Talvisota on päättynyt, uutena uhkana Nato

Kun sota päättyy, tulee rauha.

Talvisodan loppumisen merkiksi tänään 13.3. liputetaan. Sodan päättymisestä on 70 vuotta. Me suuriin ikäluokkiin kuuluvat eläkeläiset emme olleet sodan loppuessa vielä syntyneet. Ymmärrämme kuitenkin  ihmisten kärsimykset, suremme sodassa kuolleita, kauhistelemme rintamalla olleiden helvettiä, säälimme jokaista rampautunutta, kätensä, näkönsä tai mielenterveytensä menettänyttä. Uskomme kuitenkin, että ilman näitä kärsimyksiä meillä ei ehkä olisi itsenäisyyttä.

Sodistamme muistan vain sodan jälkeisen säästeliään elämän. Muistan Pauligin kahvipakettien autonkuvat, joita keräiltiin, sinisen sadetakin, päällyskengät, koulujen kaksinistuttavat pulpetit ja mustepullon, kynänterät ja  kangastilkuista sommitellut kynäpyyhkeet. Muistan ulkovessat niin koulussa kuin kotona. Voi: radio, heteka, sähkölevy, puuliiteri, emaliset vesiämpäri … ja sitten se oppikoulu, johon piti pyrkiä ja jossa piti oppia ruotsit ja saksat…

Minulle Suomessa on ollut aina rauha. Uskon, että ihmiset haluavat ennen kaikkea rauhaa. Eniten rauhaa haluavat sodan kurjimuksesta selvinneet. Kuten täälläpäin Suomea Nousiaisten sotaveteraanit, joista luin pienen jutun paikallisesta Vakka-Suomen Sanomista.  Veteraanit sytyttävät vuosittain kynttilät  muistoksi rintamakavereilleen, jotka eivät enää ole mukana kokouksessa, kuntoutusmatkoilla. Veteraaneja kunnioitan.

Ajat ovat muuttuneet noista 70 vuoden takaisista. Nykyaikaa ei voi rakentaa revanssihengessä kuten täällä päin mynämäkeläinen entinen kunnallispoliitikko Pentti Myllymäki tekee Vakka-Suomen Sanomien (11.3.) kolumnissaan propagoidessaan Natoon liittymisen puolesta. Hiukan jäitä hattuun! Natohan turvaa ainoastaan USA:n imperialismia, globaaleja katastrofikapitalisminsa häikäilemättömiä etuja.

Rauhaa USA turvaa sodalla, hyökkäyksellä Irakiin, rauhaa Nato turvaa sotimalla Afganistanissa! Emme me sellaista rauhaa halua!
Mieluummin tuetaan Saksan, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin vaatimusta, että Yhdysvallat veisi pois Euroopasta ne 200 ydinpommiaan, jotka ovat vieläkin harmina ja uhkana kylmän sodan ajoilta.

Jos ihmisillä ei ole työtä, ei ihminen ole kovin innokas turvaamaan pelkän rahamaailman etuja, ei Naton kanssa eikä ilman. Tänään liputetaan rauhan, itsenäisyyden, suvaitsevaisuuden, hyvinvointivaltion tulevaisuuden puolesta.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, Itsenäisyys, mynämäki, politiikka, sano suoraan, talvisota, Voittaminen, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

22 vastausta artikkeliin: Talvisota on päättynyt, uutena uhkana Nato

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kuinkahan talvisodan muistolle käy, kun vielä nykyisin elossa oleva veteraanisukupolvi on mennyt manan majoille? Tämä sodan muistelu on ollut jotakin pyhää, jolla yritetään vielä kerätä rahaa joillekin järjestöille, joita ei pian tarvita.

    Kunnia kaikille sotiemme veteraaneille, mutta näille uusille ottopojille, jotka vahtivat vain sodankäyneiden rahoja, ei ainakaan minun sympatioitani heru.

