Nainen lyö nyrkillä, kaljatuopilla, raapii, puree ja sylkee

Manin alueella eteläisimmässä Kreikassa on aina elänyt hurjia naisia. 1800-luvulla nämä naiset torjuivat omin käsin turkkilaisten maihinnousun aseinaan sirpit, jotka he totesivat käteviksi myös turkkilaisten miesten kaulojen katkaisuun. -Muistomerkin nainen tähyää merelle sirppi kohotettuna kuolettavaan iskuun. (Klikkaa kuva isommaksi, jos haluat nähdä naisen kädessä olevan sirpin.)

Monet naiset näkevät mustelman vain naisen silmässä. Nainenhan on perinteisesti miesten leikkikalu ja nyrkeillä mätkittävä hiekkasäkki. Nainen neuvottelee, ei lyö. Paitsi Iines Ankka, joka lyö käsilaukulla ja pilakuvien nainen, joka lyö sikamiestään yösydännä kaulimella.

Haistakaa huilu! Naiset heiluttavat nyrkkiä siinä missä miehetkin, riehuvat kapakoissa lyöden kaljatuopilla myös kanssasisariaan, koulutytöt tappelevat niin että veri lentää. Jengiin kuuluva tyttö  potkii uhria muitten mukana, pistelee puoleksi poltetulla sätkällä. Elokuvien sankarittareksi on noussut tyylikkäästi karateiskuja jakeleva isotissinen amatsoni. Erityisesti nainen riehuu kotona.

Tasa-arvon lisääntyessä naisten väkivaltaisuus on lisääntynyt, myös parisuhteessa. Mitä modernimpi yhteiskunta on, sitä enemmän miehiltä murtuu neniä ja miehekkään naaman mustelmat lisääntyvät. Myös naisten rikollisuus on lisääntynyt tasa-arvon kasvaessa.  Näin sanoo perheväkivaltaa tutkinut Leo Nyqvist Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta. ( TS 17.1. Nina Jaatisen artikkeli)

Kun parisuhdeväkivalta on tappavaa, väkivalta on yleensä jatkunut pitkään, se on ollut molemminpuolista. Parisuhdetapot ovat sadan vuoden aikana lähes kolminkertaistuneet. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 perheissä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista.

Naistutkijat väittävät, että naisten väkivalta on yleensä puolustuksellista. Nykyään jo myönnetään, että myös nainen voi olla väkivaltainen  ja väkivallan aloittava osapuoli. Ilmiö on kuitenkin yhä tabu.  Nainen liitetään hoivarooleihin ja äitimyyttiä pidetään yllä naurettavin rituaalein, joista oksettavin on umpikaupallinen äitienpäivä.

Miehet häpeävät hakea apua naisen mätkiessä Aalto-maljakoilla, nyrkeillä, kaljatuopeilla, raapiessa, potkiessa ja sylkiessä.
Missä vika, mistä apu? Miksi naisten on vaikea myöntää, että ovat tismalleen yhtä väkivaltaisia kuin miehet? Apua tarvitaan molemmille.

HS:n Mielipiteet-sivulla 18.1. professori Pertti Töttö kirjoittaa :
“ Naisiin kohdistunutta väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistunutta väkivaltaa.”

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, feminismi, ihmiset, ihmissuhteet, mynämäki, opettajat, politiikka, sano suoraan, Väkivalta, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

19 vastausta artikkeliin: Nainen lyö nyrkillä, kaljatuopilla, raapii, puree ja sylkee

  1. pasanen sanoo:

    Siltä osin kuin väkivaltaa Suomessa on käsitelty sukupuolikysymyksenä, keskustelu on ollut pielessä alusta alkaen.
    Eiköhän tämä luomamme kulttuuri ole siltäkin osin yhteistä. Ilmenemismuodot vain alkavat samanlaistua aikaisempaan verrattuna.

    • tammikuu44 sanoo:

      Toden totta: pitäisi opetella hiukan ratkomaan riitoja ilman hanskausta. Elämme kulttuurissa,jossa tuutin täydeltä joka ilta tulee rikoksia, hurjaa menoa.

