- Ei vois vähemmän kiinnostaa, huutavat oikeiston tyhjät paikat köyhyyskeskustelussa eduskunnassa.
“Tuloerot kannustavat erityisesti lahjakkaita, osaavia ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä puurtamaan ja ansaitsemaan.” Näin väittää kolumnissaan Turun Sanomien artikkelitoimituksen päällikkö Juhani Heimonen (TS 25.2.) Liikkeelle hän lähtee pimeästä keskiajasta ja siellä sitten pysyykin koko kolumninsa ajan.
Nämä meidän puoli miljoonaa työtöntä ja köyhää Heimonen leimaa ajattelemattomuudessaan lahjattomiksi, osaamattomiksi ja eteenpäin pyrkimättömiksi. Ei sattunut yläpäässä kolumnia väsätessä välähtämään, mikä tekee vaikkapa Wahlroosin Björnistä lahjakkaan ja osaavan? Senhän näki selvästi jo oppikoulun rehtori lukiessaan pojan koepaperin ylälaidasta: Wahlroos. Olisiko rahalla mitään merkitystä “lahjakkuuteen” ja “osaavuuteen“? Tie menestykseen on silattu alusta lähtien riihikuivilla seteleillä.
Heimonen on ollut kirjoittaessaan tohkeissaan eduskunnan keskiviikkoisesta välikysymyskeskustelusta, jossa oppositio röykkyytti hallitusta tuloerojen kasvattamisesta. Eriarvoisuus Suomessa kasvaa, huono-osaisuus lisääntyy, erityisesti lapsiperheissä. Kaikki tukitoimet ovat jälkeenjääneitä, tukia pitäisi korottaa kymmeniä prosentteja! Ennen kaikkea ihmisille pitäisi löytää töitä. Hallituksen tukitoimet ovat olleet näpertelyä tilanteessa, jossa kirveellä kyllä olisi töitä. Sen sijaan hallitus valmistelee 500 miljoonan tukipakettia yrityksille.
Heimonen puristaa tiukan analyysinsa yhteen sanaan: kateus. Ihmispolot seisovat leipäjonoissa ja ovat vailla työtä. Pelkästä kateudestako siis haluaisivat tuloerojen kasvun loppuvan? Heimosen aivoissa muotoutuu jopa visio, että halutaan kurjistaa rikkaiden elämää. Marxin opit eivät tähän oikein istu: eivät rikkaat mihinkään kurjistu, se on kurjaliston ainoa etuoikeus.
Suurpääoman keikut ja leikut sen sijaan toivat kaikkien kärsittäväksi edellisenkin laman aikana bruttokansantuotteen romahtamisen, pankkijärjestelmän saattamisen henkihieveriin ja työttömyyden lisääntymisen.
Oikeudenmukaisuuden ja tuloerojen pienentämisen vaatimus pohjautuu Heimosen ajattelussa kateuteen, jota sitäkin on hänen mukaansa toki kahta lajia. Köyhät pelkkää piruuttaan kadehtivat rikkaita naapureitaan ja ovat venäläisittäin kateellisia. Rikas kadehtii positiivisesti naapuriaan ja näyttää, että pystyy hankkimaan toisen, mieluiten vielä kolmannenkin auton. Tämä on mallimaa Amerikan edustamaa positiivista kateutta TS:n kolumnistin mukaan.
Jotkut tosin sanovat sitä rahvaanomaiseksi rajattomaksi ahneudeksi.
Hymyilevä eläkeläinen 
Tuskinpa köyhät osaavat koskaan olla niin kateellisia kuin rikkaat, niin ”rajattoman ahneita”, kuten sanoit HYmyilevä. Vaikka olsi kuinka paljon omaisuutta, aina vain on saatava lisää maallista mammonaa. Köyhä ilahtuu pienistäkin asioista, ei niiden tarvitse ollaa suuria ja maata mullistavia juttuja.
Juuri se ihmisen rajaton ahneus tuhoaa koko maapallon elämän, kun mikään ei riitä. Näin on – valitettavasti!
