena retkikohteena se on maino koko perheelle. Nuotiolle on varattu oma paikkansa, joten perinteinen makkaranpaisto voi kuulua olennaisena osana kiikoislaiseen talviseikkailuun. Kyläyhdistys huolehtii polttopuiden hankinnasta ja muusta järjestyksestä. Koko lysti maksaa yhden euron henkilöltä.
Hymyilevä eläkeläinen 