Mies joka ymmärtää, että taidetta ei tarvitse aina ymmärtää

Kiasma jää toiseksi: käsintehty oikeaoppinen riukuaita Mynämäen keskustassa vanhan makasiin kupeessa henkii samoja todellisuuden teemoja kuin ympäristönsä.

Jotenkin tuli niin hyvä mieli, oikein nauratti, kun luin lauantaisesta pääkaupungin lehdestä “monessa mukana olleesta miehestä, rotterdamilaisesta nykytaidekomeetta” Nicolaus Schafhausenista. En toisin tunne miestä, tuskin tulen koskaan tuntemaankaan.  Mies hakee Kiasman  johtajuutta, muuta en tiedä. Mutta ei tämä vielä mitään.

Miekkosella on täysin käsitettäviä mielipiteitä taiteesta. Tämä taas on käsittämätöntä!  Rupesi oikein naurattamaan. Ei tällaista voida Suomeen nykytaiteen museon johtoon päästää!

Kiasmassa käyntinsä jälkeen taideguru toteaa tästä nykytaiteen museostamme: “Museossa on jonkin verran kävijöitä, mutta silti se näyttää kuolleelta. Kirjakauppa oli paras paikka.”

Schafhausen näkee museon olevan vallan toiselta planeetalta kuin ulkona vellova elämä ja ihmiset, kuitenkin nykytaiteen museon pitäisi henkiä samaa todellisuutta kuin yleisö:
“Teemat ja aiheet ovat kadulla”, hän sanoo. “Miksei Kiasmassa ole näyttelyitä päivittäisestä väkivallasta tai mellakoista, depressiosta, taloudesta, kutistuvasta julkisesta tilasta?”
Parhaillaan esillä oleva Kiasman kokoelmanäyttely saa Schafhausenilta kiitosta sanoilla “siisti” ja “huollella tehty”, mutta piiskaa siitä, että se on “vailla merkitystä”.

Jotenkin katsojan pitäisi voida astia nykypäivää, tuntea tämän päivän elämän herättäviä tunteita.
Taidemaailman pitäisi olla enemmän liikkeessä, kommunikoida.
“Hyvä taide on aina kansainvälistä”, hän sanoo.

Sanoo vielä tämänkin: “ Ihmisiä kiinnostaa kaikki, mihin he voivat jollain tavoin identifioitua. Ei heidän välttämättä tarvitse ymmärtää.”

Nicolaus Schafhausen ei kuvia kumarra.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Mies joka ymmärtää, että taidetta ei tarvitse aina ymmärtää

  1. pasanen sanoo:

    Tuo kuva ja kuvateksti on hieno oivallus teemaan: olisi paljon tarpeellisempaa, merkityksellisempää, että ihmiset oppisivat näkemään ympäristössään (taide)arvoja kuin käymään taidemuseoissa; toki parhaassa tapauksessa ne täydentävät toisaan. Nyt vain tosiaan tuntuu, että on vaikea monista näytteillä olevista teoksista ja performansseista löytää merkitystä ja arvoa, minkä vuoksi se on tehty/asetettu näytteille. Mutta sitähän me fiksuina emme tietysti lausu ääneen, ettemme osoittaisi moukkamaisuuttamme!

    • tammikuu44 sanoo:

      Oi, olet niin oikeassa, ja varmasti tämä saksalainen Schafhausen tarkoitti ainakin osaittain samaa.

      Me aistimme asioita ja maailmaa ja me aistimme taideteoksia. Tämä aistiminen on estetiikkaa, taidetta pitää siis aistia, ympäristöä ja ihmisiä pitää aistia.

      Sekin on hyvä huomio, että kaikkea ei aina tarvitse ylenmäärin ymmärtää. Ihan kuin olisi jotenkin se ajatus lähellä, että erilaisuuttakin pitää aistia, vaikka siitä ei aina pitäisikään. Itse asiassa, jos ei olisi erilaisuutta, ei olisi taidettakaan!

  2. maria sanoo:

    En ole koskaan ymmärätänyt tuota ymmärtämistä. Mitä helvettiä se on?
    Taide on osa elämää tai elämän jatke. Kuka inehmo ymmärtää esimerkiksi muurahaiskarhun tai everstiluutnantin merkityksen maailmankaikkeudelle. Silti ne/he ovat osa ympäröivää todellisuutta.
    Kuka ymmärtää voikukan tarkoituksen. Ei ainakaan nurmikon kitkijä. Silti voikukka on kaunis katsoa ja taivaalta tuleva valo muuttaa sen olemusta aina vain toisenlaiseksi.
    Voikukan siittiöt eli lentävät pienoislaskuvarjot vasta kauniita ovatkin. Niiden tarkoituksen toki ymmärtää helposti, mutta miksi juuri voikukka tulee kukkimaan nurmelleni eikä esimerkiksi valkovuokko. Sitä en enää ymmärrä, mutta kauniita ovat kummatkin. Ja kai niillä merkityksensä on, vaikka ei sitä aina ”ymmärräkään.”
    Ymmärtäminen on ylipäänsä ihmiselle täysin ylivoimainen tehtävä, joten sitä ei edes kannata yrittää.
    Vain todella keskinkertaiset luulevat ymmärtävänsä jotakin. Vähän älykkäämmät ymmärtävät olevansa keskinkertaisia, ja myöntävät etteivät todellakaan ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään.
    Ihmetellä ja ihastella silti sopii aina kun siltä tuntuu!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Laittamattomasti sanottu!