      Voitkos muuten auttaa ja neuvoa, kun minulta on jo kolme sähköpostia eli tällaista kommenttia mennyt tuonne roskapostin puolelle. Onneksi ne sieltä saa pois, mutta olisko kysymys joistain sanoista (esim. tähän aiheeseen liittyvöstä v-alkuisesta sanata, enkä siis tarkoita mitään elintä)? Yksi oli oma vastaukseni tuohon edelliseen juttuun, sitten oli jonkun saksaksi lähettämä kommentti ja nyt tämä.

  2. tammikuu44 sanoo:

    Tai ei siis tämä vaan tuo sinun lähettämäsi.

  3. pasanen sanoo:

    En ole kovin pätevä näissä, mutta jos sulla on jokin supersuojausaste niin että se lemppaa roskikseen herkkähipiäisesti (esim. sanasta sukupuoli…!)

    • tammikuu44 sanoo:

      Joo, näin täytyy olla. Tämä uusikin tuli sinne roskapostin puolelle. Mun täytyy kääntyä poikani puleen, mutta nyt on sekin hassu vika, että sen pojan puhelin on vioittunut, eikä siis toimi. Laitan siis sille sähköpostia.

  4. maria sanoo:

    Nuoret naiset kuulemma hiutelevat nyrkillä miehiään entistä tiuhempaan riidan tuoksinassa. Kai se kertoo jotain siitä, että esim. perheissä riidellaan tasa-arvoisemmin (negatiivisesti tosin) ja käytetään myös kättä pidempää. Yleensä ihminen oppii mallista. Kehitys ei ole hyvä! Jos käsi menee nyrkkiin, on se syytä laittaa vähinbtäänkin taskuun ja laskea kymmeneen.

  5. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Riidelkäämme koko perhe yhdessä ja myös naapurit mukaan, mutta ilman aseita.

    (Tämä posti tuli normaalistia perille!)

    • Aili Nupponen sanoo:

      Hurja mummeli sirppi kädessä! Ja vaarallinen…

      Toivottavasti ei tule elävänä vastaan koskaan!

      Tämä nainen on pahempi kuin Tony Halme ja Kaarina Hazard yhdessä…

      • tammikuu44 sanoo:

        Kyllä naisissakin on tappaja-ainesta. Jotkut hinkuvat armeijaankin. Kiduttajinakin ovat omaa luokkaansa kuten olemme saaneet lehidistä lukea.

  6. Kaisa-Maria sanoo:

    Puolustusvoimien tunnukseksi on otettu virheellisesti urosleijona.
    Oikeissa leijonaperhissä naaraspuoliset huolehtivat perheen puolustuksesta vihollisia vastaan sekä metsästyksestä. Miesleijonan rooli on toimia siittäjänä sekä pentuvahtina naisten taistellessa tai metsästäessä.
    Jos vaara uhkaa perhettä, aloittaa pelokas miesleijona jumalattoman karjumisen, koska sen iso ja ontto pää toimii luontaisena kaikupohjana.
    Hätäinen karjuminen kuuluu kauas, joten naisten lauma lopettaa metsästyksen ja rientää perheittensä avuksi pelastamaan pennut sekä avuttomat ja kömpelöt miesleijonat.’
    Puolustusvoimien tunnukseksi kuuluisi ehdottomasti naisleijona!
    Joten ei ole ihme, että sisukkaammat naisihmisetkin välillä pitävät kuria miehilleen, toisinaan melko kovaotteisella tavalla eivätkä salli ukkojen isotella.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Mutta puolustusvoimien ylipäällikkö onneksi tällä hetkellä on punatukkainen naarasleijona! Hänen kuvansa voitaisiin aivan hyvin siirtää puolustusvoimien tunnukseen.

