Kreikan Epidauroksessa toimii 500-luvulta eKr. periytyvä oikea sosiaalinen media. Katsojat kokevat yhdessä jotain perusihmisyydestä, jota vuosituhannet eivät ole muuttaneet. - Hetken kuluttua pimeys, kuun valossa: Aiskhylos, Persialaiset.
Koulussa oppilaita kasvatetaan sosiaalisiksi. Jos ei kasva, joutuu psykologin puhutteluun ja jos ei sittenkään sosiaalistu, todetaan ADHD. Sosiaalisuus koskee nykyään myös mediaa. Nykyään ei juurkaan näe epäsosiaalista mediaa. Sosiaalinen mediaa kauppaavat helppoheikit ovat tulleet powerpoint-esityksineen luovuudesta saarnaavien kollegojensa tilalle!
Umpiviisas markkinaguru sanoo, että sosiaalisella medialla tarkoitetaan “vuorovaikutteisia web-palveluita, joissa jokainen voi viestiä toisten kanssa”. Perussosiaalinen on Facebook. Muita palveluja ovat Twitter, Youtube, Wikipedia. Työkaluja ovat mm. blogit ja sosiaalinen verkostoituminen.
Tässä mediasosiaalisuudessa ei tarvitse välttämättä olla kellään mitään sanottavaa, itse viestiminen on metkaa. Joillekin riittää pelkkä hölötys kännykkään. Ennen sosiaalista mediaa puhelinkin oli epäsosiaalinen, tarvittiin puhumiseen puhelinkopit ja puhelinsalaisuus.
“Väline on viesti”, sanoi vanha viestintäguru Marshall McLuhan jo yli neljännesvuosisata sitten. Kylmiksi välineiksi hän luokitteli puhelimen, television, puhutun sanan. Ne ovat osallistumaan pakottavia mutta vähän informaatiota sisältäviä. Kuumia, paljon informaatiota sisältäviä ovat kirjoitettu sana, radio, elokuva. Varsinaisen mullistuksen tekivät sitten netti ja sähköposti. Vuorovaikutus on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Nyt meillä on “sosiaalinen media”! Epäsosiaalinen on enää juna, joka syöksyy seinästä sisään viestien pakasesta kuten jokin aika sitten Helsingissä.
Sosiaalista mediaa kuin uutena ihmeenä markkinoivat ovat vallan hermona, kun yrittävät vakuuttaa yritysjohtajille sosiaalisen median etuja. Lähes puolet yritysjohtajista pitää sosiaalista mediaa ajanhukkana eikä huomaa, että siinä se vasta markkinarako pilkottaakin: verkottoituminen, yrityksen sisäisen toiminna tehostuminen. Jepulis! Työntekijä sitoutuu mukavasti yritykseen, kun puuhastelee vielä työajan jälkeenkin sosiaalisen median parissa, luo yhteisiä sisältöjä.
Monet suurimpien yritysten johtajat ovat jo huomanneet edut: voi tutkia ja valvoa työntekijöitten sähköposteja ja twittailla kaikessa rauhassa. Sosiaalinen media on niin sosiaalinen, että jättää työntekemisen toisarvoiseksi. Tarkeintä on illusio vapaudesta, mutta kukaan ei hoksaa kysyä kenen ehdoilla ja mitä se maksaa ja kuka sen maksaa.
Tietotekniikka on luonut ihmisille loistavat välineet pitää yhteyksiä toisiin ihmisiin ja helpottanut ihmisten elämää. Rahankiilto silmissään kauppamiehet alkavat myydä “sosiaalista mediaa” yrityksille ja uskotella, että liiketoiminnasta tulee ykskaks jotain hyvinkin sosiaalista ja lämmintä, suorastaan ihmisrakasta, tarvitaan vain uutta asennetta – ja “sosiaalista mediaa“! Itse asiassa tämä uusi viestintäkenttähän on vain jakoa vanhalle, välineet ovat lisääntyneet samoin mahdollisuus vuorovaikutukseen.
Oikeaan sosiaalisuuteen tarvitaan vanahanaikasta tunnetta ja inhimillistä kosketusta. Tosin “sosiaalinen mediakin” on inhimillistymässä. “Sosiaalinen media on tällä hetkellä kuuma peruna“, kirjoittelevat jotkut tässäkin sosiaalisessa mediassa. Siis Vanhasen uuniperuna olikin sosiaalinen media!