Tuon kun vielä saisi iskettyä tuloeroja ja ylettömiä palkkoja ja eläkkeitä halajavien kalloon.
Tänään luin Hesarista Mielipiteet-osastosta jutun, jossa mies yksinkertaisesti totesi, että hänen työstään saama palkka on riittävä. Vaikka vaimon palkka on pieni, yhdessä he ansaitsevat sen verran, että ulkomaanmatkojakin on tehty, syöty kotimaassa ravintoloissa eli vietetty hyvää ja kohtuullista elämää. Mies jopa ihmetteli, mitä hän tekisi, jos palkka nousisi 100 000 euroon vuodessa.
– Pitäisi kai sijoittaa sitä osakkeisiin, mies tuumasi, mutta sehän tietäisi taas lisärahaa…
Harva tietää kohtuuden rajat.
Jos ajatus, että lahjakkaat hakeutuvat töihin, joista maksetaan parhaiten, pitää paikkansa, niin sitten heitä on varmaan paljon pankkialalla (tärkeämmissä kuin ”neidin” hommissa, pörssi- ja johdannaiskaupassa). Rahat ovat lahjakkaiden hallussa, senhän maailmantalous osoittaa!
Jos sosiaali-, terveydenhoito- ja opetusalalle sattuisi hakeutumaan näitä Heimosen tarkoittamia lahjakkaita ihmisiä, niin heitä pitäisi pitäisi tietysti kannustaa tuloeroilla maksamalla enemmän kuin niille tumpeloille, jotka ovat sotkeneet maailman rahatalouden johdannais- yms. huijauskaupoillaan. Mutta ilmeisesti Heimonen tarkoittaa, että lahjakkuus on ammatinvalintakysymys: vain lahjaton hakeutuu alalle, jolla maksetaan huonosti.
Sellaiset poliitikot, jotka käyttäisivät rahat tavallisen ihmisen palvelujen hyväksi, ovat varmaan Heimosen mielestä populisteja ja äänten kalastelijoita.
Meritokraattisessa yhteiskunnassa olisi helpompi hoitaa nämä tuloerotkin oikeaan suhteeseen. Siinä lahjakkuus, raha ja järki kohtaisivat tavalla, jossa tehokkuus toimisi.
Kyllähän Marxin opit soveltuvat juuri rikkaisiin: vain heitä voi kurjistaa, leipäjonottajalta voi korkeintaan leikata viipaleen pari!
Yritin vastustaa kaikin voimin sitä ajatusta, että tuloerot ovat hyviä juuri siksi, että ne ovat kannustamassa ihmisiä. Ja kissan viikset! Että ne muka kannustavat juuri lahjakkaita, eteenpäin pyrkiviä ihmisiä puurtamaan ja ansaitsemaan. Pah! Tämän mukaanhan tuloeroja vastustava ei voi olla, tai on ainakin hyvin harvoin, lahjakas.
Törkeää!
Heimonen ei ota ollenkaan huomioon, kuinka paljon tavattoman lahjakkaista ihmisia on olemassa, mutta pelkkä köyhyys estää lahjakkuuden kehittämisen. Siksi hyvinvointivaltion yksi parhaita puolia on peruskoulu. Mutta se yksin ei riitä: tuloerojen kasvu tekee mahdottomaksi jatko-opiskelun. Mikä määrä lahjakkuuksia on esimerkiksi sortunut elämän sivuraiteille pelkän köyhyyden takia. Lapset saavat pienestä pitäen kokea eriarvoisuutta pelkän köyhyyden vuoksi jne.
Mielelläni sovellan Marxin oppeja ökyrikkaisiin progressiivisen verotuksen muodossa. Vaarana ei kuitenkaan heidän kohdallaan ole kurjistuminen samassa mielessä kuin leipäjonossa jottavan kohdalla, jolta muutamankin viipaleen leikkaaminen merkitsee todellista kurjan kurjistumista.
Populisteja tarvitaan: ovat unilukkareita, jotka herättelevät ihmisiä hiukan miettimään!
Ylipäätään meuhkataan kaikilla tasoilla, että valtakunnan hommat pitäisi saada kuntoon. Se toki tiedetään.
