Jos tänään näyttää tältä, mikä minua odottaakaan vanhainkodissa?
Jos vanhusta lääkitään 75 eri reseptilääkkeellä, pitäisi hälytyskellojen soida. Kuusikin eri lääkettä on jo paljon. Suomen vanhukset syövät turhia lääkkeitä. Paljon. Näyttöä on siitä, että kun lääkitystä on vähennetty, vuoteenomana ollut vanhus on noussut sängystä ja oppinut taas itse syömään.
Lääkitäänkö siis ihmiset hengiltä vanhainkodessa? Ainakin lääkitään niin, etteivät ole häiriöksi. Lääkitykseen ei uskalleta puuttua, koska yhteistyö lääkäreiden, hoitajien ja farmaseuttien kanssa ei toimi. Lääkäri määrää.
Jokin aika sitten TS:ssa (6.2.) kerrottiin, kuinka huittislaisessa Huhtaanhovin palvelukodissa tehtiin lääkeselvitys ja sen yhteydessä poistettiin asukkaiden tarpeetonta lääkitystä. Yhdeksän asukkaan vuotuisissa lääkkeissä saavutettiin 10 000 euron säästöt. Joidenkin asukkaiden pillerimäärä väheni puoleen entisestä. Useimman kunto koheni huomattavasti.
Olisikohan aika muuallakin herätä? Kuinka kauan tyydymme vain kauhistelemaan sitä, että ylilääkityt potilaat pidetään hiljaisina vuoteissaan vaipat märkinä?
Kukaan ei ilmeisesti vastaa potilaan kunnosta. Terveyskeskuksissakin niin nuori kuin vanha ihminen halutaan lääkärin vastaanotolla vain pois käsistä. Tuttua tänä päivänä kaikille.
Tavoitteena vahainkodessa ei enää ole vanhuksen hyvinvoinnin parantaminen vaan asiakkaiden pitäminen helppohoitoisena, hiljaisina paketteina.
Lääkeselvityksessä pitäisi tehdä selvitys kaikista käytetyistä lääkkeistä niin lääkärin määräämistä kuin vapaasti apteeekista ostettavista ja luontaistuotteista. Yhteistyö pitäisi saadan pelaamaan. On uskallettava toimia eikä vain ihmetellä, jos vanhus lääkityksestä huolimatta voi huonosti.
Eikö lääkeselvityksen tekemiseen houkuttele edes siitä taatusti saatavat säästötkään? Vai onko olemassa toinen vaara: vanhukset eivät enää saa tarpeellisiakaan lääkkeitä?
Hymyilevä eläkeläinen 
Tiedän useita vanhuksia, jotka ovat lähellä olleet kuolla lääkemyrkytykseen. Kun on erilaisia sairauksia, reseptejä varmaan kertyy ihan itsekseen, joidenkin lääkkeiden nauttiminen yhdessä ei vain saata olla terveellistä.
Varmasti ihmisiä myös kuolee lääkemyrkytyksiin, kun näitä ”läheltä piti” tapauksia on melkoisesti. Joskus asia selviää hyvällä onnella tai läheisten huolenpidon ansiosta.
Ja mitä rahan tuhlausta nämä liiat ja turhat lääkkeet ovat!
Olen kokonut varsin monta kertaa sen, että lääkäri haluaa lähinnä vain päästä eroon potilaasta, uutta lääkettä määrätäänsumeilematta ja vähäisestä syystä. Veriarvoja tuijotetaan tiukasti ja pienestäkin raja-arvon ylityksestä tulee uusi lääke.
Kaikkein hauskin ensilääkitys on kyllä lääke Katsotaan nyt. Sitä saa ilman resepitiä tosin ja ilmaiseksi.
Löysin vasta tänään tieni tähän blogiin, kiitos Aili-mummon, jonka blogista löysin linkin.
Eläkeläisten lääkitys ei liene vanhentunut miksikään, vaikka tämä kommenttini ”myöhässä” tuleekin.
Äitini oli ennen kuolemaansa sekä vanhainkodin osastolla että terveyskeskuksen vuodeosastolla. Vanhainkodissa lääkitys oli niin vahva, ettei äiti meinannut uskaltaa nukkua yöllä pelkojen takia, joita ylenmääräinen lääkemäärä hänelle aiheutti. Silloin hoitajana, nyt vanhainkodin johtajana työskentelevä henkilö oli todella kiukkuinen, kun uskalsin kysyä asiasta.
Olen kauhulla ajatellut vanhenemista, jos hoito vielä huonommaksi muuttuu.
Hyvin usein myös näin tarjottavan täysin kylmää ruokaa niille vanhuksille, jotka eivät itse pystyneet syömään. Sitten kun ruoka ei maistunut, sitä tarjoava henkilö kohautti hartioitaan tyyliin, ”kun ei, niin ei” ja kaasi ruoan jätteisiin. Niin meillä vanhuksia hoidetaan.
Äitini ollessa ennen lopullisia jäähyväisiä Salon Terveyskeskuksen vuodeosastolla, minun oli pakko soittaa osaston vastaavalle hoitajalle. Hän sattui olemaan minulle ns. puolituttu, ja sain siellä monta asiaa äitini kohdalla parannetuksi, mutta moni muu ei omistanut ketään, kuka olisi taistellut hänen puolestaan. Ruokaa tuova henkilö huusi ovelta esim. ”tuodaanko tummaa vai vaaleaa leipää” potilaalle, joka ei kuullut käytännössä lainkaan, eikä jaksanut enää itse syödä.
Näin meillä Suomessa tehdään tänäkin päivänä. Käyn tervehtimässä kahta yli yhdeksänkymmentävuotiasta, joista molemmat ovat olleet sairaalan vuodeosastolla, ja saan kuulla mitä uskomattomampia juttuja märistä vaipoista, ruokailun avustamisesta ja yöllä tarvittavasta avusta.
Kiitos kun kirjoitit kokemuksistasi ja havainnoistasi.Vika on siinä, että henkilökuntaa on kerta kaikkiaan liian vähän. Tämä vuosi on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. EU muka on juonessa mukana. Olin äskettäin seminaarissa, joka käsitteli myös vanhusten oloja. Yhtä yhjän kanssa: Elisabeth Rehn puhui kauniita sanoja. Siinä kaikki. Ilmisesti koko vanhusten hoito yritetään sysätä sukulaisten, tuttavien, naapurien ja naapurin tuttavien harteille. Vanhukset ovat pelkkä rasite tälle yhteiskunnalle ja koko EU:lle.
Mutta ei meneteta toivoa!