      Ja kun se loppuisikin siihen taiteen ymmärtämiseen, mutta kun sitä ymmärtämättömyyttään monenkin on pakko selittää muillekin-

      Sitten on niitä, jotka ymmärtävät kaiken oman maailmankatsomuksensa läpi. Ja piste.

      Älä nyt sentää liioittele: kyllä tässä vielä josstain jotain ymmärretään… ei nyt heti kyllä muistu mieleen..

  3. maria sanoo:

    Siinäs näit! Minkä asian uskot ymmärtäväsi perinpohjin? Ei tule itsellenikään mieleen. Kun esimerkiksi seuraa kesänurmella kusiaisen polkuja, ei ymmärrä yhtään, minne se on matkalla ja mistä tulossa.
    Ja miten ymmärrät esimerkiksi vihreän värin? Selitäpä se estetiikan kurssin opeilla.

  4. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Estetiikan kannalta ajateltuna vihreä väri on sitä mikä jää jäljellle, kun verrataan sitä kaikiin muihin väreihin, se on mielikuva, joka vaihtelee katsojan tai vaikkapa olosunteiden mukaan, yöllä vihreä nurmikko ei useimmista näytä vihreältä, joku voi mieltää sinisenkin vihreäksi, entäpä värisokea…. kuten sanoit, en voi ymmärtää, voin vain aistia.

    Kusiaisen polkuja taas ihan oikeasti tutkivat jotkut kusiaspolkututkijat ja he ovat jopa määritelleet kusiasten polut. Vaikeampi sen sijaan on tajuta, mitä puuhaavat pilkunnussijat.

  5. maria sanoo:

    Haluaisin lukea kurantin tutkimuksen kusiaisen poluista, mutta tuskin silti uskoisin siihen aukottomasti. Tutkija olis voinut oikaista eikä olisikaan noteerannut kaikkia mutkia.
    +++
    Värit ovat todella kiinnostavia. Olen harrastajamaalari ja nyt erityisesti taas värien maailmassa syvästi.
    Tulleessani viime ma. maaluskurssilta, olin niin yliviritteisessä tilassa että näin kauheita unia koko yön. Vahvoilla väreillä maalaaminen aiheuttaa minussa kauheita myrskyjä. Hienoa, mutta ravistuttavaa koettavaa.
    Värejähän ei näe pimeässä, valo vasta nostaa värit ikäänkuin murheen laaksosta esille.
    Tiedätkö muuten miksi Venäjällä käytetään sinistä talon värinä. Yksi syy on tietysti ortodoks. uskonto (Marian väri), mutta toinen on seuraava: kun äijät aikoinaan tulivat pimeässä kyliltä hevosillaan ryyppäämästä, havaitsi sinisen talon pimeässä, koska sininen hehkuu myös pimeällä, vaalean sininen eritotetn. Esim punainen taasen muuttuu mustaksi.
    Värioppi on vähintäänkin yhtä kiinnostavaa kuin tuo sinun kummalta tuntuva estetiikkahöperöintisi.

    • tammikuu44 sanoo:

      En minä mitään höperöitse: itsekin aistit ne värit jumalattoman voimakkaasti, se juuri on sitä aistimista eli estetiikkaa.

      Minulla on kummallinen tunne, että puhumme samasta asiasta?

  6. maria sanoo:

    Niinpä. Hiukan vaan härnäsin. Estetiikka kun on niin ylihieno sana.
    Ennenvanhaanhan tytöt menivät lukemaan estetiikkaa, jolloin avautui tie yliopistoon valkkaamaan parhaita, akateemnisia uroja; mieluusti rikkaiden miesten poikia. Hyvä juttu!

    • tammikuu44 sanoo:

      Ei estetiikka mikään ylihieno sana ole. Se tulee kreikan sanasta αιθηση = aisti, tunne, tuntemus, vaikutelma, taju. Varmasti suomen aisti-sana on johdettu tuosta kreikan sanasta.

      Mitä se estetiikka sitten on, niin siinä selvitellään esim. sitä miten eri aikoina ja eri filosofit ovat suhtautuneet taiteeseen. Olen ymmärtänyt, että sellainen hienopieruinen kaikenmoisten esineiden ja muoti-ilmiöiden ihastelu ei välttämättä ole estetiikkaa ollenkaan.

      Siis: aistimista!

  7. maria sanoo:

    Krran yksi muija sanoi itseään esteetikoksi; sillä oli isossa lasivaasissa muivikukkia keskellä pöytää. Yäk!

  8. tammikuu44 sanoo:

    Joo, kai aika yleinen käsitys on se, että estetiikka on kaikenlasta koristelua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s