  7. maria sanoo:

    Kaisa-Maria, mistä sen leijonan naamasta erottaa, siis onko se uros vai naaras. Ai, niin, oliko sillä uroksella se punkkarin harja..no, mutta jos olisi kuvattu lähiksenä ei erottaisi…
    Olen joskus ihmetellyt, miksi luonnossa kaikki urokset ovat värikkäitä ja koreita, kun taas naaraat pikemminkin harmaita ja vaatimattomia. Jos ihmisuros laittautuu koreaksi ja värikkääksi, ollaan heti homoksi tai ämmäksi haukkumassa. Mistätämä johtuu? Ihminen on sekottanut tämän homman ihan täysin: itse naaraana pitaisin kyllä värikkäistä ja koreista miehistä. Ja sitä paitsi; mies korkokengissä ja esim. tulenpunainen sulkahatti päässä on paljon makeemi näky kun nuo pörssitirehtöörit samanlaisissa , tylsissä liituraitapuvuissaan yrmeä ilme naamallaan.
    Vielä tuosta paistinpannulla äijää päähän-ilmiöstä: ihminen on yksi ELÄINlaji ja kaikki eläimet tappelee paitsi lajitoveriensa niin myös muiden ”toverien” kanssa, myös nyrkein, kynsin ja hampain. Kai se päin nokkaan vetäminen on jotenkin kirjoitettu meille geeneihin niin että jos tarpeeksi ärsyyntyy tai ärsytetään, herää luolahenkilö meissä ja hujauttaa oitis esineellä joka sattuu lähinnä olemaan.
    Paha dilemma: aina joku ärsyttää jotain. Puhumalla tietysti selvitään parhaiten, mutta miten torjua äkkipikaisuus ja tuliluontoisuus…

  8. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Pieni ärhentely on ihan kivaa mutta kun se usein menee puukoilla, puntareilla ja muilla astaloilla hosumiseksi ja sitten tulee kamala siivo ja ruumiita.

    Ämmien toislleen huutelu ja haveksivasti hameen nostaminen ja pylllistäminen on hienoa kansanperinnettä, jota voisi elvyttää. Siitä voisi tehdä Suomi-brändin.

    Lällärimäistä ämmämäisyyttä kyllä naiset ovat osoittaneet tuossa armeijaan pääsyssään. Sinne hikusivat ja ovat sitten pois hinkuamassa heti kun rakennekynnet hiukan lohkeilevat.

  9. maria sanoo:

    Näin on! Jos sotaväkeen menee, on oltava valmis myös kunnolla sotimaan elikkäs tappaamaan vihulaisia. Usein unohdetaan, että armeija todellakin on tappamisen opettelemiseksi rakennettu instituutio. Sieltä valmistuneita voitaisiin kutsua esim. tappaja, AMK.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Toisaalta tietysti noita armeijan oloista kitiseviä ymmärtääkin, sillä aamuisin jää liian vähän aikaa ripsien kähertämiseen.

  10. maria sanoo:

    Enpä usko, että ripsien käherrystä tärkeänä pitävät hakeutuvat armeijaan. Mitäs Hymyilevä taas pilkkaa naisellisuutta! Ei ripsien käherryksellä pitkälle pötkitä, muttatiedän muutamia tosi päteviä naisia, jotka ovat armeijan käyneet.
    Se hyvä puoli myös naisten menossa rameijaan on että sotaväen pikkunilkkien todelliset asenteet paljastuvat nopeasti: pelko että nainen on parempi, pelko että nainen onnistuukin, pelko, että naisesta tulee pomo.
    Yksi armeijassa oleva naisalikessu kertoi oloistaan tähän tapaan: ”Harjoituksessa ei meinannut millään päästä eteen päin kun lumnta oli muniin saakka.” Huomasi iteskin, että hei, minähän sopeudun ehkä liiankin hyvin jätkäporukkaan, ja päräytti iloimme makoisan naurun.
    Tuo tappamiskommenttini oli ehkä hoikan ylimitoitettu, tietysti muutakin puuhaa armeijassa sentään on….

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Miksi ihmeessä naisten pitäisi kahlata lumessa, joka ulottuu muniin saakka? Naisethan ovat osoittaneet, että pelkällä sirpllä ilman mitään koulutusta pystyy hätätilassa katkomaan vihollisen kauloja.

