Kreikan Aeropolissa puotia pitävä Kirios Hippokrates osaa suositella lääkettä masennukseen ja monen muunkin pikkuvaivan parannukseen, vaikka ei ole Hippokraten valaa vannonutkaan.
Lääkäreihin olen uskonut ja luottanut. Ensirakkauteni oli Ben Casey, amerikkalainen hurmurilääkäri ajoilta, jolloin televisio oli vielä mustavalkoinen.
Siitä lähtien olen rakkausasioiden lisäksi tullut petetyksi monessa muussakin oikein mennen tullen. Lama opetti, että pankkimiehiin ei ole luottamista, poliitikotkin ovat petollisia. Huijareita liikkuu ovelta ovelle ja netissä on lisää.
Nyt ei voi enää luottaa lääkäreihinkään.
Räikein valelääkäritapaus on ollut Karkkilassa ja Karjaalla yli vuoden lukiopohjalta täysin ilman koulutusta lääkärinä toiminut 23-vuotia Mika Jokinen. Dosentti Samuli Saarni suhtautuu asiaan rauhallisesti ja toteaa, että nykyisellään ilmeisesti aloittelijoille annetaan niin vähän vastuuta ja niin paljon ohjausta, ettei isoja vahinkoja pääse tapahtumaan. Jokisellekin oli annettu vain helpot tapaukset. (HS 17.1.)
No, nytpä sitten selvisi tämäkin: ilmeisesti ainakin maaseudun terveyskeskuksissa on enemmänkin vailla mitään koulutusta olevia lääkäreitä, jos tehdään päätelmät ensimmäisten hoitojen perusteella. Yleisestihän hoito aloitetaan, oli vaiva mikä tahansa, näin:
Ensimmäinen käyntikerta: teidän pitäisi laihtua.
Toinen käyntikerta: Katotaan nyt. Sekä antibioottikuuri.
Itse asiassa lukion oppimäärä hyvinkin riittäisi näihin maaseudun terveyskeskuksiin, joihin rahanahneet lääkärit eivät hakeudu. Se omalääkärisuhdekin on vähän kiikunkaakun: jos tosiaan sattuu pelkkä lukion oppimäärän suorittanut lääkäri on suuria vaikeuksia päästä jatkohoitoihin, mikäli ei kuole ennen sitä.
Nykyään olen huijareista huolimatta taas rakastunut lääkäreihin. Rakkauksia on kaksi: kuivankälppeä mutta huumorintajuinen tositohtori Tapani Kiminkinen ja Sairaala-sarjan gastroenterologi Sami Vähäsantanen, jota sairaalavaatteet pukevat mutta joka olisi selvästi edukseen ilman vaatteitakin.
Hymyilevä eläkeläinen 
Et satu tietämään, olisiko Mynämäellä terveyskeskuslääkärin virkoja vapaana. Voisin vaikka hakea :-P
Siellähän nyt on jatkuva lääkäripula, että ei kun hakemaan!
Ja sinnehän sitten otetaan, kun näytän 5 L:n yo-todistusta.
Larko,
totta kai otetaan, mutta 5 ällän yo-todistuksen on oltava aito!
millainen se lääkäri oikein on miehiään, valkotakkinen sydäntenmurskaaja vai julma jumala?
ainakin taiteessa ja viihteessä lääkäri on uupumaton auttaja, joka osaa lääkitä niin ruumiin kuin sielunkin.
lääkäriä nimitetään usein tohtoriksi. tohtoreita on kuitenkin myös muilla aloilla, ja hekin ovat olleet erilaisten taiteellisten tuotteiden päähenkilöinä. nämä tohtorit esitetään kuitenkin yleensä kielteisessä sävyssä; tohtorin tittelillä on synkkä ja pelottava sointi lääkäriä lukuunottamatta.
esimerkkeinä voidaan mainita tohtorit faustus, frankenstein, mabuse, jekyll ja strangelove eli outolempi. näistä henkilöistä puuttuu lääkärinkuvaan usein yhdistetty auttamisen ja myötäelämisen piirre, mikä tekee heistä tunnekylmiä ja jopa sadisteja.
lääkärikunta on vähän niin kuin papisto, jolle asetetaan lähes moraalisia kysymyksiä. silti on merkillistä, miten julkisuudessa paljon kielteistä huomiota osakseen saava ammattikunta esitetään taiteessa melkein aina myönteisesti. ehkä tässäkin pätee sääntö, jonka mukaan ihmiset arvostavat kyllä omaa lääkäriään mutta suhtautuvat koko ammattikuntaan kielteisesti.
parhaiten juhlallinen asenne lääkäriä kohtaan tulee esiin suomalaisissa muotokuvissa, joita maalataan varmaan kymmenittäin joka vuosi. niissä lääkäri tavallisesti seisoo valkoinen takki yllään, kasvoillaan levollinen ilme. ympärillä on alaan liittyvää rekvisiittaa: käytännön lääkärillä esimerkiksi stetoskooppi, tutkijalla tieteellinen julkaisu tai vaikuttavan täysinäinen kirjahylly. käsien asento on luottamusta herättävä ja huolellisesti tutkittu, hankalakin luonne näkymättömissä. havaintojeni mukaan katse on useimmiten suunnattu oikealle.
musiikissa lääkäriä ja hänen työtään on kuvattu vähän. iskelmissä esiintyy kyllä paljon sydänsuruja ja surumielisyyttä ja pirkko mannola on laulanut oi tohtori, mua huimaa, mutta vakavat teokset ovat harvinaisia.