———
Lue sosiaalisesta medista kolumni, jonka on kirjoittanut Taneli Heikka (Satkunnan Kansa).
Klikkaamalla kuvaa saat suuremmaksi. Kokeile!
Hymyilevä eläkeläinen 
Tämä sosiaalinen media tuntuu toisinaan vähän liian helpolta korvikkeelta oikealle sosiaalisuudelle. Aidot kohtaamiset jäävät vähäisemmiksi kuin ne jäisivät elävässä elämässä, jota nykyinen kehityssuunta karsii ja typistää koko ajan enemmän. No, pysyvätpähän ihmiset erillään höpöttämässä ja esittämässä sen sijaan, että rupeaisivat joukkoina elämöimään, ja yhteiskunta sen kun stabiloituu.
Niinpä, eivätpä nuoret lähde kaduille elämöimään. Itse kyllä vielä haaveilen siitä, että seison jossain jonkun kyltin kanssa. Muistan 80-luvulta erään ainakin 80-vuotiaan naisihmisen, joka useaan otteeseen seisoin kyltin kanssa (yksinän tosin) Eurajoen ydinvoimalan ulkopuolella ja ilmaisi myös huudoin ydinvoiman vastustamisvimmansa.
Ihan vakavasti sanottuna: tämä tässä missä nyt liikumme tämä sosiaalinen media on ”sosiaalisuudessaan” eläkeläiselle ja vanhenevalle ihmiselle mahdottoman mukava, koska saa kirjoitella mitä päähän pälähtää ja mika itseä miellyttää. Eikä kukaan häiritse. Ja on ihan totta, että pysyy jotenkin virkeänä. Tuskin on tärkeää onko se aivotoimintaa vai ei, kunhan piristää.
Tämä on metkalla tavalla virtuaalisosiaalinen. On vain lapsen lailla uskottava, että esimerkiksi näitten kommenttien takana on aina joku ihminen, ja että yleensä blogia aina kirjoittaa joku ihminen.
Minulla on pari tuttua, jotka silloin tällöin kommentoivat ja nimimerkkiensä ansioista hekin ovat muuttuneet osittain juuri niiksi nimimerkeikseen. Yhden blogi-ihmisen olen tavannut ja hänkin on taas virtuaalinen virtuaalitodellisuudessa, mutta ikään kuin jotenkin uskottavampi – ilmeisesti siis kyborgi!
Tämä kommentointi on oikein kiinnostavaa. Itse pyrin siihen, että sanon aina ihan oman mielipiteeni, vaikka nimimerkillä kirjoitankin. En yritä esittää ketään muuta, keksittyä pseudopersoonaa tms.
Toisinaan tietysti on kiva vähän provosoida ja viisastella, noin mausteeksi….
Tämä kommentointi tässä kaikkein sosiaalisinta onkin. Luulisin, että kommentit ovat monesti lukijan aitoja reaktioita, koska ne kirjoitetaan heti lukemisen jälkeen, spontaanisti turhia miettimätttä. Parhaimmillaanhan ne ovat sellaisia ärhenteleviä ja saavat ollakin, koska blogin kirjoittajakin usein tahallaan haluaa ärsyttää.
Ja kirjoittajan mielestä on tietenkin mairittelevaa, jos joku joskus löytää jutusta sellaista, minkä voi itsekin allekirjoittaa. Tuollaiset hetket ovat kirjoittajalle innostavia ja myös tärkeitä.
Kommentoinnissakin on tietenkin monia mahdollisuuksia; oma viehätyksensä on siinäkin, kun esiintyy kokonaan keksityllä persoonalla. Se on kyllä vaikeaa, sillä jossakin vaiheessa naamio kuitenkin rakoilee. Joskus äärettömän kiukkuista kommentoijaa taas luulee keksityksi persoonaksi.
Tuommoiset kiukkuiset, omana itsenään esiintyvät Karjalan laulumaiden alkuperäisasukkaiden jälkelaiset ovat helmiä!