      Ja ihan vakavasti: kyllä naiset ja miehet ovat sen verran erilaisia, että naisten pitäsi olla paemminkin toppuuttelemassa miehiä tuosta sotahulluudesta kuin että kävisivät jonkun kirotun armeijan. Myykööt nyt vaikka niitä munkkeja siellä sotilaskodissa, mutta näpit irti aseista!

      HS:n Mielipede-sivulla kirjoitti tänään Tuula Tiainen hyvän jutun otsikolla Väkivaltaiset kokemukset eivät lopu lakeja säätämällä ja toisia syyttelemällä. Kirjoittaja kuuluu Apua ajoissa perheväkivaltaan -hanke Violan toimijoihin.

      Kirjoituksessa hän mm. toteaa: ” On tärkeää, että jokainen meistä opettelee pienestä pitäen tunnistamaan itsessään liikkuvia vallankäytön tunteita ja ajatuksia. On tärkeää, että emme toimi toista ihmistä kohtaaan epäkunnioittavasti ja omaa valtaa toista kohtaan väärin käyttäen.”

      Armeijassa tuota nyt ei ainakaan opi.

  11. Pekka sanoo:

    Ensiksikin: ei armeijan käynyt ole mikään sotahullu. Vihaan sotaa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, siinä kun on vain enemmän tai vähemmän häviäjiä, väkivalta johtaa uusiin vihoihin ja väkivaltaisuuksiin sekä tuhoon. Sodankäynti on kallista ja aina järjetöntä. Olen käynyt intin koska katson että se kuuluu kansalaisvelvollisuuksiini. Pidän velvollisuutenani, että jos vihollinen hyökkää maahamme, niin pyrin puolustamaan maatamme minkä omalta osaltani kykenen. En pystyisi olemaan ja katsomaan vierestä toimettomana kun vihollinen teurastaa puolustuskyvyttömiä aseistakieltäytyjiä vain siksi ettei ole oikein tappaa. ”Tapa tai tule tapetuksi”. Ihmisen on puolustettava itseään jos on ihan pakko. Me tarvitaan armeijaa, se on jo sinällään turvallisuus seikka. Luulisi eläkeläisenkin ymmärtävän iän ja kokemusten perustella tämän elämän faktan.

    • tammikuu44 sanoo:

      Sinulla on hyviä perusteita sodan inhoamiseen. Sinulta puuttuu vain rohkeutta toimia periaatteittesi mukaan.

      Sinuun on uponnut kuin kuuma veitsi voihin tuo iänikuinen propagandajaarittelu maan puolustamisesta nimenomaan ase kädessä ja tappamalla. Isänmaallisten ihmisten tehtävä on jo rauhan aikana puolustaa maataan ilman tappoaseita esimekisi harjoittamalla sellaista politiikkaa, ettei mikään eikä kukaan tänne maahan – jossa sivumennen sanoen ei ole mitään arvokasta sotasaalistakaan tyrkyllä – hyökkää. Missä meidän öljy on? Missä muut rikkaudet? Siis: rauhaa!

      Miksi oletettu vihollinen teurastaisi aseettomia, enemminkin niitä joilla on ase. ”Tapa tai tule tapetuksi” on kovin vanhanaikainen, suorastaan kivikautinen ajatusrakennelma. Puolustaa ihminen voi itseään ilman tappoaseitakin.

      Eläkeläisen iän ja kokemuksen perusteella voin huoletta sanoa, että armeijan merkitystä liiotellaan ja sen ylläpito tulee suunnattoman kalliiksi verrattuna sen tuomaan ”hyötyyn”. Oli meillä millainen armeija tahansa, se on tuossa tuokiossa tuhottu nykyisillä atomiaseilla ja ohjuksilla.

      Kaikkein hurmaavinta on biologinen sodankäynti: siinä emme myöskään tarvitse kokonaista armeijaa, sillä siitä pelastaa meidät vain jatkuva rauhantyö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s