    Nato ja USA turvaa rauhaa sodalla, kuten ihan oikein sanoit. Onko meidän pakko olla siinä mukana? Tällä tavoin toteutamme vain amerikkalaisten tarkoitusperiä, emme omiamme. Pahoin pelkään, että meidät kuitenkin ajan saatossa muilutetaan Natoon.

    • tammikuu44 sanoo:

      Ja sillä järjestölläkin on kuulemma rahaa yllin kyllin. Jakaisivat nyt nopeasti veteraaneille! Vai halutaanko sitten perustaa lisää omituisia muistelukivilehtoja ja yhdistyksiä kuten Askaisissa jo on.

  2. Hirlii sanoo:

    Tämä on se oleellinen seikka joka erottaa suomalaiset ruotsalaisista, ja miksei myös muista pohjoismaalaisista. Meillä on ollut sotia, ja sodankäyneet sekä siinä ajassa eläneet ovat nähneet, tajunneet sitä mihin väkivallan tie vie, vaikka se joskus vaikuttaisi olevan ainoa tie. Heitä kannattaa kuunnella.

    Natoon liittymällä Suomi liitetään sotajoukkoihin. Erkki Tuomioja sanoi joku aika sitten radiossa, että voidaan kyllä sanoa että Suomi on tälläkin hetkellä sotaa käyvä maa kun meidän väkeämme on Irakissa. Siellä on täysi sota.

    Kuinkas sitten jos kuuluisimme Natoon? Se on vakava juttu, tosi vakava.

    (mäkinen se sitten valittiin arkkipiispaksi, vaikka ruokanen taitaa olla sitä mieltä nyt kirkko halkesi kahtia)

    • tammikuu44 sanoo:

      Täällä maaseudulla on muuten uskomatonta se kiihkeys, jolla ikivanhoihin kahakoihimme suhtaudutaan. Kunta ja seurakunta järjestävät perinteisesti tällaiset talvisodan muistelujuhlat. Siinä hymy hyytyy.

      Ja suora sotahulluus koetaan ainoaksi oikeaksi isänmaallisuudeksi.

      (Täpärällä arkkipiispan valinta oli, mutta varmasti valinta oli oikea: nyt on selkeä kanta tähän naispappeuteen ja kohta tulee homoparien vihkimiseenkin. Muistan jotenkin tässä yhteydessä riemulla sitä Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäyntiä. Sekin selkeytti ajattelua.)

      • Hirlii sanoo:

        Sotahulluutta ei kaikki sota-ajan eläneetkään kai kaipaa, mutta varmaan se tiivistyy näissä tämäntyyppisissä juhlissa. Onhan se uskomatonta että siitä tehdään tuollainen kiihkoisa asia, tappamisesta.

        Eihän se niin voi olla että se on ainoa tapa olla isänmaallinen…

  3. pasanen sanoo:

    Se ”viaton” (tuli tietysti kansakoulusta) isänmaallisuus, joka lapsena ja nuorenakin elähdytti urheilukilpailuiden yms. kautta on hautautunut jonnekin sellaisen tajuamisen alle, että isänmaallisuuden varjolla on vedätetty päämääriä, jotka eivät kuulu samaan ihannemaailmaan kuin isänmaallisuus itse. Nykyisessä maailmantilanteessa oikeampaa olisi tyytyä kuulumaan maailmaan niin Naton kuin EU:nkin sijasta. Blokkiutuminen synnyttää aina vastablokkiutumista ja blokkien huipulle päätöksentekoon valikoituvat kaikenlaisen kähminnän seurauksena tyypit, jotka jossakin tilanteessa ovat alttiimpia viemään blokit konflikteihin. On surullista, että YK on ajautunut sivuraiteelle maailmanpolitiikassa. Siitä ovat vastuussa suurvallat, jotka laskelmoivat voivansa toimia blokkien johdossa omien päämääriensä hyväksi ja pitävät sitä arvokkaampana kuin maailmanlaajuisen rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämistä. Maailmaa ollaan taas jakamassa etupiireihin ja uudet Molotov-Ribbentrop –sopimukset ovat lähempänä kuin aikoihin (eivät välttämättä samankaltaisina sotilaallisina jakoina).