Lähetyt mielenkiintoisella tavalla lääkärikuntaa!
Länsimaisen lääketieteen esikuvana ja ihanteena, ihannelääkärin ruumiillistumana pidetään kreikkalaista Hippokratesta, joka eli n.400 eKr. Osoituksena tästä on se. että Hippokrateen valalla on tärkeä merkitys lääkärin koulutuksessa ja toiminnassa vielä nykyäänkin.
Ihmisten usko ja kunnioitus lääkäreitä kohtaaan juontaa juurensa jollain lailla varamasti myös tuosta valasta, jossa mm. korostetaan sitä, että lääkäri toimii elämän edistäjänä kaikissa tapauksissa, ei siis missään vaiheessa edistä kuolemaa. Erityistä huomiota hän kiinnitti psyykkisiin häiriöihin sairauksien aiheuttajana.
Hippokrates piti Kosin saarella lääketieteellistä koulua. Häntä kutsuttiin Kosin Asklepiokseksi eli hän oli Asklepiokselle vihkiytyneen yhteisön jäsen.
Asklepios taas oli lääketieteen jumala. Asklepiosta pavottiin monessa paikassa. Tunnetuin oli Epidauroksessa, jossa jo varhain tunnettiin Apollon parantamiseen liittyvä kultti. Paikalle syntyi laaja temppeli ja sairaala-alue. Alueelle rakennettiin myös teatteri, joka on nykyään taas toiminnassa; siellä esitetään vuosittain Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideen näytelmiä. Katsojat tulevat ympäri maailmaa.
Lääkärien tunnuksesta, käärmesauvasta sen verran, että sekin palautuu noihin antiikin aikoihin. Epidauroksessa eli valkoisia käärmeitä, joiden uskottiin pystyvä tuomaan maan alta eli kuolleiden valtakunnasta tietoja, pystyivät siis liikkumaan elävien ja kuolleiden maailmassa. Käärmeet antoivat siis lääkäreille kallisarvoisia tietoja.
hymyilevä, hieno hippoluento!
oikeastaan se on kuitenkin niin, että saadakseen ensikäden tietoa lääkärintoimesta, pitää mennä oman asuinalueensa R-kioskille ja tiedustella myyjältä, onko hänellä tämän alan kirjallisuutta, ja kyllähän hänellä sitä on.
ensimmäinen käteen sattunut teos voi olla nimeltään vaikka hoitajan synti. synti ei ole kuitenkaan sitä mitä lukija kuvittelee, vaan kaunis hoitaja page weldon kieltäytyy sulkemasta vaikeavammaisen lapsipotilaan happiletkua lääkärin niin käskiessä. edes oma poikaystävä, lääketieteen opiskelija bob moran ei anna tukeaan pagen päätökselle, mistä seuraavat sopivan monimutkaiset mutta onnellisen lopun saavat tapahtumat: henkiin jäänyt lapsi saa hoitopaikan ja page päätyy takaisin poikaystävänsä syliin…
Joo, ihmeellinen sädekehä sen lääkärinammatin ympärillä pyörii jatkuvasti, tai sitten nähdään lääkäri varsinaisena paholaisen agenttina.
Raskas ja vaativa ammatti.
Jos joku häiriintynyt hoitsu pystyy murhaamaan viisi ihmistä, niin mihinkähän häiriintynyt lääkäri pystyisi?
Tohtori Mengele pääsi suorituksissaan jo kovasti pitkälle! Pikkutekijöistä mainittakoon se suomalainen tutkijalääkäri, joka muutama vuosi sitten kavalsi tutkimusapurahat ja antoi parkinsonin tautia sairastaville tutkittavilleen lumelääkettä.(Nyt en muista miehen nimeä, oli tunnettu tohtori.)
Tämä tohtori kuului Kuopion Yliopiston opettajakuntaan, nimi ei tosin tule mieleen…
Hänen poikansa taisi olla myös samalla asialla, pani yliopistolle saatuja apurahoja omalle tililleen. Pojasta ei siis polvi pahene, MOT.
Aili,
tämä ukko toimi Turussa, saattoi toimia Kuopiossakin. Tämmöiset tapaukset ovat omiaan vähentämään ihmisten luottamusta koko lääkärikuntaa kohtaan. Tämä taas on tietysti kohtuutonta, koska aikaharvoin tämmöistä sattuu.
Lääkärit ovat kyllä arvattavasti myös hyvin solidaarisia toisiaan kohtaan.