Kukaan ei sano, että miten? Poljetaan samalla tasolla kuin entinen presidentti Manu, jonka turhan uran keskeinen oivallus oli, että ”tarttis tehdä jotain”.
Surra ei kuitenkaan kannata. Väyrynen ja Pekkarinen ovat tulossa pelastamaan kotomaan, ja Tarja tsemppaa jääkiekkoilijat mitaleille. Katainen hiitolomalla.
Sonja ja kumppanit Siperiasta tänne vaan lunta sekä raidevälejä lapioimaan. Sinnemäki minkkitarhojen paskoja putsaamaan. Kyllä se tästä…
Kaisa-Maria lopettaa miesten vikittelyn ja äänestää seuraavissa vaaleissa vasemmitoa ja haistattaa paskat kokoomuksen pikkupojille, joiden tukka on somasti kammattua ja keskustan puupåille.
Luin lehdestä, että Kreikassa on opettajien keskuudessa kova hinku tehdä vallankumousta. Siellä on rahankähmintäpuolueista saatu jo niin tarpeeksi, että kaikenlaiset anarkistiryhmät voimistuvat.
Otetaan opiksi.
Kaisa-Mariakin voisi ottaa fööninsä ja lähteä talkoisiin: kyllä se pienikin apu on tarpeen kun VR:n kiskoja sulatellaan. Kyllä olisi hyvä hiukan ajatella välillä yhteistäkin eli VR:n etua ettei vaan oman laarin jyviä laskeskelisi.
Mitä me muuten sillä armeijallakin tehdään, jos se on niin hienohipiäinen, ettei sitä voi käyttää hätätapauksissa vaikka siihen rahan puhdistukseen?
Ukot leikkii sotaa vuoden verran ja rahaa palaa. Pakkolomalle!
Olipas sinulla mainio lehtikatsaus.
Tuo Heimosen ajatus lahjakkuudesta viittaa sellaiseen lahjakkuuden lajiin, jossa osataan tienata muiden työstä, siis: sijoitustoiminnalla. Tavallisella työnteolla kun ei ole kovinkaan moni kerännyt suuria rikkauksia itselleen.
Kateuskorttia vilautellaan silloin tällöin kun sanotaan ettei Suomessa saa rikastua, että rikastuminen on kiellettyä. Muistaakseni Jyväskylän ent. kaupunginjohtaja Kettunen julisti aikoinaan tätä oppia. Ja aika moinen kettunen olikin: kääräisi kaupungin kassasta aivan älyttömät erorahat, joista kiisteltiinkin julkisesti jonkun aikaa. Mutta niin vain sai Kultaisen Kädepuristuksen, eikä hänelle tullut mieleenkään että veronmaksajien ja kuntalaisten rahoja hän sai tililleen. Niiden lahjattomien luusereiden kuin työtätekevienkin lompakosta käärityillä seteleillä onkin hyvä leveillä lahjakkuudellaan.
Kiitos!
Kunpa päättäjät huomaisivat, että näinä kriittisinä aikoina mielialat kiihtyvät hyvin herkästi jokaisesta värinkäytöksestä ja selittelystä, kohtuuttomista palkoista ja eläkkeistä, työttömyydesta, toivottomuudesta. Kansan kahtiajakautumisesta on historiassamme pahoja kokemuksia, samat asetelmat alkavat olla nyt. On siis pelkkää tyhmää uhittelua edes vilauttaa ylimielisesti sitä kateuskorttia.
Sitäpaitsi jotenkin aavistelen, että EU:ssa on kehittymässä nuorten ajattelevien ihmisten keskuudessa uutta ajattelutapaa tästä ihmisen elämästä, työstä ja vaikuttamisesta… Halutaan edes jonkinlaista kohtuutta. Että jakuva kilpaiilu ja voiton maksimointi ei olisikaan elämän tarkoitus… kapitalismi ei olisikaan onni ja autuus, jos ei umpitiukka sosialismikaan, puhumattakaan kommunismista… jotain uutta ajattelua.