Tarkoititko Hymyilevä tuolla ”kiukkuisella Karjalan laulumaiden alkuperäisasukkaiden jälkeläisellä” ehkä minua? Kiukkuinenkin välillä olen, mutta en jaksa tietenkään aina olla sitä.
Se ainakin on totta, että kiukkuisena sana lähtee lentoon!
En sinua, vaan tuota Mariaa, joka on joskus hyvinkin (hyvä asia) kiukkuinen. Ja jos sinä ole kiukuinen joskus niin sekin on hyvä asia, Ymmärtäväinenhän sinä ainakin olet.
En muuten hoksannut, että teitä sanavalmiita Karjana tyttöjä on enemmänkin!
Mitä tästä elämästä muuten tulisi, jos ei olisi sopivasti kiukkuisia naisia olivat vaikka länsisuomalaisia.
En oikeastaan ole kiukkuinen, mutta tykkään ilmaista itseäni sypäkästi, koska kaiken myötäilijöitä on yllin kyllin. Jos ei ole juurikaan sanottavaa, miksi edes kommentoida? Ärhentely on hauskempaa!
Totta puhut, mutta mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta? Olemmeko me nyt menossa hyvään suuntaa tässä viestintävimmassamme? Mitä tapahtuu tulevaisuudessa näille vanhoille medioille? tarvitaanko sanomalehtiä? Mitä televisiollepitäisi tehdä? Onko yritys tuhoon tuomittu, jos se ei käytä sosiaalista mediaa?
No?
Otaksun että ns. vanha media jaksaa porskutta vielä pitkään, sillä ihmiset haluavat toki valmiiksi mietittyä sisältöä ja luotettavuutta.
Sosiaalinen media on kyllä esim. demokratian toteutumisen kannalta jossain tapauksessa hyvä: tieto leviää salamannopeasti ja viranomaiset joutuvat ottamaan kantaa. Tietysti tieto voi olla myös väärää ja usein onkin, mutta sosiaalisen median nopeus ja kontrolloimattomuus pakottavat esim. viranomaiset ja poliitikot ynnä muut vallanpitäjät skarppaamaan.
Sosiaalisen median kautta voi maailmalle levitä esim. kännykällä otettu dokumentaarinen kuva jostain tapahtumasta, joka viranomaisten tiedotteissa on esitetty aivan toisessa valossa. VRT. esim. diktatuurit ja maat, joissa ihmisoikeudet ovat heikolla tolalla.
On huimaa ajatella, että esim. tämäkin teksti on luettavissa esim. Australiassa.
Sosiaalisella medialla on rooli tiedon välittämisessä ja rupatteluvälineenä, mutta varsinaisesti sosiaalisuudesta en puhuisi.
Sosi.media tyydyttää myös ihmisten tirkistelyn halua ja antaa mahdollisuuden kiillottaa fasadia.
Tuttavani juuri naureskeli, miten joku pissis-tipu rehvastelee facebookissa käyneensä oikein New Yorkissa. No huh huh, että on glamouria….
Näin on näreet! Itseäni naurattaa nämä sosiaalisesta mediasta hihhuloivat konsultit, jotka kirjoittelevat blogejaan ja pitävät yritysjohtajille kurssejaan saarnaten sosiaalisesta medista, joka pelastaa ja laittaa uuteen uskoon koko yritysmaailman, peräänkuuluttavat uutta asenentta ja ajattelua!
Ei menestys tule tietokoneesta eikä sosiaalisista verkostoista, jos ihmiset eivät osaa perushommiaan. Tekijöitä firmassa myös tääytyy olla tarpeeksi vaikka jokaisella olisikin tietokone ja kännykkä. Ei ihmisiä voida sitouttaa sentään niin paljon, että uhraa omaa aikaansa jonkun firman kasvukäyrien hyväksi.
Jo nyt ihmiset hyppivät katoilta tai nieleskelevät unilääkkeitä, kun niiden pitää olla jatkuvasti saatavilla, vastattava kännykkään vaikka huusissa((nyk. WC).
Esim. tämä tietokone, jota tässä näpyttelen on melko epäsosiaalinen, yksinäni tässä näpyttelen.
Muistan takavuosilta myös erään yrityskonsultin, joka ilman sosiaalista mediaakin laittoi koko firman konkurssin partaalle.