    • tammikuu44 sanoo:

      Kirjoitat hyvin Pasanen. Oikeastaan tuon ajattelun voi lukea runoistasikin.

      Kuten sanoit: ihminen ei opi mitään, kaikki virheet toistuvat toistumistaan.

      Iloitaan kuitenkin kevään tulosta!

  4. tammikuu44 sanoo:

    Hirliille: Ihan tosissani minä olen, koulussa opena työn puolesta jouduin usein ottamaan osaa esim. kunnan itsenäisyysjuhliin, jotka toivat itsenäisyyttä esille melko ilotttomasti.

    • Hirlii sanoo:

      Uskon sen. Mutta se ”oikea isänmaallisuus”. Että hitot.

      Mun mummu, lienee aika lailla vanhempi kuin sinä opetustoimessa, edusti sitä että hitot siitä mitä määrättään, mutta asiallíset hommat hoidetaan. Ja hyvin hoidetaankin. Ja hyvin hoisikin.

      Isänmaallisuus, että voisko se olla sitä: sosiaallista oikeudenmukaisuutta konkreettisesti, tosielämän tasolla? Vai onko se jo liian vaikea ”käsite” -prkele..

      • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

        Lapsellisesti minä uskon, että voisi. Ja voi.

        Ihmisiltä on mennyt tässä armottomassa kilpailussa
        ja rahanahneudessa käsitys hyvästä elämästä jokseenkin sekaisin. Perustuvallisuus on kadonnut. Meille voi syöttää lähes mitä tahansa. Ihmisestä on tullut arka.
        Tunteetonkin. Rohkeutta tarvitaan.

        Rohkeutta ihan tavallisessa arkipäivässä. Entisillä mummuilla sitä oli. Mihin se olisi nyt kadonnut!
        Eteenpäin!

  5. maria sanoo:

    Suomalainen on sen verran karu realisti, että kovin hilpeät itsenäisyysjuhlat tuskin helposti onnistuisivat. Me olemme eläneet ankarissa oloissa. Hinta tästä maapalasta, jossa asuu harvakseltaan melko juroja, sielunsa sykkyrälle kääntäneitä pohjoisia ja itäisiä ihmisiä, on ollut kova.
    Itsenäisyyttämme todellakin kehystää joku oudonoloinen pyhyys, joka toisaalta voidaan sallia. Patetia ja nostalgia ovat jotenkin liikuttavia, tosin ne eivät oikein vie elämää ja asioita eteenpäin. Mutta toisaalta: elämässä kovasti uurastaneille, vanheneville miehille ja naisille sopiva sota-aikojen muistelu on kuitenkin jonkinlaista terapiaa myös. Joten eiköhän tänne maailmaan sovi ihan kaikenlaiset tavat kunnioittaa suomalaisuuden perinnettä, myös sotaisia sellaisia.
    Valitettavaa mutta totta on se, että maailman historia on hyvin pitkälle sotien historiaa. Tämä ei ole hyvä asia, taistelu reviiristä on kovaa kaikilla laumaeläimillä, siis myös ihmisellä.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Nyt sinä edustat tuota mikään-ei-muutu-koskaan -ajattelua. Ihan hyvin isenäisyyden juhlimiseen saadaan iloinen ilme! On jo paljon saatukin esim. kouluissa.

      Tietenkään ei kannata mennä kovin Amerikan-malliin, mutta on suomalaisuudessa muutakin kuin hautajaistunnelmaa, josta tietenkin voimme syyttää vain sotiamme. Sodillahan ei elämää kovastikaan ole parannettu. Vanhat ukonhoriskot ja eukot tietenkin saavat muistella menneitä ja sota-ajan muistelut kaikkine hirveyksineen saattavat olla terapeuttisia.