Nämä valelääkärit eivät varmasti herätä ihmisissä vihantunteita, pelkästään huvittuneisuutta, jos mitään vakavaa ei ole sattunut.
Lääkärinvala (alunperin hippokrateen vala) on tärkeä juttu ammattietiikan kannalta, Mengelen toimet eivät olleet kovin eettisiä, tosin niitäkin ehkä on jotka pitävät hänen toimiaan eettisesti korkeatasoisena ja tohtori Mengeleä tasapainoisena ihmisenä.
Sattuneesta syystä olen lapsesta asti saanut tuntea lääkäreitä, etupäässä ei-potilas roolin kautta ja ymmärtänyt että se ihan kelpo ammatti tästä elämänalueesta ja ihmisistä kiinnostuneille. TV-sarjalääkärit ovat mukavaa viihdettä, mutta ahvrempi heistä auttaa tosi hädän tullen, Ben Caseyn toki voi kuvitella sängyn viereen seisomaan mutta hoitotuloksesta ei voi olla kovinkaan varma.
Missä tahansa ammattikunnassa on häiriintyneitä ihmisiä, ei lääkärit muodosta tässä poikkeusta, mutta heidän toimiaan valvotaan vähän tarkemmin kuin muiden ammattikunnan edustajien koska on kyse ihmishengistä. Etupäässä suomalaiseen lääkärikuntaan voi luottaa.
Kelpo joukkiota toki! Mielestäni juuri nuoret lääkärit erottuvat joukosta eli vanhoista jääristä oikein edukseen: ovat iloisia, kohteliaista, kuuntelevat potilasta. Ei siinä auktoriteetti mene, vaikka puhuu muustakin kuin sairaudesta.
Sairaalassa ollessa huomaa, kuinka tärkeää parantumisen kannalta on se, että lääkäri huomioi potilaan oikein ihmisenä. Tuntee ihan paranruvansa paremmin, kun sellainen miellyttävä lääkäri (nainenkin) käväisee siinä vuoteen vieressä.
Suorastaan hurmaava on kokemuskeni muutamia vuosia sitten TYKSistä, jossa kirurgi asentaessaan sydämentahdistinta puheli sitä sun tätä ja kertoi aina missä vaiheessa mennään. Yhdessä ehdimme keskustella syvällisesti siinä sivussa myös kielen merkityksestä ihmiselle.
Totesimme myös yksimielisesti sen, että sydän on ihmiselle tärkeämpi elin kuin aivot, koska aivot käsittelee melko yksinkertaisia asioita. Sydämen on huolehdittava verenkeirrosta ja kaikenaliseten hormonien viennistä yltympäriinsä eli koko tunnepuolestakin. Olin viisaasti samaa mieltä tämän kardiologin kanssa.
Kyllä lääkäreihin mielelläänkin luottaa – kunhan eivät jankuta siitä laihtumisesta.
No mihinkä se auktoriteetti (tai status) menisi kuunnellessa, ja yrittäessä auttaa. Erikoislääkäreissä luotan vanhempaan väkeen, he eivät tee turhia eivätkä lupaa turhia, ja uskaltavat sanoa senkin jos ovat epävarmoja jostakin asiasta, ovat avoimempia.
Ja tuo painoasiakin, sen voi ilmaista niin monella tavalla, kokeneimmat ymmärtävät ettei yksi seikka ihmisessä vaikuta kaikkeen, ja ymmärtävät senkin ettei sellainen käy mitenkänn tuosta vaan että ihminen vaihtaisi kroppansa kokoa.
Neljä vuotta sitten menin terveyskeskukseen selkävaivan vuoksi, jonotin ja odotin kunnes viimein ovi aukesi ja minut pyydettiin sisään. Astuin kynnyksen yli ja ihmettelin että missäs lääkäri on, että täällähän on vain tuo nuori mies, joka varmaan on joku harjoittelija tai hoitaja. Ja se nuorimies oli lääkäri… (hyvä ja taitava olikin).
Kyllä lääkäreihin luotan, enkä usko heidän tietävän kaikesta kaikkea tai olevan jumalasta seuraavia, sellainen jos tulisi vastaan, niin olettaisin hänen olevan se valelääkäri.
Nyt sait minut näkemään vanhojen lääkäreiden hyvät puolet: osaavat yhdellä silmäyksellä arvoida potilaan, miten kutakin potilasta tulee lähestyä. Eivät hötkyile. Se tapaamani loistava kirurgikin oli sellainen jonkin verran elämää kokenut, ihmisystävällinen menninkäinen.
Ehdottomasti minäkin lääkäreihin luotan.
Ja musta oli kovin ihmeellistä, että Soininvaarakin, joka nyt edustaa ”sitä suurinta vihreintä ajattelua” – kaiketi, on julkisanonut että: ” eihän nuoret lääkärit missään terveysasemilla viihdy kun siellä käy vaan vanhuksia ja lapsia”.
Huh, sanon jos poliittiset päättäjät alkavat olla tällä ajattelun tasolla.
Pitäsi siis vaihtaa kaikki muutkin, ei vain pääministeri!