Nuo konsultit ovat minuakin toisinaan ihmetyttäneet: jos heillä kerran on hallussa tieto siitä, miten jonkun firman saa munimaan kultamunia, mikseivät he käytä sitä itse. En myisi kalliillakaan hinnalla tietoataitoani jonkun mitättömän pk-yrityksen pelastamiseksi, jos itse kykenisin loihtimaan niin hienoa yritystoimintaa kuin konsultit neuvovat muita tekemään.
On tietysti selvää, että liiketoimintaa ideoivat tahot tulevayt mukaan ns. sosiaaliseen mediaan, koska siellä on paljon potentiaalisia asiakkaita (ja höynäytettäviä). Niinhän tv:ssä, lehdissä ja elokuvillekin on käynyt. Se on tavallaan luonnollistakin, mutta keinot näyttävät vielä olevan hakusessa. Ehkä yksi ongelma on se, että populaatio netissä on niin kovin heterogeenistä.
Ota tästä selvää!
Eikäkonsultti Sarasvuollakaan mene hyvin! Hyvin sanottu tuo: Ota tästä selvää!
Joka tapauksessa: nyt aletaan riemuistasiitä, että ollaan kohti kesäämenossa!
Kirjoititpa hyvin, tästä eräästä sosiaalisuuden lajista, ja kuvasi, sepä vasta olikin oikein osuva. Mutta missä se katharsis – virtuaalissa?
Saan lähi-ihmisiltäni aika ajoin facebook-kutsuja joista kieltäydyn, ja osa heistäkin luopuu siitä maailmasta hetken siinä oltuaan. Yhteyttä ja läsnäoloa kun voi pitää muutenkin yllä eikä aina tarvitse olla edes on-line. Eräs lähellä elävä viisitoistavuotias kertoi kokemuksistaan fb:ssä, hän käyttää sitä lähinnä niiden ystävien kanssa jotka tuntee oikeastikin. Ja osaa olla sopivan selväjärkinen muutenkin verkkomaailmassa liikkuessaan. Moni aikuinen ei siihen järjenkäyttöön tunnu oikein kykenevän.
Mietin kuinka kauan saan pitää päätökseni olla liittymättä tähän fb-maailmaan ? Tuleeko minusta ”sosiaalisesti rajoittunut” ellen siihen sosiaalisuuden muotoon niin kiinteästi liity? Haluanko ja kaipaanko sellaista sosiaalisuutta, läsnäoloa?
Kun ajattelen Kelttikangas-Järvisen määritelmiä sosiaalisuudesta niin tämä nykyinen nk. sosiaalinen media tukee enemmänkin näitä pinnallisia sosiaalisuuden muotoja, ja on tarkoitettu etupäässä niille temperamenttityypeille, jotka muutenkin ovat aina äänessä ja joiden sosiaaliset taidot jäävät usein myös sille pinnalliselle tasolle K-J:N mukaan. Temperamentit jotka ovat hiljaisempia, tarkkailevimpia ja harkitsevimpia pysyvät ”ulkopuolella”. Näistä temperamenttityypeistä puhuessaan K-J ei tarkoita adhd-ihmisiä.
Jotkut asiat ovat helpottuneet virtuaalisesti, mutta moni asia monimutkaistuu ja muuttuu täysin hahmottomaksi, aivan käsittämättömäksi tuubaksi. Kaikki eivät edelleenkään hallitse riittävän hyvin tämän välineen käyttöä, eli se on jo alkutaipaleellaan sulkenut ulkopuolelleen hyvin ison joukon ihmisiä. Onko se viisasta? Ja toisekseen: pitääkö kaiken olla niin helppoa ja mukavaa ? Kaiken aina niin nopeasti tavoitettavissa? Hyvä on tietenkin muistaa että tietotekniikka ja muu ei ole kuin vähäisen väestönosan saavutettavissa maapallon mittakaavassa.
Virtuaalisuus on tuonut itsepalveluyhteiskunnan, ja pankeista se alkoi. Isäni hoiti pankkiasiansa viimeiseen asti konttorissa (k. 2007), koska halusi nähdä virkailijan jonka kanssa asioitaan selvitteli. Face to face. Se on se sosiaalisuuden muoto joka minusta on edelleenkin tärkein sosiaalisuuden muoto. Väline ei koskaan korvaa ihmisen läsnäoloa.