      Mutta uuden sukupolven tulee katsoa tulevaisuuteen ja vähitellen unohtaa talvisodan ihmeet ja kummat. Historiantutkimuksen aiheena talvisodan aika kyllä säilyy pitkään ja hyvä niin, sillä silloin ei niin kovin helposti sorruta revanssiajatteluun ja Nato-intoiluun.

      Isänmaallisuus on toki muuta kuin armeijan ja sotiemme ihailu. Se on hyvinvointivaltion ylläpitoa, demokratiaa ja tuloerojen pienentämistä, työpaikkojen luomista. Sotaveteraaneille pitäisi nyt vihdoinkin taata hyvä loppuelämä ja käyttää siihen kaikki veteraanirahastoissa olevat rahat.

  6. maria sanoo:

    En edusta ”mikään ei koskaan muutu”-kantaa, yritän vain tuoda esille jotakin suomalaisuudelle ominaista, sellaista mikä on siirtynyt myös sukupolvien yli.
    Toki asiat muuttuvat, totta kai, mutta meidän itsenäisyytemme on maailmanhistorian valossa vielä perin nuorta, joten asiat ja asenteet muuttuvat verkalleen.
    En kuitenkaan kannata sitä, että hisrorialliset tosiseikat unohdetaan kokonaan. En yksinkertaisesti pysty, sillä silloin kun minä synnyin, oli kuluvut vasta oikeastaan tovi siitä, kun isäni suku joutui jättämään oman kotinsa vanjan vyöryessä maahamme.
    On vaikea kuvitella, millaisilla karnevaaleilla sitä voisi juhlia.
    Ehkä paras tapa muistella tapahtunutta on kohottaa lasi kuohuvaa ja todeta: ollaan me sentään pirun sitkeetä porukkaa, kun tuostakin selvittiin.
    Jatkuvan sopetumisen ja muutoksen vaatimus on ollut isäni sukupolvelle ja meille jälkipolvillekin tuttua arkea ilman ministereiden höpötyksiä siitä, miten kaikkien tulee olla valmiina vaihtamaan ammatia elämänsä aikana about kymmenen kertaa ja miten kaikkien on suunnilleen oltava valmiita lähtemään vaikka iironkäkkärään, jos siellä aukeaa joku sopiva ojankaivajan paikka kun tehtaiden ovia lyödään säppiin.
    Pajukin taipuu tuulessa, vaan harvoin katkeaa.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat: yksilöinä jokainen kokee elämän ja ajattelee asioita. Hyvä ajatus on tuo lasin kohottaminen!

  7. Kaisa-Maria sanoo:

    Historialliasia seikkoja ei todellakaan kannata unohtaa. Kyllä kunnon ryssänviha talvisotaa muistellessa on aina paikallaan.
    Nythän ne valtavat taas Suomea, vaihteeksi maata ostelemalla.

  8. Hirlii sanoo:

    Tuohon ryssävihaan sanoi just viikonvaihteessa yks viisi vuotta elämästään poterossa pyssyn kanssa ollut, että se oli hyvä että ne oli venäläisiä, veli venäläisiä (käytti juuri tätä ilmaisua), jotka oli vastapuolella. Hänen mielestään kamalampaa olisi ollut jos siellä olisi ollut vaikkapa saksalaisia vastassa, niiden kanssa olisi tullut vaikeampaa.

    Suomalaisissa ja venäläisessä luonteenlaadussa kun on enemmän samaa kuin saksalaisissa ja suomalaisissa, tuon veteraanin mielestä. Ja ettei hänelle jäänyt mitään kammottavaa ryssävihaa varsinaisesti, mutta väkivaltaa ja sodan idealisointia kohtaan jäi pysyvä kammo.