Sitäpaitsi mitä mahtaa Kreikassakin tapahtua, kun valtio ei saakaan velkojaan maksetuksi ja köyhyys lisääntyy? HS:ssa oli juttu Ateenasta nuorten opettajien yhteenliittymän kokouksesta. Nämä opettajat sanoivat olevansa kommunisteja ja anarkisteja, pohtivat vallankumousta. Asioiden täytyy olla todella pahalla mallilla, jos pääsee syntymään näin hurjaa joukkoja. Mutta nämä hurjimukset voisivat olla varoituksena meikäläsillekin johtomiehille – ja oppia otettaisiin ja kurssia korjattaisiin ennen kuin ihmiset pääsevät päätäpahkaa riehumaan.
Mutta siihen nuorten ajattelevien ja tuntevien ihmisten voimaan – ilman väkivaltaa – haluan uskoa.
Täällä pohjantähden alla, sanopas muuta.
Eletään sellaista aikakautta joka voi purkautua väkivaltana, ääriliikkeinä kun ihmiset on ajettu riittävän ahtaaseen nurkkaan. Nöyryytetty ja ahdistettu ihminen purkaa myös raivonsa herkemmin väkivallan kautta. Ei ole enää mitään menetettävää.
Se tässä menossa huolestuttaakin, nämä julkiset lausunnot että esim työttömät ovat luusereita jotka ovat ansainneet kohtalonsa. Yleisänosasto palstoillakin puhkutaan kuinka väärin on että heikossa elämäntilanteessa olevia ”hyysätään”, niinhän on tehty aina. Omistakin sukulaisista löytyy niitä jotka varsin toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin missä nyt elämme, auttoivat ja tukivat heikompia. Nyt sensijaan tuntuisi olevan vallalla se ajatus, että kuta heikompi sitä enempi saa polkea jalkoihinsa. Se on vaarallinen ajatus.
Samaa olen seuraillut myös, että on olemassa sellainen sukupolvi joka synnyttää jotain uutta ajattelu- ja elämisenmuotoja. Sellaista missä emme ole vain kuluttajakansalaisia vaan myös toimijoita. Ja onkin elämänmuotona todennäköisesti myös koko maapallon kannalta ekologisempi ja kestävämpi.
Polittisessa yläpäässä ja eliitissä kun alkaisi myös näkyä sitä ajattelua, ei ainakaan vielä ole ollut näkyvissä. Vihreisiin olen aivan kamalan pettynyt, kun jotenkin olettaisi että heidän joukoissaan olisi tuota henkisesti parempilaatuista ajattelua.
Ihmiset raaistuvat eikä kukaan ota vastuuta mistään, totta!
Mutta yhden positiivisen mielipiteen olen lukenut aivan äskettäin Hesarista. Mies kirjoitti (varmasti vilpittömästi ja tosissaan), että omasta mielestään hän saa palkaa aivan tarpeeksi. Hänellä on insinöörin keskitason palkka ja vaimo ansaitsee jonkun verran vähemmän. Heillä on pari lasta ja velaksi ostettu asunto. Käyvät joskus ulkomailla, syövät joskus ulkona. siis melko tavallista elämää, ei kituuttamista, mutta ei ökyilyäkään.
Ja lopuksi mies toteaa, että jos ansaitsisi vuodessa vaikka 100 000 euroa, mitä hän sillä osaisi sen kummemmin tehdä. No, sijoittaisi osakkeisiin. Ja taas tulisi rahaa, jolle ei olisi mitään järkevää käyttöä.
Tuskin mies leuhki, se olisi näinä aikoina turhan raakaa pilaa. Toivon ainakin, että tämä mies olisi yksi niistä järkiintyneistä, jotka ovat onnellisia aivan tavallisesta elämästä. Sellaisesta, joka myös kuuluisi jokaiselle ihmiselle.
Ihan se perustavallinen riittää kai. Peruselämä kaikkinensa.
Vaan ovatkohan ihmiset kadottaneet kyvyn elää, omaa peruseloaan? Kaikkinensa.
Pahasti siltä näyttää.