Virtuaalissa tekee valintoja, ja kannattaakin tehdä. Minkäänlaisia karttoja ei ole olemassa, löydät etsimäsi ja tarvitsemasi jos vain joko osut paikalle tai saat jonkun vihjeen. Ja jos oikeassakin elämässä alkaa olla jo näitä valelääkäreitä, niin virtuaalisessa maailmassa näitä ”monialaisia asiantuntijoita” vasta riittääkin.
Vapaa demokraattinen maailma ja sananvapaus?
Ainakin kaikenlainen mielipidepiereskely on tullut näkyvämmäksi. Ennen kasvatettiin itsehillintään ja opittiin koulimaan omaa tunneratsua, ja oli arvokasta, että jotkut mölinät kannatti pitää ihan itsellään. Se on hyvä oppi ja kasvatus, terveen tunne-elämän sekä älyllisen elämän kehittymisen kannalta.
En tunne, mutta tiedän, jo joitain edellä mainittuja ”kyborgeja”. He eivät ole omien sanojensa tai tekojensa takana reaalitodellisuudessa seisovia ihmisiä vaan ison ja usein kovin ”ylevän” (ego)kulissin pystyttäneitä olentoja. Joskus jopa sosio- tai psykopaatteja, että ei tämä virtuaalisuus sinänsä ole mikään ”uusi” sosiaalinen todellisuus.
Mulle kyllä tämä lihallishenkinen läsnälo on hyvin tärkeää.
Kaunis kiitos kannanotostasi, siinä tuli niin paljon asiaa, että kommentti täytyy lukea toisenkin kerran. Allekirjoitan kaiken, minkä kirjoitit. Erityisesti otan tässä esille vain sen isäsi pankkijutun. Samalla tavoin tiedän käyneen monelle.
Tapaan silloin tällöin vieläkin vanhempia ihmisiä kuin itse olen, kun piipahtelen vanhusten kerhossa. Näille tuntemilleni vanhuksille kaikille on pankki tällä hetkellä ongelmallinen, esim. tuskin yhdelläkään on pankkikorttia: vanha ihminen hermostuu, jos joutuu näpyttelemään numeroita ulkona jonkun tuntemattoman odottaessä selän takana.
Oli jotenkin koomista, kun erään pankin johtaja kävi kerhossa kertomassa pankistaan – en tällä istumalla usko, että kysymys oli pelkästa ihmisrakkaudesta, vaikka pankki tarjosikin joulupuuron, kaipa siinä jotain eläkkeiden tuloa pankkiin haluttii…
Toinen asia, joka hirvittää, on tämän sosiaalisen median tunku kouluihin. Tietokoneesta on moniin asioihin selvää hyötyä, ehkä enemmän opettajille kuin oppilaille. Kaikkea opetusta ei pidä kuitenkaan perustaa ns. sosiaaliseen mediaan. Opetuksessa jos missä tarvitään elävää ihmstä, sitä vanhanaikaista opetttajaa, aikuista, johon lapsi voi luottaa. Opettajia lomautetaan, pikkukouluja lopetetaan – aioitaanko sosiaalisella medialla korvata puuttuvat opettajat?
Kiitos vielä kerran kommentistasi. Kuten sanoit, ei tässä minkään erityisen ihmeasian kanssa olla tekemisissä, ja turha on korostaa mitään sosiaalisuutta näiden uusien vempaimien kanssa. Edetään järjellisesti ja ihmistä ajatellen!
Minäkin luotan kovasti tuohon lihallishenkiseen läsnäoloon!
Siis lihallishenkinen reaalimaailma.
Panostakaamme lihallishenkiseen reaalimaailmaan!
Ja minusta esimerkiksi vanhat ihmiset eivät ole ”tämän” maailman taakka, eikä vanheneminenkaan. Ne vanhukseni jotka olen tuntenut ja tunnen, ovat kovin tärkeitä.