    Ei sitä kai ihan täysin koskaan tajua minkämoista se on elää monta vuotta sodan keskellä, mutta hyvin voi kuvitella ettei se ole ollut helppoa aikaa. Ja että viholliseenkin voi jopa syntyä lievästi veljellinenkin suhde kun on vähän niinkuin ”samoissa hommissa”.

    Mutta sotien luonnehan on kovasti muuttunut noista ajoista. Aseet ovat aivan toisenlaisia, tuhovoima on moninkertaisesti suurempi ja tekniikkaa sekä muuta on käytettävissä nykysodissa enemmän. Se ei ole enää sillätavoin reilua peliä, jos sotiminen nyt ikinä mitenkään reilua on.

  9. hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Samoilla linjoilla oli oma isäni. Muistan kuinka hän joskus kertoi venäläisistä sotavangeista, joista joidenkin kanssa keskusteli pitkät jutut, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Oli kai se samalainen mielenlaatu ja kekseliäisyys ilmaista ajatuksiaan ilmein ja elein kummankin puhuessaomaa kieltään.
    Saksalaisista kerrottuihin juttuihin sisältyi aina jonkinlainen pieni huvittuneisuus saksalaista meininkiä kohtaan.

    Luin aivan äsken Kari Enqvistin kirjan Kuoleman ja unohduksen aikakirjat ja mieleeni jäi havainto amerikkalaisten uudesta sodankäyntiteknikasta: Las Vegasin ulkopuolella olevasta sotilastukikohdasta ohjaillaan miehittämättömiä Predator-lennokkeja Afganistanin yllä. Näillä on kullakin aseistuksena kaksi Hellfire-ohjusta. Varsinaisia salmurhan välineitä!

  10. maria sanoo:

    Ryssistä puheen ollen: oma isänikin suhtautui heihin ymmärtävästi esim. 1980-luvulla, jolloin hän vieraili salaa ensimmäisä kertoja kotonaan Räisälässä. Vei mukanaan lapsille Fazerin sekalalsia ja muita tuliaisia.
    Hänen Eine-tätinsä haukkui isäni pahanpäiväisesti: ” Sie Pena et sitte vies sinne yhtään mittää, et sen tiiät. Minkä veivät, sen veivät! No, korkentaan voit viiä lapsil namusii, mut jokahisel vaa yks taikka kaks.” jyrisi Eine-täti.
    No, isäni ja talon uusi isäntä Mikhail ja emäntä Tatjana tulivat tutuiksi, itsekin heidät olen kerran tavannut. Muistelivat tätä Penaa (hän kuoli 1993) kyyneleet silmissä, kun tapasimme voin vuonna 1996. Itse sain suurta ihalailua kauniista hymystäni ja siitä että olen nimenomaan Pentin tytär.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Niinpä, eivät ihmiset halua sotia ja tappaa. Typerät valtiomiehet sen sijaa eivät ”näe muuta mahdollisuutta”.

  11. Kaisa-Maria sanoo:

    Kirjoitin, että ryssänviha on paikallaan TALVISOTAA muistellessa enkä todellakaan ulottanut sitä nykypäivään, vaan Staliniin ja kumppaneihin, joiden historiaa ja päätöksaiä vihaan edelleen.
    Nykypäivän venäläiset ovat ihan eri juttu. Ihastuttavaa, ystävällistä, hurmaavaa ja rakastavaa kansaa, jolla on takanaan huikea kulttuuriperintö. Ihastuttavat laulut ja maljapuheet.
    Ystävyysviereilulla juomana oli illalla votka, mutta aamupäivän museokierreoksella Eremitaasissa tuijotti syyttävästi vastaan kaksipäinen kotka.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Hyvä tarkennus. Rasistien keskuudessa ryssäviha ei ole enää muodikastakaan. Ajan hermolla oleva taulapää rasisti haukkuu maahanmuuttajia. Lietsovat oikein vihaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s