Suuret ikäluokat ovat juuri nyt jäämässä eläkkeelle. Kuulun itsekin tähän ryhmään ja odotan jännittyneenä, milloin löytyy eläkeläisjoukolle johtaja…
Muuten siihen katharsikseen palatakseni. Nykyaikaa kuvastanee se, että ylevä puhdistautuminen elää nykykreikassa vähemmän ylevästi: καθαριστηριο liikkeen kyltissä tarkoittaa ”kemiallinen pesula”.
Heh, tuosta puhdistautumisesyta.
Mutta silti: voimme olla oikeasti läsnä eri-ikäisten lähimmäistemme elämässä, ja niin, toivottavasti olemmekin.
Näin teemme!
Hei viisaat virtuaalivelhot, mitä ihmettä tarkoittaa ”kyborgi” tai mikä se nyt oli. Mistä kielestä se tulee, latina, kreikka?
Tämä ”virtuaalimaailma” voi todella olla vaarallinen. Luin taannoin helkutin hyvä jutun Hs:n Kuukausiliitteestä. Se kertoi eloisasti, miten jossain Englannin rappeutuvassa kaupungissa elävä nuori, tasapaionottomaan tilaan joutunut nainen kommunikoi suomalaisen todella häiriintyneen nuoren miehen kanssa. Netissä oli syntynyt jo ihan oikealta vaikuttava rakkaussuhde, mutta sitten toinen hylkäsi yllättänen toisen tylysti, ja tulos oli tuskaisa; ihan kuin oikeassa elämässä. J
utussa muistaakseni viitattiin myös viha-sivustoihin ja siihen että tämä tyttö oli ollut yhteydessä mm. Jokelan ampujaan ihan pimeissä merkeissä.
Niin, että tämä globaali rupattelukerho voi olla todella järkyttävän pelottava, sillä tätä katta voivat esim. maailman kaksi kaikkein pahimman luokan psykopaattia löytää sattumalta toisensa. Jos he ovat lisäksi poikkeuksellisen älykkäitä ja absoluuttisen turhautuneita ynnä vihaisia, voivat jäljet olla esim. Hitlerin ja Stalinin tekosiin verrattuna monin verroin kauheampia.
Oikeasti lästäolemisen taito voi todella hämärtyä ja muuttua niin, että jotkut ihmiset ovatkin OIKEASTI tavallaan läsnä vain täällä verkossa, joko tekopersoonan tai oikean minän muodossa.
Ei ole leikin asia. Mutta toisaalta; kunnon sosiopaatti pystyy kyllä huijaamaan ihan face to facekin, saatika sitten siellä naamakirjassa, jossa kaikki tuntuvat kuitenkin ikäänkuin enemmänkin esittävän itseään, inakin niissä lifestyleosioissaan…
Kai sinä nyt Schwartzneggerin tunnet? Nykyinen Kalifornian kuvernoööri , entinen elokuvien kyborgi, herra Robocop. Ihmisen ja koneen sekoitus, hienosti sanottuna biologinen organismi, johon on yhdistetty teknologiaa.
Nänä kyborgit ovat yleensä pahiksia, ehkä on joitain kilttejäkin ollut, en ole varma.
Uskon kuitenkin, etten minä ole vielä kyborgi, vaikka mulla onkin sydämentahdistin. Mutta eipä kai tuo todellinen kyborgi ihan mahdoton asia ole tulevaisuudessa. Sosiaalinen kyborgi, siinä olisi itua: ajattelepa kuinka kätevä tuommoinen olisi kotitöissä! Ja kestävä.
Kiinassa panevat näitä nettiriippuvaisia maksullisille koulutusleireille, joissa eletään sotilaallisen yksinkertaisesti ja ilman tietokoneita. Monet eivät kestä ja jättävät kurssin kesken.
Selkes. Oli ns. sivistys aukossa tuossa kohden kun en oikein ole ton Schwartzen enkä näiden kone-ihmisjuttujen diggari. Jatkuvasti kännykkään puhuva taitaa jo lähennellä tällaista kyborgia. Tiedän tapauksia, joilla tää härveli on suunnillen heftalla teipattu pään ympäri kiinni korvaan.
Mutta niitähän on sellaisia sosiaalisen median laitteita, joissa kädet jää vapaiksi. Tulevaisuudessa sellainen varmasti asennetaan jo synnytyslaitoksella vauvelin päähän.